Kuinka moni teistä täällä pyörivistä kirjoittelijoista on tittelinkipeitä?
Tuli vaan tämmöinen kysymys mieleen, kun minun lähipiirissäni on eräs vanhus, joka arvostaa vain sellaisia ihmisiä joilla on jokin hieno titteli tai paljon rahaa. Itseään hän ei pidä juuri minään.
Minä en voi ymmärtää tällaista. Minusta jokainen ihminen on samanarvoinen.
Mitä mieltä te muut olette?
Tuli vaan tämmöinen kysymys mieleen, kun minun lähipiirissäni on eräs vanhus, joka arvostaa vain sellaisia ihmisiä joilla on jokin hieno titteli tai paljon rahaa. Itseään hän ei pidä juuri minään.
Minä en voi ymmärtää tällaista. Minusta jokainen ihminen on samanarvoinen.
Mitä mieltä te muut olette?
Vastaukset 26
Vanhimmat
...asukkaat kilpailevat ja ylpeilevät lastensa titteleistä. Itse en ole vielä vanhainkodissa, mutta saas nähdä, miten sitten käy, kun olen siellä, ja kaikki rahani menevät vuokraan ja palveluihin. Sitten voi olla niin, ettei jää muuta kilpailtavaa kuin titteli ja lasten tittelit :)
Ja hyvät ihmiset, jos ei satu lapsilla tarpeeksi hyviä titteleitä olemaan,
niin naikoot tittelin, että minäkin pääsisin kehuskelemaan!
beataB (toivossa?…)
Äitini oli vanhainkodissa, samoin tätini. Kummassakin paikassa oli tarkka nokkimisjärjestys. Fiinit ja vähemmän fiinit. Hieno sukutausta tietysti antoi lisäpisteitä.
Tittelit ja lasten tittelit eivät ollet ainoa asia, jossa kilpailtiin. Oli myös terveys ja mielen vireys. Asukkaat tarkkailivat myös muiden syömisiä. Äiti ei kehdannut panna lautaselleen riittävästi vihanneksia, koska silloin lautanen näytti täydeltä, ja "häntä olisi pidetty ahneena". Ruokasali oli varsinainen kilpailukenttä. Jotkut olivat iloisia toisen kuolemasta, koska saattoivat periä kuolleen paikan "hienommassa" pöydässä. - Julmaltahan se näytti!
Toivon hartaasti, että ajat ovat muuttuneet siinä vaiheessa, kun itse menen sellaiseen paikkaan.
Tähän jatkeeksi tuli jokin kärttyisä vastaus. Jos joku ehti nähdä sen, niin kerron, että poistamisen pyytäjä en ollut minä. En koskaan pyydä poistamaan muita kuin omia viestejäni, jotka huomaan typeriksi vasta jälkikäteen. - Niitä on jokunen ollut.
Mitä me olemme oikeastaan arvostelemaan ketään. Uskonpa, että jos kaiken tietäisimme, kaiken ymmärtäisimme.
painajainen,eiköhän tähän asti jo tarpeeksi ole tittelin kipeitä tavannut,mutta kyllähän se niin on että sen mukaan sitten hoitokin toimii.
kuin täällä on kerrottu, en sitten uskalla vanhusten taloon mennäkään vaikka aika alkaisi olla jo jokseenkin aiheellinen. Itselläni on vain jonkun asteen pomon titteli, mutta lapsilla on jos vaikka mitä. Itseasiassa en osaa kaikkia edes lausua oikein.
Enpä ole tällaista arkumenttiä ennen ajatellut kun kysymys on vanhusten hoidosta, Huhuh.
Etkö nyt ole huomannut, että tämäkin palsta on täynnä pallukoiden pyydystäjiä, lukijoiden laskijoita, jos joku meinaa menestyä, ei muuta kuin mollaamaan. Täällä sitä vasta ollaan "tittelinkipeitä".
