Kokemuksia sairaalahoidosta

Eniten tympii se, että kun luet omia kanta.fi kirjauksia, siellä on erittäin usein asiavirheitä. Esim ihan päinvastoin kirjoitettu asia kun potilas on sen sanonut. Ja niitähän ei millään tavalla korjata vaikka sanot asiasta. Joko henkilökunnan keskittymiskyky ei riitä kirjauksien tekoon tai huono kielitaito estää sen. Joskus olen törmännyt myös siihen, että hoitaja on itse alkanut tulkita tilannetta ja kirjannut tekstin, joka on ihan diipadaapaa. Eikö kirjauksien pitäis olla faktatietoa, eikä mitään tulkintoja!? Opetetaanko lh tai sh opiskelijoille tälläsiä asioita enää nykypäivänä vai eikö ne vaan osaa työtään?

Joku aika sitten olin päivystyksessä keskussairaalassa. Siellä oli 4 hengen naisporukka, noin 3 kymppisiä. Olivat ottaneet parhaimmat lepotuolit ympyrän muotoon ja olivat siinä leppoisasti iltaa viettämässä. Kukaan ei näyttänyt sairaalta. Puhuivat venäjää tai Ukrainaa. Ympärillä esim huonokuntoinen vanhempi nainen joka hädin tuskin pysyi kovalla puutuolilla huonon kunnon takia. Tämä huonompikuntoinen nainen oli keuhkokuumeessa ja melkein dumpattiin ulos päivystyksestä kun aika oli vasta huomiseksi. Osaisiko joku viisas kertoa millä perusteella ihminen saa tulla päivystykseen? Ja mikä on se peruste millä nämä ei suomea puhuvat illanviettäjät otetaan päivystykseen?

Ihmisten pitäis jokakerta tehdä valitus kun päivystyksessä tai terkkulassa on epäasiallista kohtelua tai jätetään hoitamatta.

Vähättely on aika tätäpäivää päivystykseen soitettaessa. Ensimmäinen kysymys saattaa olla että eikö sinulla ole työterveyshuoltoa. Sen jälkeen tympääntynyttä huokailua. Ja pitkin hampain suhtautumista.

Noin 5 vuotta sitten luin jostain, että Suomen terveydenhoito on samaa tasoa Puolan kanssa. Nykyään varmaan samaa tasoa kun kehitysmaissa. Ihmettelen, että vieläkin löytyy lääkäreitä ja hoitajia, jotka suostuu työskentelemään näissä olosuhteissa ja kyseenalaisella hoitomoraalilla. Alan ammattilaisilla on valta käsissä, mutta eivät tee asialle mitään. Raha ratkaisee.

Hoitajat kommunikoi keskenään kirjoittelemalla rivien väliin. Jollekin annetaan parasta hoitoa ja toiselle pakolliset.

Omalla kohdalla kokemusta siitä, että suomalainen hoitaja toi minulle ainoan lääkkeen jota käytän. Kysyin häneltä, että mikä tämä on. Hän kertoi mikä lääke kyseessä. Jestas, se oli ihan väärä lääke! Minulla on kilpirauhasen liikatoiminta ja hän toi vajaatoiminta lääkkeen. Hän säikähti aikalailla tuota. Näinköhän teki haipron tuosta? Kyllä saa olla potilas tarkkana mitä lääkkeitä hänelle tuodaan ja syökö sitten niitä. En suostuisi ottamaan tuntemattoman ihmisen tuomaa lääkettä, varsinkaan jos tämä ei osaa kertoa mitä hän on antamassa. Voi hyvänen aika, entäs ne, jotka eivät kykene/jaksa tuossa kohdin kysymään asiasta? No yllättäviä kuolemia sattuu ja on sattunut. Jaksavatko kaikki omaiset alkaa näitä selvittämään surunsa keskellä? Voimia meille kaikille ja toivottavasti pysytään terveinä.

Parasta asiakaspalvelua terveydenhoidossa olen saanut aasialaisilta. Suomalaisista harva yltää samalle tasolle.

Huonon kielitaidon takia voi tulla täysiä väärinymmärryksiä. Asia ymmärretään päinvastoin. Ja toinen iso ongelma on se, että jos potilas sanoo yhdenkin poikkipuoleisen sanan saamastaan hoidosta tai kohtelusta, hänet leimataan aggressiiviseksi tai epäasialliseksi. Vaikka tarkemman tutkimisen jälkeen olisikin niin, että potilas olikin oikeassa. Kyllä se on myös paljon kiinni henkilökunnan asenteista. Jos olet valmiiksi työhösi tympääntynyt, ei voi odottaa kovin kummoista asiakaspalvelu tai hoitokokemusta.