Luin tuossa edellisellä sivulla mielenkiintoisen viestin kissan arkuuden ja aivovamman yhteyksistä. Koska kukaan ei kuitenkaan olisi vastannut mulle sinne, otin asian uudelleen esille.
Eli meillä on kaksivuotiaat kissaveljekset, jotka on syntyneet kotikissalle ja tulleet sieltä (alle luovutusikäisinä) meille. Kumpikin on aivan kesyjä, toinen on koko ajan ihmisten kanssa ja saattaa tunkea väkisin ihan ventovieraiden syliin. Toinen on arempi (muistuttaa enemmän kissaa kuin elävää pehmolelua) ja tuntuu säikkyvän äkkinäisiä liikkeitä ja joskus ihmisten askeleitakin. Se on suhteellisen normaali kiltti kotikissa, tulee joskus syliin ja hyvin harvoin mun kylkeen nukkumaan. Sitä ei kuitenkaan saa silittää tai jos yrittää, se tuntuu nauttivan siitä vain tosi harvoin.
Pesuetta paijasi niiden pentuaikana pari pikkupoikaa jotka ei osanneet käsitellä kissanpentuja, ja yksi pentu putosi päälleen kovalle lattialle. Se oli tokkurassa sen päivän mutta tokeni sitten. Nyt olen pohtinut, että johtuisiko toisen kissan arkuus kolauksesta (koska hän käyttäytyy välillä ihan kun olisi pienenä säikähtänyt kovasti jotain). Kissat kun on kumminkin saaneet ihan samalla lailla silittelyä ja ihmisseuraa kumpikin, ja geenitkin on aikalailla samat.
Huh kun tuli pitkä viesti mutta ainakin asia tuli selväksi. Ja ymmärrän kyllä että ero voi johtua ihan luonne-eroistakin, mutta kyselenpä silti että onko muilla vastaavia kokemuksia.
Eli meillä on kaksivuotiaat kissaveljekset, jotka on syntyneet kotikissalle ja tulleet sieltä (alle luovutusikäisinä) meille. Kumpikin on aivan kesyjä, toinen on koko ajan ihmisten kanssa ja saattaa tunkea väkisin ihan ventovieraiden syliin. Toinen on arempi (muistuttaa enemmän kissaa kuin elävää pehmolelua) ja tuntuu säikkyvän äkkinäisiä liikkeitä ja joskus ihmisten askeleitakin. Se on suhteellisen normaali kiltti kotikissa, tulee joskus syliin ja hyvin harvoin mun kylkeen nukkumaan. Sitä ei kuitenkaan saa silittää tai jos yrittää, se tuntuu nauttivan siitä vain tosi harvoin.
Pesuetta paijasi niiden pentuaikana pari pikkupoikaa jotka ei osanneet käsitellä kissanpentuja, ja yksi pentu putosi päälleen kovalle lattialle. Se oli tokkurassa sen päivän mutta tokeni sitten. Nyt olen pohtinut, että johtuisiko toisen kissan arkuus kolauksesta (koska hän käyttäytyy välillä ihan kun olisi pienenä säikähtänyt kovasti jotain). Kissat kun on kumminkin saaneet ihan samalla lailla silittelyä ja ihmisseuraa kumpikin, ja geenitkin on aikalailla samat.
Huh kun tuli pitkä viesti mutta ainakin asia tuli selväksi. Ja ymmärrän kyllä että ero voi johtua ihan luonne-eroistakin, mutta kyselenpä silti että onko muilla vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pentuja paijasi pari pikkupoikaa, no voi vttu, varmaan ne pennut on käsitelty väärin. Jos mulla ois lapsia ja kissamme sais pentuja, niin pienet lapset ei koskisi niihin muuten kuin varovasti valvovan silmän alla. Millaiset vanhemmat on ollu pojilla, kun ovat saaneet vähän "käsitellä" pentuja. Armeliainta olisi lopettaa tuollainen yksilö eläinlääkärillä, voi olla tuskainen elämä edessä. Eläimillä on samanlainen kivun ja tuskantuntemskyky kuin ihmisellä, ainakin luulen vahvasti niin.
Enpä taida kissaani lopetettavaksi viedä kun se muuten on ihan normaali ja iloinen kisseli.
Anteeksi vaan mutta minusta kissan lopettaminen ei ole mikään ratkaisu tällaisessa tapauksessa vaan sen pitäisi saada elää rauhallisessa ja turvallisessa ympäristössä vanhuuteen asti.
Toivottavasti sun kissasi on leikattu jos noin kärkkäästi viet pentuja lopetettavaksi.
Meidän toinen tirriäinen eli tämä vanhempi on kans tuollainen samanlainen arka kissa.
en tiedä sen pentuajasta, on saattanut lennellä päin seiniä ja lattioita ja liekkö saanut ruokaakaan joka päivä..sen kun pelastin juopon kynsistä...eli siis tämä kissa on sellainen että säikkyy ääniä ja nopeita liikkeitä. ei halua olla sylissä eikä tule kuhtumalla luokse...joskus sitten sille tulee hellyys ja se kampeaa syliin kehräämään ja puskeituu..on tullut nyt parikertaa viekkuun nukkuukkin :)
Kyllähän se pentu aika vaikuttaa ja luonnekkin sitten tietty...