Mistä pallukoista täällä oikein kirjoitellaan tuon tuostakin? Tarkoitetaanko pallukoilla niitä liekin kuvia joissakin ketjuissa, joihin on tullut paljon vastauksia? Ihan kuin alakoulussa: Opettaja liimaa tähtiä vihkoon.
Minun on vähän vaikea uskoa, että aikuiset ihmiset kilpailisivat sellaisesta.
Kyllä täällä pallukat on niin tärkeitä joillekin, että pitää itse vastata itselleenkin ja sitten tulee tilastoa, kuinka moni on vastannut ja kuinka moni lukenut. Tai sitten itketään, että kukaan ei vastaa. Tämä on hiekkalaatikko, usko pois.
Tittelikipeys ei ole mikään uusi sairaus, kuten esim. aids. Sitä ovat suomalaiset sairastaneen tsaarin ajoista alkaen.
Yhtenä, mielestäni hyvänä esimerkkinä kerrottakoon fiktiivisestä tapauksesta, jonka esitti aikanaan, kun me 70 ikäiset olimme nuoria ja nättejä, pakinoitsijanimimerkki Olli Kokoomuspuolueen pää-äänenkannajassa Uudessa Suomessa.
Yksi Ollin luomista legendaarisista henkilöhahmoista oli Mustapartainen mies.
Ja suurinpiirtein näin Olli kirjoitti. "Mustapartainen mies meni virastoon. Viraston vahtimestari kysyi mitä asiaa hänellä on. Mustapartainen mies sanoi, että hän haluaisi tavata YLIESIERIKOISVUOROVARAUSRAIVAURATKAISUPÄÄLLIKÖN."
Tämä oli pieni, mutta olellisin kohta Ollin pakinasta, sillä siinä Olli irvaili juuri tittelinkipeydellä
"Hyvää", sanoi Mustapartainen mies ,"päivää!"
Hauskaa, että toit vielä mieleen Ollin pakinat.
Pitkä matka on kuljettu sääty-yhteiskunnasta tämän päivän tasaarvoajatteluun ja yhtenäisen ihmisarvon tunnustamiseen. Tittelinkipeyttä on, en tiedä onko enemmän vanhoilla, voi olla. Se ilmenee kehuskeluna. Nykyään se pitää tuoda esille sellai peitellysti. Jollekin on tärkeää sekin, että on hyvän päivän tuttu jonkin tunnetumman henkilön kanssa. Ja tietysti oman lähipiirin menestys pitää saada tiedoksi jollain tavalla, johdattamalla puhe niin, että saa sen kerrottua. Näillä saa sitä omaa pätemisen tarvetta tyydytettyä.
Rikkaus ja tittelit aiheuttavat enemmän kateutta nykyään ja siitä syntyy oma sävy näistä asioista puhuttaessa.
Hän teki myös muita omalaatuisia temppuja osoittaakseen esimerkiksi, miten suomalaiset ihailevat ulkomaalaisia. Hän halusi muuttaa sukunimensa Honolulustaksi, jotta saisi runsaasti yleisöä rumpukonsertteihinsa: "Esiintyjänä se-ja-se Honolulusta".
Ihan vakavasti ottaen: Onneksi suomalaiset eivät ole todellisuudessa niin tittelinkipeitä kuin ollaan Keski-Euroopassa. Kai meidän kulttuuri on kuitenkin demokraattisempi kuin monissa muissa maissa, vaikka tittelit ehkä antavat lisäarvoa. Suomessa ei tarvitse puhua esimiehelleen käyttäen titteliä paitsi armeijassa. Armeijassakin on tietääkseni luovuttu herra-etuliitteestä.
on semmoinen juttu kuulkaas hyvät ystävät,että ei niitä nykyään vanhainkodissa arvosteta,syy on ,että vanhainkotiin ei nykyään pääse ellei ole muistamaton ja mieluummin enempi ,kuin puolikuollut.
ilmottaudun tittelistä tykkääväksi, en kyllä niist kippeeks tule;))),mutta arvostan kovin lukeneisuutta.
