Kysymys

Vaikka kääpiöitä omistankin niin aktiivisia erittäin toimeliaita ovat. Meillä on seitsemän koiraa normaalisti. Viisi narttua ja kaksi urosta.
Asumme kerrostalossa isossa kolmiossa. Meillä on hyvin suunniteltu huoneisto joissa ovien paikkaa pitävät portit. Urokset ja nartut ovat erillään aina. Häkkejä omistamme tasan yhden ja se on näyttelyissä koottuna, muutoin osina.
Koirien kanssa lenkkeilemme kolme-neljä kertaa vähintäin päivässä. Ihmisiä on kaksi, eli minä ja mieheni. Ennen asuimme isossa rivitalossa jossa oli iso piha. Koiramme eivät silloinkaan käyneet siellä tarpeillaan vaan meillä ollaan aina käytetty koirat hihnojen kanssa lenkillä.

Koirani ovat jokainen oma persoonansa. Eli meillä leikitään sisälläkin paljon.

Olemme usein molemmat poissa kotoa muutaman tunnin ja ei meillä ei käy ketään laumaani kaitsemassa.

Meillä on aikaa koirillemme ja ehdimme jopa käydä koulutuksissa.
Ja nyt on lisätyönä pennut.

Ehdimme myös touhuta mukana paikalliskerhossamme ja juuri olen taas mukana järjestämässä kaikkien rotujen pentunäyttelyä. Ehdin myös usein viikonloppuisin käydä töissä niissä näyttelyissä, joihin koiriamme ei ole ilmoitettu.

Vaikka Griffon onkin kääpiörotu se ei ole sieltä helpoimmasta päästä.

Ehdin jopa siivota joskus kaksikin kertaa päivässä.

Minulla on myös kaksi poikaa jotka jo ovat aikuisia. Mutta silloin kun pojat olivat pieniä meillä oli suurinpiirtein sama määrä koiria. Silloin myös eli vielä äitini, jonka omaishoitajana olin. Ja silloin harrastimme paljon enemmän ja oli myös poikien harrastukset.

On kuule itsestä kiinni paljon. Ja pitää osata tehdä suunnitelmat oikein paperille, arjen aikatauluja myöden. Silloin hommat tulee kaikki tehtyä ajallaan ja kukaan ei jää ilman, ei koirat ei ihmiset. Organisaatio kyky ja rutiini. Rutiini on tärkeää myös koirille. Silloin ei töissä käynnistä tule ongelmia.

tuo tuntuu mahdottomalta tehtävältä,varsinkin kun jokainen on yksilö,ja tarvitsee omaa aikaa omistajaltaan.

Minun rodun koirat on seurakoiria.
Minä en koskaan pidä kuutta koiraa enempää, olen katsonut, että se on suurin määrä minkä minä pystyn asiallisesti hoitamaan ja jokaisen riittävästi huomioimaan.(tällä hetkellä vain 4)
Meidän koirat asuu meidän kassa samassa kodissa
ihan vapaana, jos lähdemme johonkin niin sitte laitetaan omaan huoneeseen ja portti kiini.
Boxeja käytetään vain näyttelyissä.
Uroksia en enään ota, eli koirat ovat eri ikäisiä narttuja.
Minä en käy työssä, en tarvi koirahoitajia muuta kuin näyttelypäivinä, sillon käy joku ystäväni huoltamassa kotona olevat koirat.Asutaan omakotitalossa ja pissahommat tehdään omaan isoon aidattuunpihaan, kesällä meillä on ovi auki kokopäivän koirat saavat kirmata niin paljon kun haluavat pihassa (jos ei sada)
Lenkillä käydään kerranpäivässä, mutta vain vajaa tunti.(meidän koirat on niin oppineet tekemään nuo tarpeensa omaan pihaan, etteivät onneksi lenkillä tee mitään, ei tarvi kulkea kakkapussit mukana)
Niin ja pentuja meillä on ehkä yksi pentue vuodessa, että erittäin pienimuotoista kasvatusta.

koirilla on käytössään kaksi reilun 300 neliön tarhaa. Koirani elävät useamman koiran laumassa omilla säännöillään. Toki katson, että kaikki saavat ruokansa eikä ketään kiusata. Ei sekaannu pieniin välienselvittelyihin. Ne on "paljon melua tyhjästä" tyylisiä, karvat hieman pölisee ja se siitä.
Kesällä koirat ovat lähes aina ulkona. Talvellakin koko päivän.

