ihmeellistä,eilen ensimmäinen lapsen lapsi,huomena hautajaiset.ILOA ja SURUA vuorotellen,toivottavasti voin aloittaa sunnuntaina oman elämän. Jeps vauva on tietysti maailman kaunein tai pitäisikö sanoa komein kun hän on poika ja terve.Oli se vaan ihmeellinen hetki kun sain pienen nyytin syliini,voi sitä rakkauden määrää joka ihmisestä voi tuolla hetkellä tulla.Taidan olla tällä hetkellä maailman onnellisin ihminen?!Nyt aion nauttia joka hetkestä mitä eteen tulee, oli se sitten vaikka x-ukon pilasoitto(se kun harrastaa sellaista sairasta peliä vielä 10 vuoden jälkeen)ei tajuu?
On tää elämä
hellurei53
6437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olekin ihania,varsinkin lastenlapset,itsekin olen jo neljän lapsen mummi.:)))Ollut jo yhdeksän vuotta.
Tuo maailman onnellisin ihminen on mahtava tunne.
Se tulee jokaiselle vuorollaan. Eri syistä, mutta tulee kuitenkin.
Minulla nuo mummi haaveet on vielä sydämessä:) Mutta tänään alkoi kesäloma. Täytän pian pyöreitä. Lapseni kuulemma eivät viitsi minua katsella:) Lähettävät minut maailmalle. Kertoivat etukäteen, että voin pyytää seuraa itselleni. Sydän täynnä rakkautta.
Minun lastenlapseni asuvat Australiassa ja minä Ruotsissa.
Olen kyllä kateelinen kaikille, joilla on lastenlapset lähellä.
on vaikka ei koskaan sais lapsenlapsia, itselläni on jo monta,mutta ystävättäreni ainoa lapsi ei saa omia ,ja adoptioon on liian köyhä.
Vietin eilen kokonaisen kesäisen päivän pikkuystäväni, ja"omaisenihyväiseni", kuten pikkuinen Olivia asian ilmaisi kanssa.Lapsi on 4½ vuotias avoin ja pikkuvanha tyttö:):):)Ensin katsoimme koton ruman ankanpoikasen, ja totesimme että sisäinen kauneus on tärkeintä.Sitten menimme kaupungille syömään, ja annoin Olivialle ohjeet tilata ruoka ja lasku...jonka hän suvereenisti ensikerrallaan oivalsi, ja teki.Legomaassa oli niin paljon ihmeteltävää ja touhuttavaa, siellä minäkin kääkkä pompin pomppulinnassa..oikein luvan perästä.Nauroimme ja halasimme paljon.Lopuksi menimme Arnoldsille syömaan, ah niin rasvaiset ja ihanat kuorrutetut munkit. Kun menimme kotiin ja lapsi sanoi, että minä olen kivampi kuin kukaan hänen kaverinsa, hymyilin vielä vuoteeseen mennessäni. Lapsilta saa niin välittömän palautteen joka tuo voimia ja iloa elämään enenmmän kuin mikään...Ja Tiistaina suomenlinnaan lasten kesäteatteriin..tuskin maltan odottaa.....:):):):):):)
Mikä ihme minussa on vikana, kun en osaa tuntea tuollaista onnea lapsenlapsistani. Tietysti he ovat minulle tärkeitä ja rakkaita. Mutta olenko joskus itse jäänyt pienenä paitsi rakkautta, koska en osaa antaa sitä muille? En tunne suuria tunteita, tunnen kipeää kaipausta ja halua olla itse jonkun lähellä, joka sanoisi että olet maailman rakkain. KAUHEAN itsekästä, tiedän sen.
Mutta niin se vain on. Mikä minussa on vikana???