jos minul olis lapsen lapsii ja tai ommii lapsii ja hyö olis jaksaneet käyvä kouluu ja tullu vaik insinööriksi,lääkäriksi, tuomariksi, opettajaksi tai muuksi missä on titteli.
ja jos lapsistain tulis puhetta kyllä mie ylpeenä kehuisin mite hyö ovat olleet ahkerii ja jaksaneet lukkee vuosii.
viel monet joutuu opiskelemaa pienil resusseil, hyö tekkee työtä iltasin opiskelun lisäks, syövät huonost ko ei ole rahhaa riittäväst ruokaakaa.
eikö sellaset vuosien urakasta sais olla ylpee.
harvalle tittelit tullee helpolla kyllä ne on usseimmilla suuren työn ja kieltäytymisen tuloksii.
luulen että siitä kehumisesta ei vaan tykätä, missä on jokkuu enenpi opiskeluu ja työtä vaativa titteli.tohtori tai maisteri.
mutta jos kerrot ylpeenä että tyttär on käynt kolme vuotta siistijän ammatiin ja hää on siin hyvä,sitä ei kukkaa piä kehumisena, minkähän takkii.:))
jos siun tuntema vanhus tykkkää ja arvostaa titteleitä ei se minust tittelin kippeeks tee, monasthan se titteli tuop tullessaa hyvät tienistitkin. minusta opiskelu on arvokasta ja usseemmite niist on tuloksena titteli.
suomalaiset on vähä semmosii ettei sais kehhuu,itseää eikä sukkuukaa tai oppineita tuttaviaan.
niin minnuukin kasvatettii että jos jokkuu kehu kutomistain ja työn hyvvää jälkee, mie vähättelin että eihä tuo mikkää ole, vaikka itekin tykkäsin että se ol hieno.
mutta nyt ko oon jo vanha ,uskallan olla sitä mitä aattelen, en ennää juur vähättele itseäin. tiiän missä oon pokalin arvonen tai vaikkapa tittelin.
tiiän mitä ossaan tehhä hyvin ja kehun itseäin jos puuheeksi tullee ilman punastumista tai häppeemistä.
on vain niitä pieniä vivahde eroja,miten kehuu.
Sinun tapasi kehuakkin on sellainen,että sen hyväksyy,sinä et nosta itseäsi,vaan kehut annat sille kuka tittelin on saanut.
Uskon että yhtä vilpittömästi annat kehuja myös hänelle,joka on sen siistijän "tittelin" saanut.
Hyväksyt ensin ihmisen ja sitten tykkäät titteleistä.
Tokihan jokainen vanhempi on hyvillään,kun lapset esimerkiksi menestyy,mutta ei minun persoona nouse,vaikka lapseni ja heidän jälkeläiset ovatkin sijoittuneet kohtuudella elämään.
Olen se sama mummeli,en arvostusta lasteni kautta saa,kyllä sen hankin omalla käyttäytymiselläni.
Lapset ovat itse onnistuneet.
Tuosta kutomisesta ja muustakin tekemisestäni olen kyllä sitä mieltä ,että "eihän se mitään ole"
se on se vanha kasvatuksen jäänne ,ettei omaa voi kehua.
Kyllä itsekin rehellisyyden nimissä huomaan,että parempikin olisi voinut olla,joku tekeleeni.
Katsojan silmissähän sanotaan sen olevan,joku näkee hienona ,joku toinen taas aivan tyhmänä,tälläistä se on.
Kyllä Lyyli on kiva ihminen, kun hän löytää joka asiasta myös hyvät puolet.
Lyyli on ihan oikeassa, kun hänen mielestään tittelien arvostus lähtee ahkerasta puurtamisesta, jota nuoret tittelin eteen joutuvat tekemään kieltäytyen monesta muusta asiasta. Lisäksi he joutuvat elämään niukoissa oloissa, jos verrataan samanikäisiin jo työelämään siirtyneisiin nuoriin. Useimmilla lienee niskassaan vielä opintolainat.
