Sosialistinen yhteiskunta on holhousyhteiskunta

​Kiinan kansalaisten valvontajärjestelmä on yksi maailman laajimmista ja kehittyneimmistä, hyödyntäen useita teknologioita ja ohjelmia kansalaisten toiminnan seuraamiseen ja arviointiin.​

Kasvojentunnistusteknologia
Kiinassa on asennettu yli 700 miljoonaa valvontakameraa, joista monet on varustettu kasvojentunnistusteknologialla. Nämä kamerat kattavat laajasti julkisia tiloja, kuten kadut, puistot ja ostoskeskukset, mahdollistaen kansalaisten liikkeiden jatkuvan seurannan. ​


Vuonna 2024 Kiinan kyberavaruuden hallinto ja julkisen turvallisuuden ministeriö julkaisivat uudet säännöt, jotka kieltävät yksityisiä organisaatioita käyttämästä kasvojentunnistusta ilman asianomaisten suostumusta. Nämä säännöt astuvat voimaan kesäkuussa 2024 ja edellyttävät organisaatioilta henkilökohtaisten tietojen suojaamisen vaikutustenarviointia ennen teknologian käyttöönottoa. ​

Sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä
Kiinan sosiaalinen luottoluokitusjärjestelmä on laaja sääntelykehys, joka pyrkii arvioimaan yksilöiden, yritysten ja hallinnollisten yksiköiden "luotettavuutta". Järjestelmä perustuu eriasteisiin "punaisiin" ja "mustiin" listoihin, jotka määrittävät kansalaisten ja organisaatioiden pääsyn tiettyihin etuoikeuksiin tai asettavat rajoituksia. ​

Vuonna 2024 Kiinan kansallinen kehitys- ja uudistuskomissio julkaisi uuden toimintasuunnitelman vuosille 2024–2025, jonka tavoitteena on edistää sosiaalisen luottoluokitusjärjestelmän lainsäädännön kehittämistä ja jatkaa kansalaisten kannustinjärjestelmien kehittämistä. ​


Muu valvontateknologia
Kiinan hallitus hyödyntää myös muita teknologioita, kuten tekoälyä ja biometrisiä tunnisteita, kansalaisten valvonnassa. Esimerkiksi tekoälyä käytetään luonnollisen kielen käsittelyssä ja kasvojentunnistuksessa, ja kiinalaiset yritykset ovat näillä aloilla maailman johtavia. ​


Lisäksi Kiina on ottanut käyttöön älykkäitä valvontajärjestelmiä, kuten robottipoliiseja, jotka partioivat julkisilla paikoilla ja käyttävät kasvojentunnistusteknologiaa. ​

Nämä teknologiat yhdessä muodostavat kattavan valvontajärjestelmän, joka mahdollistaa Kiinan hallitukselle kansalaistensa toiminnan laajamittaisen seurannan ja arvioinnin.

Seuraavaa on ehkä vähän vaikea yhdistää Soteen, mutta kerron miten äärimmäinen keskusjohteisuus em. maissa toimi ja miten "tasa-arvo" niissä toteutui, niin ehkä huomaatte hallinnossa jotain samaa.

Luokkaerot kommunistisissa maissa:
Poliittinen eliitti ja puolueen johtajat:

Kommunistisissa maissa kehittyi uusi poliittinen eliitti, johon kuuluivat puoluejohtajat, virkamiehet ja armeijan upseerit. Heidän asemansa oli usein erityisen etuoikeutettu: he saivat parempia palkkoja, erikoisetuja, asuntoja ja pääsyä vallan keskipisteisiin. Esimerkiksi Neuvostoliitossa ja Kiinassa oli suuri ero tavallisilla kansalaisilla ja puolueen korkean tason jäsenillä.

