Onko muita täällä joilla on omat ja yhteiset lapset jotka on jo aikuisia?
Itselläni on 2 poikaa ed,liitosta isä kuollut ja 3 lasta nykyisestä liitosta.Lapsenlapsiakin on siunaantunut ja kaiken pitäis olla kohillaan,mutta ei ole .Nykyinen mieheni ei sulata lapsiani,kun ne käy täällä kyläilemässä pari kertaa vuodessa,vaan on aina pois ajamassa ja saman kohtalon on kokenut oma tytär ja vävy mikään ei kelpaa . Miten olette selvinnyt??
Itselläni on 2 poikaa ed,liitosta isä kuollut ja 3 lasta nykyisestä liitosta.Lapsenlapsiakin on siunaantunut ja kaiken pitäis olla kohillaan,mutta ei ole .Nykyinen mieheni ei sulata lapsiani,kun ne käy täällä kyläilemässä pari kertaa vuodessa,vaan on aina pois ajamassa ja saman kohtalon on kokenut oma tytär ja vävy mikään ei kelpaa . Miten olette selvinnyt??
Vastaukset 21
Vanhimmat
tilanne niin kyllä ukko saisi kerätä kamansa ja lähteä.
Minun lapsiani ei noin kohdeltais.
Jos mies ei sun lapsiasi hyväksy niin tyhmä juntti on koko mies, eikä ansaitse sun rakkauttas.
Sanoin aika pahasti - mutta näin itse asiasta ajattelisin.
aika pahasti! Ei tuolla tavoin ihmisiä auteta! Pitäisihän sinun "vakionikkinä" se tietää.
T. Nimimerkki "Sivusta seurannut"
naisen pitäisi hyväksyä mies, joka ei hyväksy hänen lapsiaan?
Kyllä olen edelleen ehdottomasti sitä mieltä että jos mies noin käyttäytyy hän ei todellakaan ole naisen rakkauden arvoinen.
Jos olisin itse tuossa tilanteessa niin kyllä lapset tulisivat ilman muuta ensin ja sitten vasta mies.
Ja sehän tarkoittaisi sitä että ellei mies tapojansa muuta, niin saa muuttaa muualle. Parempiakin miehiä kyllä löytyy.
Onhan aivan älytöntä jos omat lapset eivät saa tulla käymään ja uusi mies määrää miten usein nainen saa lapsiansa nähdä- sellaien mies ON sikamainen ja sillä siisti.
Valitan - en muuta käsitystäni asiasta - olen täysin naisen puolella ja tuolla tavalla käyttäytyvää miestä vastaan.
Totta kai olisin voinut kirjoittaa, että menkää avioliittoneuvolaan tai puhumaan jonkin psygologin kanssa asiasta, mutta ensi reaktioni tuollaiseen käyttäytymiseen oli lasten puolella - siinä on tuskin mitään pahaa.
Jos osaat auttaa paremmin niin tee sinä se - kirjoita vastaus joka auttaa tilannetta.
Ei kai vakinikki ole sen enempää oikeassa kuin muutkaan kirjoittajat - myönnän täysin tyhmyyteni avioliittoneuvonnassa, sitä en ole koskaan itse tarvinnut.
Hyi hitto..! Kuinka voit elää tuollaisen olion kanssa?????
tyttärieni mukaan läheisriippuvainen,koska elämässäni en ole asunut päivääkään yksin.
Läheisriippuvuus ei synny siitä, että ei ole koskaan asunut yksin. Ihminen, joka on vuosikausia ollut yksin voi olla läheisriippuvainen.
Läheisriippuvainen ihminen on jotenkin alistettu, mitätöity sellaiseen asemaan, että luulee kuolevansa, jos toinen ei ole siinä rinnalla ja sallii, kestää kaiken.
Voithan olla sellainen, mutta niin on ehkä miehesikin, lisää alistusta ja pelkää, että lapset ja lapsenlapset jotenkin vievät sinut, kun nyt on kertakaikkiaan saanut sinut kokonaan.
Ei se mies sinua heivaa, jos uskallat kysyä syytä ja jos vastaus on typerä, niin ilmoitat, että sinä sitten rupeat vierailemaan heillä. Miehellesi voi tulla suuri hätä ja käytöskin muuttuu.
Kuten vastauksista huomaat, ihan tavalliset naiset, joilla on itsetunto kohdallaan, kutsuvat miestäsi olioksi ja heivaisivat pellolle, ollenkaan pelkäämättä, että elämä muuttuisi kurjemmaksi. Sinulla rupeaa olemaan valinnan paikka, joko vanhuus vain miehesi kanssa tai vanhuus äitinä ja mummona.
