Köyhien sosiaalipaikassa on pelkkiä taiteilijoita!

Ilmiö on pandemia, jossa taide on köyhä.
Köyhä koska valtio ei tunne käsitettä kuin taidetyön palkka.
Ei olla mitään mieltä koska ei voida käsittää.
Tietämätön tila painaa valtion budjetin taidekoulutuskeskuksiin.
Miksi pitää taidekouluja?
Ehkä pakonomainen pitäisi kuuluu jonnekin yleiseen ajatteluun, että "opiskella pitäisi vain".
Tässä ei lähdetä vanhaan filosofiaan, jossa vastataan siihen, miksi pitäisi opiskella.
Ollaan vähän joko unohdettu tai ei tiedetty koskaan miksi pitäisi.



Kaupungit perustavat laman aikana joitakin rehellisiä köyhien sosiaalipaikkoja, jossa saa syödä puuroa ja juoda kahvia päivästä toiseen, vuodesta toiseen.


Köyhien keskuksiin otetaan ahkerasti Työvoimatoimiston aktivoimia köyhiä työntekijöitä ilmaistöihin.
Köyhät sitten keittävät lisää puuroa ja kahvia muille köyhille.
Taidekoulut tuottavat lisää köyhiä taiteilijoita, jotka työllistyvät ilmaistöihin köyhiin sosiaalikeskuksiin keittämään puuroa ja kahvia kaikille köyhille.



Menin köyhien sosiaalikeskukseen, koska minulla oli nälkä, syömään puuroa.
Kysyin, että kuinka moni työntekijöistä on taiteilija.
Osoittautui, että kaikki ovat, jos ei oteta lukuun johtotyöntekijöitä.
Kaikki ilmaistöiden työntekijät olivat olleet eri taiteen alojen tekijöitä.
Nyt he kaikki ovat ahkerasti Työvoimatoimiston köyhien sosiaalipaikan orjatyövoima.



Jotkut tosi vanhat taiteilijat köyhässä sosiaalipaikassa, eivät edes kerro toisille, että ovat olleet joskus taitelijoita, koska syövät puuron hiljaisesti.