On totta, että koira haluaa olla laumansa lähellä ja sitähän koirani juuri tekevät. Ne asuvat omissa laumoissaan.
Laumassa ei satu mitä vaan, koska koirilla on tietty arvojärvestys, oma paikkansa laumassa, ja kuri on kova. Pennut oppivat jo pienestä käyttäytymään. Jos laumaan laittaa vieraan aikuisen koiran, seille voi kyllä käydä huonosti, varsinkin kun aita estää sitä pakenemasta. Laumaan ei siis koskaan pidä yrittää laittaa aikuista vierasta koiraa. Pentu menee aina.
Koirani ovat huomattavasti hyvä käytöksisempiä näyttelyissä ym. paikossa kuin rodun edustaja yleensä.

Juoksun ajaksi erotan nartun muusta laumasta. Ei ole ollut ongelmia palauttaa narttua juoksun jälkeen laumaan. Lisäksi leikkautan nartut, kun en enää käytä niitä jalostukseen.

Kasvatan paimenkoiria, mutta en sakemanneja.

Minulla on neljä. Kolme narttua ja uros. Maksimimäärä minulle. On seurakoira ja turkkirotu. Yksi narttu ja uros ovat vanhemman pentuja. Laumahierarkia on vakaa. Eivät tappele koskaan. Vanhemmat nartut leikattu. Nuorempi menee hoitoon juoksujen ajaksi.
Lenkillä käydään kahdesti päivässä. Toinen vapaa metsälenkki, toinen hihnalenkki. Kaikki kerralla.
Piha on aidattu, siellä kaivavat ja temmeltävät. Koulutuksissa käytetään yhtä kerrallaan. Vanhemmat nartut harrastavat piha-agilityä ja leikillistä noto-haku-hommaa pihassa. Muu perhe osallistuu hoitoon silloin, kun olen näyttelyissä.
Olen kotona, joten aikaa kaikille koirille on.Kun lähden jonnekin, koirat ovat ulkotrhassa.
Näyttäisi siltä, että aktiviteettia niille on riittävästi. Ihan onnellisilta, tasapainoisilta ja hyvinvoivilta vaikuttavat. Mutta neljä ko. rodun yksilöä on riittävä määrä. Enempää en ehtisi hoitaa ja huolehtia niin hyvin kuin näen tarpeelliseksi.

Silti minulla on kolme isoa koiraa ja yksi
pystykorvainen tyttö ja sen pentu.
Koirat elävät kodissamme vapaana, paitsi makuuhuoneet eivät kuulu heille, vaan ihmisille.
Meitä on kaksi aikuista ja hyvin kerkiämme
hoitamaan ja olemaan niiden kanssa.
Tottelevaisuutta opetamme ja vaadimme
yhteisä sääntöjä.
Minä olen yöt töissä ja toinen päivät, joten
koirilla on ihminen kotona aina.
Näyttelyissä on lauma mukana tai ovat kotona
ihan yksin tai poikamme hoitaa riippuen matkasta.
Asumme omakotitalossa ja metsän reunassa, jossa
saavat mennä mielensä mukaan.
Takapiha on aidattu, reilu tuhat neliötä jossa
saavat olla ja tehdä omiaan.
Heillä on oma nokkimisjärjestys ja siihen emme puutu.
Boksissa on uros juoksujen aikaan, kun ovet eivät herraa pidättele, kun jätämme koiria kotiin.
Muuten en pidä boksissa ja eihän se ole koiran elämää.
Näin meillä ja tämä on koirien ehdoilla elämää.

hoito ja koulutus onnistuu jos elämässä ei ole mitään muuta kun koirat ja ihmisiä on ainakin 2 ja iso talo isolla pihalla.
Mutta tosiasia on ,että paljon ei ole aikaa koirakohtaseen hoitoon.
Mulla itsellä oli 4 sakemannia kerrostalossa ja kun ne väheni 2:een niin sillon päätin,että koskaan mun elämässä ei tule olemaan enempää kun 2 koiraa. Koska kahdelle on aikaa ruhtinaallisesti,mutta jos on enemmän niin joku aina kärsii.
Mutta jotainhan kertoo koiran yleisestä pidosta,se että suositus tälle Kouvolan tyypille oli 60 koiraa.Että silleen.