..kerran sanoa minulle. Ajattele ensin ja sano sitten vasta... Minä olen tempperamenttinen henkilö joka menee kiivaasti keskusteluihin mukaan, huomaten kohta olevansa väärässä.
Pystyn hyvin tunnustamaan itselleni etten ollenkaan ollut oikeassa ensimmäisellä kerralla.
Siis "ANTEEKSI"
siltä, kuin olisin itse vastannut ja kertonut olevani läheisriippuvainen tjs. Olisin kiinnostunut aiheesta.
ja toisaalta myös miestäsi. Tulee ekaksi mieleen, että miehesi on jollain tavalla "mustasukkainen" sinun lapsillesi ed. avioliitosta. Hän protestoi menemällä pois - joka on tietysti lapsellista ja noloa.
Voisitko ottaa asian puheeksi ihan kahden kesken? Rauhallisesti? Kerro hänelle, miten koet, kun hän ilmiselvästi torjuu sinun lapsesi ja viestii käytöksellään sen. Sano, miltä sinusta tuntuu ja pyydä häntä asettumaan sinun asemaasi: äiti haluaa tavata lapsensa ja puoliso liitelee mielenosoituksellisesti pois.
Älä kiivastu, älä korota ääntäsi. Kerro vain, miten asian koet ja yritä saada häneen aito kontakti ja valitse oikea aika ja paikka, kun puhut.
Kyllä se siitä...
ja luin vielä uudelleen aloituksesi. Siis miehesi ajaa pois myös OMAT lapsensa? Se tuntuu kyllä aika oudolta...Mutta missään tapauksessa ratkaisu EI OLE "kamat kasaan ja ulos äijä"! Vaikka sitä jotkut nikit täällä yrittävät sinulle tarjotakin!
Jotain on nyt pahasti pielessä miehesi suhteen...meneekö teillä avioliitossa muuten hyvin? Voitteko jutella asioista? Jos voitte, niin ota tämäkin asia rauhallisesti ja kunnolla puheeksi...toivoisin kuulevani, miten menee...
Vai onko asia alkanut pikkuhiljaa...? Se muuten on aika tärkeä seikka muistaa...."
on oikeastaan alkanut pikkuhiljaa,sitä mukaa kun lapset on menestyneet.Ei kymmenen vuotta sitte ollut ongelmaa,kun lapset etsi paikkaansa,mutta nyt kun kaikilla on hyvät ammatit ja perheet on kaikki mennyt päin sitä.
oletko nainen vai mies ,olen niin tuohtuneessa mielentilassa,että en osannut ratkaista moista propleemaa? sinun vastauksesi ovat todella ajattelemisen ansainneet,ja sait jo minut miettimään pitäiskö vielä yrittää keskustella ja ymmärtää.Olen tietysti onnekkaampi,kun olen älyttömän lapsirakas ja viimeyönkin nukuin 8kuun ikäinen tytön poika kainalossa,koska halusin tyttäreni rauhassa juttelevan paikalla olleiden sukulaisten kanssa.Voiko aikuinen mies olla tämmöisestä mustis ,eikö se mene jo lapsellisuuden piikkiin?
.. Sekä pelkotiloja jotka ahdistaa... Ne saattaa ilmetä tälläisenä poisluotaan työntämisenä...
Jos minulta kysyt sukupuolta... uskoin että, Angi nimi riittää todistamaan naispuolisesta olevan kysymys..."
mietitään yhdessä, mikä olisi parasta...
Ehdottaisin edelleen rauhallista kahdenkeskistä keskustelua, johon olisit valmistautunut kunnolla. Mieti aika ja paikka...itse tiedät, milloin miehesi on vastaanottavaisin.
Ole aivan rauhallinen ja kerro asiat n.s faktoina:"minusta tuntuu pahalta kun sinä..." jne. Kysy sitten, miltä hänestä tuntuu.Ja siitä etenette.
Tärkeintä on saada molemmilta "ulos" se tunne, minkä lasten vierailut aiheuttaa ja miksi.
Älä luovuta!!! Kuulisin mielelläni sinusta...
tässä aiheessa on nainen!
Olen ollut vapaaehtoisessa kriisipalvelutyössä ja jonkinverran perehtynyt ja saanut "koulutusta" ihmisten kkuuntelemisesta ja voinut kulkea rinnalla hetken matkaa...niin toivon nytkin!
Et ole yksin! Pura itseäsi tälle linjalle, jos on paha olla tai siltä tuntuu!
tuollainen, näin äkkipäätään nousee mieleen että miehesi olisi jotenkin mustasukkainen lapsistasi.
