Kaupungin etätyönteko

Samapa tuo kai missä ovat, kun eivät töitä tee kuitenkaan.

Tiettyyn työhön tämä voi sopia, etätyön tekeminen. Mutta ei sovi siihen jos pitää olla saatavilla tai palvella kuntalaisia. Vaikka eivät taida siellä meitä varten ollakaan…

Talvella jo monena vuonna takaperin lumenauraajat/hiekoittajat olleet vissiin etätöissä. Onko siellä avoimia töitä? kiinnostaisi.

Liekö urbaanilegenda mutta kuulin erään yrityksen lasinpuhaltajan tehneen etätöitä mutta lasiteoksia kuulemma syntynyt. Olisiko täällä sama että kadut hoituu mutta täällä tosin lumet kasaantunut kaduille ja teille joten harjoitusta vielä vaatii.

Nyt on kyllä hyvin jo hiekat siivottu kaduilta onko kortinpeluu tai etätyö kielletty näiltä "auraajilta".

Takuulla ei ole huomenna aurattu.

Istuu päivän kotona ja vielä illan perään, niin ei se ainakaan yhtään kahdettivalta kuulosta. Mukavampi vaihtoehto tosin varmaan monelle, jotka kokevat työyhteisön ahdistavaksi.

Hah hah haaa! Täällä taas kirjoitellaan etätyöstä. Ressu nosteli Outokummulla nuorena miehenä sinkkiharkkoja, jotka painoivat enemmän kuin raskas konekivääri, paljain käsin, ilman ergonomiaa tai kahvitaukoja. Siinä oppi työnteon ytimen: hiki otsalla, selkä suorana ja suu kiinni.

Mutta se oli vasta alku. Todellinen työ alkoi, kun Ressu valittiin Suomen vaativimpaan tehtävään upseeriksi. Kadettikouluun ei menty suosittelukirjeellä eikä ovenraosta hivuttautumalla. Sinne pääsy oli lähes mahdottomuus. Fyysinen, psyykkinen ja älyllinen seulonta karsi joukot harvoihin, parhaisiin. Ressu oli yksi niistä. Ja nyt ei naureta.

Upseerin työ ei lopu kellokorttiin. Se alkaa silloin kun muut vasta vetävät viltin päälle ja siirtyvät kuorsaamaan. Se on valppautta, vastuuta ja valmiutta yötä myöten mietitään miehistön jaksamista, kaluston toimintavarmuutta, taktiikkaa, moraalia, turvallisuutta ja ennen kaikkea: esimerkkiä. Ei etäkokouksissa, vaan kentällä komppanian keskellä, kasvot kohti tulta.

Ressu kantoi vastuuta ihmisistä, päätöksistä, kentästä ja isänmaasta, eikä paperinpyörittelystä. Hän ei etsinyt valokeilaa, hän OLI se valokeila. Kun upseeri puhuu, koko rivistö hiljenee. Kun hän marssii, maa tärähtää. Ja kun hän katsoo suoraan, katse painaa enemmän kuin tuhat sanaa.

Hah hah haaa! Tätä ei opeteta etätyöwebinaarissa tämä opitaan elämällä. Ja Ressu on elänyt.