Nämä puoluejohtajat elivät monesti ylellisemmin ja eristäytyneinä muusta kansasta. Tämä loikkasi täydellisesti kommunistisen ideologian perusperiaatteista, jotka olisivat vaatineet yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Vähemmistöjen ja "epäluotettavien" kohtelu:

Kommunistisissa valtioissa, kuten Neuvostoliitossa, oli systemaattista sorron ja valvonnan käytäntöä, joka kohdistui moniin kansanryhmiin, kuten etnisiin vähemmistöihin, uskonnollisiin ryhmiin ja poliittisiin vastustajiin. Tämä loi syviä yhteiskunnallisia jakolinjoja ja luokkaeroja. Vaikka vallankumouksen piti tuoda tasa-arvoa, käytännössä monet kansalaiset joutuivat elämään epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa.

Byrokratia ja vallan keskittyminen:

Kommunistisessa järjestelmässä valtio otti usein merkittävän roolin taloudessa, mikä johti laajan byrokratian kehittymiseen. Byrokratia oli itse asiassa uusi "luokka", joka nautti etuoikeuksista. Byrokraatit, jotka hallitsivat taloutta ja resursseja, olivat käytännössä etuoikeutettuja verrattuna tavallisiin kansalaisiin, vaikka he itse eivät olleet varsinaisia rikkaita tai varakkaita.

Kansan ja puolueen välinen kuilu:

Vaikka kommunistinen puolue oli luvannut tukea työläisiä ja tavallisia kansalaisia, käytännössä suuri osa kansasta jäi syrjäytyneeksi ja köyhäksi. Tällöin puolueen johto, eliitti ja "poliittisesti luotettavat" saivat etuja ja parempia elinolosuhteita. Tämä kasvatti eroa tavallisten kansalaisten ja vallassa olevien välillä. Esimerkiksi Neuvostoliitossa oli suuri ero työväenluokan ja puolueen ylimmän johdon elämäntavoissa.

Taloudellinen epätasa-arvo:

Vaikka kommunismi teoriassa tähtäsi yhteiskunnan taloudelliseen tasa-arvoon, käytännössä syntyi uusi, valtion tukemaan eliittiin kuuluva luokka. Vaikka suurin osa kansasta joutui elämään köyhyydessä ja puutteessa, hallituksen ja puolueen virkamiehet saattoivat elää suhteellisen hyvin.

Esimerkkejä luokkaeroista:
Neuvostoliitto: Kommunistinen puolue nousi hallitsemaan valtiota, mutta sen johdolla oli oma etuoikeutettu elämänsä, johon tavallisilla kansalaisilla ei ollut pääsyä. Samalla, vaikka puolue julisti olevansa "työväenpuolue", se teki suuria eroja eliitin ja tavallisten kansalaisten elinolosuhteiden välillä.

Kiina: Kiinan kansantasavallan alkuvuosina oli myös suuria eroja kiinalaisten elämässä, vaikka puolue painotti tasa-arvon ja kollektiivisuuden periaatteita. Mao Zedongin aikana käynnistettiin useita sosiaalisia kokeiluja, mutta niillä oli usein järkyttävän tuhoisat vaikutukset, ja ne osaltaan lisäsivät eriarvoisuutta.

Pohjois-Korea: Pohjois-Koreassa valta on keskittynyt dynastiaan, ja kansa elää tiukasti valvotussa ja eriarvoisessa yhteiskunnassa. Vaikka virallinen ideologia puhuu "tasa-arvosta", tosiasiassa maa on jakautunut tiukasti eri luokkiin, joissa valtion eliitti elää täysin eri tavalla kuin tavallinen kansa.

Yhteenveto:
Kommunistisissa maissa ei käytännössä toteutunut lupaus yhteiskunnan luokkahierarkian poistamisesta. Vaikka ideologia korosti tasavertaisuutta ja kansan valtaa, käytännössä syntyi uusia ja syvempiä luokkaeroja, jotka olivat usein jopa suurempia kuin vanhassa kapitalistisessa järjestelmässä. Tämä johtui osittain valtion keskitetyistä rakenteista, byrokratiaan keskittyneistä etuoikeuksista ja vallan keskittymisestä puolueen eliittiin, mikä johti yhteiskunnan laajaan eriarvoistumiseen.

Sosialismi helpottaa väestönlaskua kun ihmiset lähestyvät jonoissa materiaalia.