Sanooko hän ihan suoraankin heille että saisivat lähteä, vai onko se sellaista kiukuttelevaa käyttäytymistä ja mielenosoitusta. Oma isäni oli mustasukkainen äidistäni meille aikuisille lapsille viimeisinä vuosinaan, uskon että hänellä oli oman itseluottamuksensa kanssa ongelmia.
Kun menin käymään kotonani omien lasteni kanssa, niin tunnelma oli usein kireä. Äiti oli iloinen käynneistämme ja kait isäkin tavallaan, mutta hän seurasi aika tiiviisti ettei päästy kahdenkesken juttelemaan äidin kanssa.Sitä en käsitä vieläkään, mitä hän pelkäsi. Sitäkö että äitini pitäisi muita tärkeämpänä kuin itseään, mene tiedä.
Tuossa sinunkin tilanteessasi ,mahtaako miehesi olla se läheisrippuvainen sitten kuitenkin ennemmin kuin sinä.
minä olen lähes samassa jamassa. Nykyinen "mieheni" on ollut entisen yksinhuoltaja äidin kumppani jo 27 v. Lapseni oli silloin reilusti alle ovenrivan. Poika häthätää kävli tyttö vuoden vanhempi. En muista nähneeni koskaan kantavan lapsiani tämän miehen. En tarvinnut heille isää vaan itselleni "miehen" ja sitähän saa mitä tilaa. Voi armias Luoja kun sais sen ajan takas. En varmasti katsois sitä menoa enää. Yhtään lempeämmin ei tänäpäivänänäkään tämä herra lapsiini ja heidän lapsiinsa suhtaudu. Oma sellainen ei ole pitänyt mitään yhteyttä isäänsä ainut poikkeus oli naimisiin meno ja lahjankiilto silmissä sekin tapahtui. Ei hän ole nähnyt lapsen lastaan kertaakaan ja vanhin on jo viisivuotias.ps. samassa kaupungissa asuvat.
Meolemme käyneet viimeisen viidenvuoden aikana perhe- avioliitto- ja aa neuvolat . Seuraava on lakiasiaintoimisto. Että... jaksamista.
olisin mielelläni jatkanut keskustelua,mutta kone teki tenän ,eikä poikani ollut kotona korjaamassa tilannetta.
selvennän ettei mieheni hyväksy omia lapsiaankaan ja näiden puolisoja,yhtä rumasti käyttäytyy.
Ei hänen kanssa voi keskustella,kun ei hänessä ole vikaa.Jokainen joka tarttee avioliittoneuvolaa on kusip...kuulemma.
Tilanne on tosi vaikea,kun silloin kun olemme kahden hän on maailman ihanin mies,ja jollain tasolla ehkä huom.ehkä rakastan häntä.
Odotin niin kovasti,että pääsen mummiksi ja hänestä tulee ukki ja hellimme yhdessä lapsenlapsia,olen varmaan senkin takia niinpettynyt ,kun niin ei käynyt.
Sinä jolla sama tilanne kauanko aiot jaksaa?
Angi sinulla on ihana temperamentti.
Ystävä oletko jo yli 40 ,ajatuksesi on lohduttavia.
olen kyllä yli 40!!!Ja paljon juuri tällaisten(kin) asioiden kanssa ollut tekemisissä. En kuitenkaan ole "ammattiauttaja", mutta haluaisin antaa sinulle konkreettisiä neuvoja, joilla tilanteenne selkiytyisi.
Ja kaiken edellytys on "kissan nostaminen pöydälle" - mutta ei rajusti, vaan viisaasti.
Älä tarjoa hänelle ensin mitään "avioliittoneuvojaa"! Yritä keskittyä kahdenkeskiseen keskusteluun silloin, kun on rauhallinen tilanne. Varaa aikaa ja käy etukäteen mielessäsi läpi kaikki asiat, joista haluaisit puhua.
Aloita vaikka näin: " Rakastan sinua ja toivoisin, että...jne". Eli lähde siis "alhaalta"...miehet on huonoja avautumaan. Kysy häneltä, miksi hän kokee nämä omien ja sinun lastesi vierailut kuten kokee. Kuuntele häntä...pysy itse rauhallisena ja odota, miten hän vastaa. Sano, että haluaisin pyrkiä kompromissiin ja kerro se myös, mikä on sinulle itsellesi tärkeää ja miten koet miehesi käytöksen.
Kyllä se siitä, usko vaan! Kerro jatkossa, miten menee...
Tiesihän hän jo naimisiin mennessänne sinulla olevan lapsia?