Ensin, en ole kasvattaja ja kaiken lisäksi koirani ovat sekarotuisia. No, kokemusta on kyllä kymmeniä vuosia sp ja mastiffeista. Nyt kaksi isoa narttua, toinen leikattu, toinen leikataan. Kaukkari, spk-keskari ja pikkunen kulkuriuros. Asumme ok-talossa, koirat voivat olla sisällä tai ulkona, silti koirat käyvät vähintään neljä kertaa lenkillä, viimeinen yöllä, noin kymmenen kilometriä, irti ja hihnassa. Useimmiten vielä isommat erikseen. Ei ole häkkejä, aitauksia, eikä portteja. Koirat elävät meidän kanssamme, samaa laumaa ollaan, me johtajina. Koirat ovat tosi rauhallisia sisällä, paitsi vahtiessaan haukkuvat paljon, niin yöllä kuin päivällä. Elävät mielestäni onnellista koiran elämää, saa vahtia, haukkua, hyvää ruokaa, liikuntaa ja paljon rapsutuksia. Olen todennut kohdallani, kolme koiraa pystyn hoitamaan hyvin ja antamaan jokaiselle huomiota tarpeeksi, myös lenkitykseen kuluu aika monta tuntia vuorokaudessa.

Kasvattamani rotu on trimmattava ja koiria on 6-10kpl pennut silloin tällöin. Rotu on trimmattava, joten pöydällä seisomista pitää harjoitella jatkuvasti jo pennusta lähtien. Trimmaus tapahtuu 1-3kertaa vuodessa, jolloin siihen menee 3-5tuntia. Kynsiä tarvitsee leikata melko harvoin. Koiria ruokkiessani tarkistan, että koirissa ei ole vikaa ja katson kynsien pituuden ja silloin tällöin myös tutkin korvat.

Ovat häkki- ja sisäkoiria. Eli näin kesällä ne ovat päivittäin ulkona useita tunteja. Yönä nukkuvat yleensä sisällä, lämpimimpinä öinä niitä varten rakennetussa huoneessa tallissa. Talvisin pääsevät häkkiin muutamaksi tunniksi päivässä ja lopunaikaa ovat sisällä.

Uroksia ei ole kuin silloin tällöin hoidossa, joten erottamisongelmia ei ole. Kun hoitokoiria tulee, niin on talossa sen verran huoneita, että koirat saa erotettua.

Häkissä ovat, jotta saavat tarpeeksi liikuntaa ja saavat temmeltää yhdessä isossa häkissä.

Käyn päivätöissä. Yleensä tyttäreni käy niitä päästämässä sillä aikaa ulos kun olen töissä. Jos on pentuja, niin tyttäreni viettää luonani sen aikaa kun olen töissä. Ja eipä tuolle laumalle ole koskaan mitään sattunut. En oikein ymmärtänyt tuota lausettasi. Mitäpä siinä nyt sattuisi?

Koirat tekevät pääsäätöisesti asiansa ollessaan juoksutarhassa/häkissä tai pihalla vapaana. Vöhintään kerran viikossa niiden kanssa käydään metsälenkillä, jossa saavat juosta vapaana tai sitten käymme kohottamassa kuntoa hiekkamontuilla.

Ja kyllä minulla kanttia kestää noihin vastata. Vastaan itseasiassa ihan mielellänikin kysymyksiin. Ei se kahdeksan koiraa kauheasti enempää aikaa vie kuin se 2-6:kaan. Lenkillä niiden kanssa voi käydä yhtäaikaa, ruókkimiseen ei paljon enempää aikaa mene kuin muutamankaan koiran.

on kolme norjanharmaata,ja en kyllä enempää pitäisi kerralla.
Pentueet eri asia,se ei ole jatkuvaa.

Normaali tottelevaisuus vie näillä jukureilla koulutuksessa niin aikaa että en useampia hyvin voisi kouluttaa.Eivät ole häkkikoiria vaan jaloissa pyöriviä seuralaisia.
Tuon normaalin tokon suhteen ehkä menis vielä yksi mutta metsätreeneille on niin lyhyt aika ettei useampaa voisi treenata.
Meillä on tilanne järkätty aina niin että kesken päivän käy joku väestä koirat pissattamassa.
Tällä hetkellä itse oon pitkällä sairaslomalla,mutta normaalisti isäntä jonka työmaa on parin kilsan päässä käy ruokatunnilla kotona.
Aamuisin ja iltaisin lenkkeillään,päivällä koirat juoksevat ok-taloa kiertäen omassa pihassa jahtausleikkejä.
Näille on pari häkkiä pihassa,mutta eivät niissä kyllä pahemmin oleile.

Taitaa olla nuo asiat vähän riippuvaisia monesta asiasta esim . rodusta ja ihmisten asenteesta koiriinsa , ja mitä niiden kanssa tekee...

Jos kyseessä on joku iso , vaativa ja aktiivinen rotu ,kuten saku , niin tuo yhtälö kuulostaa melkoiselta . Samoin , jos kyseessä on vähemmän sosiaalinen rotu.

Kerron nyt hieman omasta asenteestani , jos se samalla antaa myös vastausta noihin omasta puolestani .

