Krishna sallii?

Kenties tuolla juuri menneiden vuosisatojen ja vuosituhansien paha saa palkkaansa?

Korkeimman ei sinänsä nähdä suoraan kontrolloivan karman kiemuraista kulkua, se on pikemminkin osa aineellisen kosmoksen mekanismia joka rullaa omaa rataansa, ja jossa kaikkien tilit aikanaan tasoittuvat.

Saadaksemme kontekstin aikavälille, jossa hyvän ja pahan ymmärretään kunkin keräävän palkkansa, pikainen katsaus luomisen ja tuhon ikuiseen kiertoon.

Maailmankaikkeus ilmenee Vishnun olemuksesta ja vetäytyy tähän takaisin äärimmäisen pitkien aikojen välein; aikaväli mitataan luojajumala Brahman satavuotiaana elämänä. Mutta lasketaan tätä alkaen pienemmistä muuttujista. Yksi sivilisaation neljään jaksoon jakautuva kiertokausi kestää 1.728.000 1.280.000 872.000 436.000 vuotta, eli 4.316.000 vuotta. Brahman päivän sanotaan kestävän tuhat maailmankauden kiertoa, eli 4.316.000.000 (reilut neljä miljardia vuotta). Tämän vuosi 365 päivän mukaan laskettuna kestää 1.575.340.000.000 (noin 1.6 biljoonaa) ihmisvuotta. Tämän elämän kestoksi, ja kosmoksen ilmentymän kokonaisajaksi, tulee siten noin 160 biljoonaa vuotta.

Aluttomassa ja loputtomassa kosmoksen kierrossa lukemattomat Brahmat ovat eläneet ja kuolleet, aluttomat sielut ovat läpikäyneet lukemattomia syntymiä ja kuolemia eri elämänmuotojen joukossa. Ikimuistoinen karman tilimme kulkee muassamme luomuksesta toiseen.

Karma on siis varsin paljon monisyisempi ja käsitteenä silmin havaittavaa "paha saa aina palkkansa" aatetta metafyysisempi, ja siten myös suorien syy-seuraus-suhteiden havainnoinnin tuolla puolen oleva käsite.

...ja henkilöt, jotka tekevät niin, kuvaillaan Gitan 16. luvussa.

16.6 Luotuja olentoja on tässä maailmassa kahdenlaisia: jumalaisia ja pirullisia. Jumalaisista onkin jo puhuttu pitkään. Kuulepa siis Minulta pirullisista, Prithaan poika.

16.7 Pirulliset henkilöt eivät tiedä, mitä kannattaa tehdä ja mitä jättää tekemättä. Heistä ei löydy puhtautta, käytöstapoja eikä totuutta.

16.8 He sanovat, että maailma on epätodellinen, vailla Tukijaa ja Valtiasta, ja ettei se ole syntynyt mistään muusta syystä kuin himosta.

16.9 Näistä näkemyksistä kiinni pitävät, itsensä ja älynsä kadottaneet sielut astuvat esiin tuomaan maailmaan tuskaa ja onnettomuutta ja tuhoamaan sen.

16.10 Täynnä tyydyttämättömiä himoja, ylpeyttä, tekopyhyyttä ja pöyhkeyttä he muodostavat mielipiteensä väliaikaisten tekijöiden perusteella ja noudattavat epäpuhtaita tapoja.

16.11 Heidän ahdistuksensa on mittaamaton kuolemaan saakka; himojen tyydytys on heidän korkein lohtunsa, ja siten he varmistavat...

16.12 ...solmiutumisensa satojen toiveiden verkkoon. He ovat antaneet periksi himolle ja vihalle. He haluavat himoilleen tyydytystä ja hankkivat sen vuoksi varallisuutta laittomin keinoin.

16.13 "Tämän minä olen onnistunut saamaan tänään, tuon toiveeni tulen toteuttamaan huomenna. Tämä ja tämäkin on minun, ja rikkauteni tulee yhä lisääntymään.

16.14 Sen vihollisen minä olen tappanut ja aion tappaa myöskin muut. Minä olen Herra, minä olen nauttija, minä olen täydellinen, voimakas ja onnellinen.

16.15 Minä olen rikas ja ylhäistä sukua - kuka muu on minun veroiseni? Uhraudun, aion antaa lahjoja ja iloita..." Näin tietämättömyys on harhauttanut heidät.

16.16 Lukuisten huolten hämmentäminä, harhojen verkon ympäröiminä ja himojen tyydyttämiseen kiintyneinä he vajoavat alas epäpuhtaaseen helvettiin.

16.17 Itseensä tyytyväisinä, röyhkeinä, rikkautensa ja pöyhkeytensä kyllästäminä ja harhauttamina he uhraavat nimellisiä uhreja pelkästä ylpeydestä, ohjeista piittaamatta.

16.18 He ottavat tukea voimastaan, ylpeydestään, himostaan, vihastaan ja katoavaisesta olemuksestaan, johon he samaistuvat. Kateuttaan he pilkkaavat Minua, joka asun heidän ja muiden ruumiissa.

16.19 Minä sinkoan nämä ihmiskunnan alhaisimmat, pahansuovat vihanpitäjät yhä uudelleen ja uudelleen syntymän ja kuoleman kiertokulkuun, pirullisiin kohtuihin.

16.20 Hölmöt päätyvät syntymä toisensa perään pirullisiin kohtuihin, eivätkä he varmasti saavuta Minua, Kuntin poika. Siten he ovat matkalla huonoimpaan määränpäähän.

16.21 Kyseiseen helvettiin vie kolme porttia, jotka rappioittavat sielun: himo, viha sekä ahneus. Nämä kolme on siksi hylättävä.

Tämä nyt ei tietenkään ole vastaus kysymykseen, vaan varoitus, jonka avulla voimme itse välttää tulemasta sellaisiksi kuin vaikkapa Joseph Kony.

Krishna ei ota ketään väkisin, vaan itse hankittu karma hallitsee jokaisen elämää, kunnes sielu todella tajuaa, ettei oman elämän ohjasten pitelyllä minnekään pääse, ja antaa ne Krishnalle. Vain kaikkein onnekkaimmat lurjukset saavat turpaansa joltakin Vishnun inkarnaatiolta ja oppivat nopeammin.