Kaikki nyt vaan pää pystyyn ja iloitkaamme nuoristamme, jotka kantavat eri tehtävissä kortensa kekoon tämän yhteiskunnan hyväksi.
Jos joku on ahkeroinut ja lukenut, miksi hän ei saisi olla suorituksestaan ylpeä? Olen samaa mieltä Lyylin kanssa: lääketieteen tai tekniikan tohtori on titteli jota ei noin vain saa. Samoin monet muut Lyylin luettelemat tittelit. - Minusta siitä voi olla ylpeämpi kuin jostain ilmaiseksi saadusta synnyinlahjasta, koska se on vaatinut omistajaltaan panostusta tosiaan, niinkuin Lyyli sanoi, oman mukavuuden kustannuksella.
Hyvinkin paljon annan arvoa henkilöille jotka ovat jaksaneetlukea vuodesta toisen, ja saaneet hyvän ammatin. Mutta minkä laisen arvon annan esim. jos keskustelen lääkärin tai siistijän kanssa, samallaisena keskustelu kumppanina. Johtuneeko siitä että olin ammatissa, jossa joutui kanssa käymiseen sanoisinko kaikkien ammatti ryhmien kanssa. Eli en pokkuroi titteliä. En koskaan ole kehunut lastani muille sen koommin kuin itseänikään. Vaikka molemmat olemme kohtalaisesti pärjänneet. Liekö se luonteesta kiinni.
on titteleitä. Ajatelkaapa nyt esim. sitä, että suuri osa naieläjistä on ROUVIA. Se on mielestäni komia titteli. Sitten on ÄITI, joka on vielä komiampi titteli. Sitten on vielä nämä MUMMOT,MUMMIT, MAMMAT jne. Kyllä ovat tosi makeita titteleitä.
Miehet ovat lähes kaikki HERROJA, jos eivät ole NARREJA. Myöhemmällä iällä monet miehet ovat VAAREJA, UKKEJA jne.
Sitten tulee se varsinainen titteli kaikille eläkeläisille, nimittäin OLONEUVOS, eikä maksa mitään.
Tässä olisi näin aluksi titteleitä kaikille tittelinkipeille.
Minulle rittää hyvin titteliksi VAARI ja olen siitä jopa hyvin ylpeä.
Kun esim. pojantyttäreni Lotta-Emilia (7v) huuta väen tungoksessa VAARIII, niin rinta nousee rottingille ja olo on kuin olisin vuorineuvos ikään.
Vastaus nuotoiltuna ja hyvällä huumorilla höystettynä. Näin se pitääkin.
Todella hienoa on minun mielestäni se, kun saan kehua omia lapsiani heidän titteleistään.
Omalle kohdalleni en mitään titteliä kaipaa, mutta lasteni titteleistä olen ylpeä.
suu pannaan kun ainoa titteli on työtön tai konkurssin tehnyt entinen yrittäjä?
Elämä kun ei aina hymyile kaikille.
ihmetyttää ,kun nämä korkeasti lukeneet ja tittelin omaavat tutkiat ,he voivat tutkia jotakin elintarviketta ja sanoa että se onkin vaarallista ihmiselle ja ei tarvita kun vuosi tai pari niin tutkimukset ovatkin päinvastaisia . Kuka maksaa nämä tutkimukset --yhteiskunta ne maksaa.Yliopiston Professorit tekevät kavalluksia yliopistolaitokselle kuuluvista tutkimuksiin tarkoitetuista varoista .
aina uskonutkin, että tutkimuksen tulos on tutkimuksen tekijän näköinen.
Elikä, jos margariinitehdas teettää tutkimuksen, niin tulos on, että margariini on terveellisempää kuin voi. Kun taas vaikkapa Valio teettää tutkimuksen niin tutkimuksen tulos on erilainen.
Rahahan taitaa ratkaista näissäkin asioissa.
Itse olen "koekaniini", eli kokeiken ja opin kantapään kautta mika on hyvä.