Eli ensin roduista . On eroa rotujen luonteissa jo paljon . Eli on rotuja , jota ei voi pitää montakaan laumassa . Eli jos haluaa pitää koirat kotikoirana sisällä , niin se ei kaikilla roduilla onnistu useampia kerrallaan . Ellei sitten ole koira siellä ja koira täällä ... Siihen minä en lähde , koska haluan , että koirillani on mahdollisuus olla kanssani mahdollisimman paljon kotona .
No itselläni on toinen rotu sellainen , joita ei voisi pitää tuollaisia määriä yhdessä . Toista rotua voisi . Eli on huomattavasti helpompaa omistaa 8 kpl pientä tirriäistä , kuin vaativia isoja ja aktiivisia koiria tai rotuja , jotka eivät ole kovinkaan sosiaalisia omalle sukupuolilleen , joita myös sakuissakin joitain löytyy...

Itse en pidä koiriani häkki - tai tarhakoirina , enkä kannata sitä , koska minulle koirat on perheenjäseniä pääasiassa, ja minä olen sitä mieltä että koirat kuten sakemannitkin leimautuvat vahvasti johtajaansa , jos niille annetaan siihen mahdollisuus , ja ne haluavat olla JOHTAJANSA lähellä . Poikkeuksena jotkut alkukantaiset ja muutamat muut rodut , jotka viihtyvät runsaasti yksin pihallakin .

Uroksen erotan juoksunaikana ihan porteilla , ja pois lähtiessä lukollisen oven taa yläkertaan . Ei ole ongelmaa , kun ei ole isoa laumaa .
Minulla ei ole tai tule olemaan kolmea koiraa enempää , koska katson , että se on sopiva määrä minulle korkeintaan.
Ylhäällä tuli jo osaa syytä. Lisäksi minä teen joka päivä koirien kanssa ainakin yhden pitkän kunnon lenkin , vaikkakin koirilla on käytettävissä suurehko täysin aidattu piha ,tosin ei minun koiruuksistani kukaan pahemmin siellä aikaansa halua yksin viettää, kun nääs ovat kuin sakemannit ja monet muut koirat , jotka haluavat olla laumansa ja nimenomaan johtajansa lähellä ... Osan matkaa lenkillä tehdään hihnassa hihnassa ja osan saavat olla auki . Suuren porukan kanssa , varsinkin jos on isoja , ei liikkuminen ihmisten ilmoilla , jossa minäkin asun , ole kovinkaan helppoa . Jos on n. 100kg käsissä ,kuten on tuossa aikoinaan ollut, niin saa olla silmät p*****säkin , kun saa varoa auki juoksevia koiria , jotka eivät ole hallinnassa tai keloilla silmille päästettäviä räyhääviä moppeja ...

Koirat pärjäävät ilman hoitajaa päivisin tarvittaessa . Jos lähdemme reissuun ilman koiria , niin olen onnellisessa asemassa , että vnhempani voivat tulla meille asumaan ja hoitamaan koiria .
Yksin ollessaankin saavat olla joka huoneessa , paitsi makkarissa , kun osaavat käyttäytyä . Makkarin ovea ei tarvitse sulkea , koirat kun eivät sinne mene ilman lupaa . Pentukoiran pidän alussa pienemmässä tilassa , lähinnä sen turvallisuuden takia ja opetuksen takia , että oppii paremmin olemaan tekemättä pahoja ym .
Lisäksi harrastan koirieni kanssa lajeja , joiden eteen on tehtävä töitä ( harrastetaan toki näyttelyitä myös , mutta ei ne nyt meillä ainakaan paljon ajasta vie eikä niiden eteen meillä ole paljon tarvinnut tehdä ) ja ainakin minulla , kuten kaikilla harrastavilla ystävilläni ja siinä johonkin tähtäävillä , joiden kanssa olen jutellut , ei pahemmin ole aikaa täyspainoiseen treenaamiseen kuin korkeintaan kahdella koiralla . Itselläni se tuntuu jäävän nykyään yhteen... Pukkaa kait ikä päälle :). Ja jossain välissä vielä kouluttelen noita muitakin kouluttamaan ja käsittelemään koiria ...
Häkkiä tai boxia meillä ei käytetä kuin tarvittaessa treeneissä , kokeissa ja näyttelyissä . Koirat on niihin hyvin totutettu , ja ne todella viihtyvät ja pystyvät niissä rentoutumaan parhaiten eri jutuissa .

Eli eiköhän tuossa ollut nyt vastausta ja omaa mielipidettä kysymykseesi ...

Pienimuotoisesti kasvattelen, joten silloin on koiria hetken enemmän kun on vauveleita ... :)
Ja kanttia löytyy vastata vaikka mihin , ole kuin koirani , ei kantti hevillä lopu ... :o)

minulla on monta koiraa. Kasvatan niitä ja rakastan niitä ja annan niitten tehdä pentuja silloin kun luoja suo. Sekarotuset on kaikkein kauniimpia ja halutuimpia eikä niitten juoksuja jaksa kukaan vahtia. Mutta minun koirat on aina hoidettuja , kynnet leikattuja, ei oo takkuja, matokuurit annettu ja rokotukset, vaik maksaa niin pirusti, siis nää hoidot, niin hoidan ne, koska olen vastuullinen kasvattaja enkä haluu mitään pentutehtailijan mainette ja täällä suomessa on paha maine kaikilla joka uskaltaa teha pentuja



TÄMÄ KIRJOITUS ON PROVOKATIIVINEN TARKOITUKSELLISESTI!!!

Sekarotuisten kotikasvatuksen saaneitten koirien ystävät!!!

>>>Koiria 8kpl kuinka aktivoit ja miten aikasi riittää näiden koirien hoitoon?
Kuinka yksilöllistä hoitoa pystyt koiralle antamaan päivässä?
Ovatko koirat häkkikoiria vai sisäkoiria?
Jos ovat sisällä miten erotat urokset ja nartut toisistaan juoksujen ajaksi?--->>>

Lapsuuden kodissani maalla meillä oli maltankoirakennel. Omia koiruleita - maltalaisia -olivat Limppu, Eppu, Tetra, Timo ja Tupu. Jo edesmennyt äitini ja lapsuuteni kotitaloa yhä asuttava isäni ovat Maltalaiset ry:n perustajajäseniä ja isäni oli ko. yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Meillä kokoontui "maltalaisihmisiä" koirineen jatkuvasti - noita suloisia valkoisia nelijalkaisia oli siten meillä lähes aina muitakin noiden omien päälle - parikymmentäkin joskus. Lisäksi meitillä oli saksanpaimenkoira Kati, mestariluokan jälkikoira. Äitini näyttelytti maltalaiasia ahkeraan, isäni puolestaan tuomaroi ja kävi kokeissa Katin kanssa. Meillä oli myös kissa Kitty, jonka äitini oli saanut eläinsuojeluyhdistykseltä (oli löytökissa); toisen kisun virkaa toimitti leikattu Uuno, joka ei pahemmin kotosalla viihtynyt - kävi vain syömässä joka päivä täsmällisesti klo.16.00 =). Lisäksi meillä oli 20 hiirtä ja naapurin helunat ja konimukset laidunsivat pihapiirissämme (karkailivatkin - mm. kerran pikku-ukko Timo ajoi suuren työhevosen pois pihaltamme sen vatsanahassa roikkuen, urheasti äristen. Eikä hevosta enää sen jälkeen maillamme näkynyt. Onneksi ei Timolle käynyt kuinkaan - ylpeys vain kasvoi =)).

Kaikki eläimemme olivat rakastettuja perheenjäseniä. Koirille riitti aikaa ja yksilöllistä huomiota jokaiselle. Jokaisen turkki ja silmät huollettiin päivittäin, lenkillä käytiin. Pihamme oli myös aidattu - koirulit touhusivat ympärillämme puutarhassa tai rannalla, ihmisten piha- ja ulkohommiin osallistuen. Piha oli jaettu Timo-uroksen ja meillä kyläilevien urosten ja narttujemme niiden vieraiden kesken. Ulkona tietysti myös leikittiin koirien kanssa perheen ja sukulaisten ja tuttavien ja ystävien voimin; minulla on vieläkin tallessa noiden jo pois nukkuneiden eläinystävien palloja ja muita leluja rakkaina muistoina lapsuudesta.

Sisällä talossa koirat saivat liikkua vapaasti; nartuilla käytettiin suojia juoksuaikaan ja ne olivat valvonnan alaisina tai uros Timo (ja vierailevat urokset) oli/olivat eri kerroksessa. Talomme oli ja on tilava kolmikerroksinen. Myös joenrantasaunamme vierashuone oli majoittautumiskäytössä koirille ja niiden omille ihmisille. Häkkejä meillä ei käytetty koskaan paitsi näyttelymatkoilla maltalaisten osalta. Kati matkusti toisen auton verkolla erotetussa takaosassa.

Kyllä koiria voi hoitaa yksilöllisesti suuremmankin määrän, jos vain tahtoa ja eläinrakkautta on =)

Hyvää kesää kaikille eläinten ystäville ja eläimille tietenkin =)