Toinen tiitiäiseni joka on tämän aran pentu on taas sellainen syli öhniäinen ettei toista ole ;)
ja se kyllä kipittää kiireen vilkkaa jos kuulee häntä kutsuttavan...ainakin jos jääkaapin oven äänen kuulee ;)
...tämä arka kissa ei muuten osaa myöskään naukua vaan se silleen haukkuu tai käkättää...vähän niinkuin joku marsu.
Minä kyllä olin kanssa pentujeni(aran kissani pentujen) suhteen tosi tarkka ja en laskenut lapsia pentuja katsomaan muutakuin niin että olin itse paikalla ja lapset eivät saaneet nostaa pentuja muuta kuin vasta sitten kun pennut olivat jo lähellä luovutus ikää ja silloinkin silleen että lapsi rupes istumaan ja minä nostin pennun syliin ja olin koko ajan vieressä...ihan pikkusina en laskenut ketään pentuja sörkkimään.
Mutta en minäkään kyllä pikku prinsessaani lopetaisi vain sen takia että on arka kun kuitenkin on terve ja elämäänsä hyvin tyytyväinen kissa.
Niin meillähän kun on nämä 2 alunperin villikissaa (metsästä loukutettua), joista toisen mahdollista viiripäisyyttä pohdin tuolla pari sivua sitten tällä samalla otsikolla...
Niin meilläkään ei tuo kierosilmäinen outolintu ole naukaissut kertaakaan! Sen veli on kyllä jonkun viserryksen välillä päästänyt, mutta kyllä senkin naukumiset voi vissiin yhden käden sormilla laskea tämän kohta vuoden aikana.
Tuo käkätys-ääni muuten lähtee molemmista kun näkevät linnun ikkunan läpi ja kenkkuuntuvat kun eivät pääse kimppuun. Lievempää käkätystä pitävät jos ihminen aivastaa - ilmaisevat kai että älä ämmä möykkää, kun minnuu pelvottaa.
tuo käkätysääni on varmaan tuttu kaikille kissanomistajille. Meidän kissa "käkättää" (siitä lähtee sellainen kjäh kjäh -ääni) erilaisille ötököille ja linnuille ulkona -ja sisälläkin jos joku kärpänen on lentänyt parvekkeenovesta sisään(joskus se myös lipoo samalla huuliaan:)
Olen lukenut että kissa jäljittelee äänellä sitä leuan liikettä, jolla se puraisee saaliiltaan niskan poikki, mutta tiedä häntä pitääkö paikkaansa.
Meidän kissalla ääni ainakin selvästi liittyy saalistamistapahtumaan -vaikka saaliit onkin kärpäsiä ja sääskiä.
meidän kisu käkättää silloin kun sitä kuhtuu tai kun se tulee jalkoihin pyörimään tai jos se vaikka on kiivennyt korkealle hyllylle ja sille sanoo et alas sieltä niin silloin käkätetään.
Sitten jos näkee linnun yms se käkättää kans mut eri tavalla...
se on semmonen känghäkägää käyn gäkhä..noh ehkä vähän vaikee matkia tälleen kirjottamalla ;)
...mut tuo linnuille käkätys on eri juttu ihan erillainen ääni =)
Aa, tuo on keskustelua. Meidänkin kolli tee noin. :)
Se ääni tosiaan on erilainen kuin se saalistukseen liittyvä. Tuo kuvailemasi ääni on nimenomaan sellainen, jota käytetään ainakin meillä vain ihmisten kanssa, kun halutaan jotain tai muuten vain halutaan kontaktia.
En minäkään osaa sitä kuvailla sinua paremmin, mutta kuulostaa tosiaan samalta ja jos kollimme "puhetta" kirjoittaisi, niin hyvin samanlaista siansaksaa siitä tulisi. :D
eli tämä ei sitten olekkaan ulkoavaruudesta tullut mosteri kissa ;)
Monet ovat nauraneet ja ihmetelleet kisuni ääntelyä, olin kyllä itsekkin alussa älläkällä lyöty kun mietin onko tuo kissa koko ollenkaan vai koiramarsukanikissa sekotus.
Toinen kissani kun tulee hellyyttä kerjäämään se naukuu ja kerrää oikein vienosti ja hiljaa mutta tämä toinen traktori kun tulee niin kehräys on rohisevaa katkonaista ja kuullostaa lähinnä koiran murinalta ja sitten se ääntely =) ..noh...meillä onkin tämmöinen omituistenotustenkerho ja samaan sakkiin kuuluu isäntä ja emäntäkin ;)
Hassua, mun poikaystävän kissa ei nau'u kans melkein ollenkaan.
Se jäi ihan pienenä orvoksi ja on siitä asti ollut ihmisten hoivissa (ihan hyvässä hoidossa käsittääkseni) mutta silloin harvoin kun se naukuu niin kuuluu vaan sellanen hyvin, hyvin hiljainen vinkaisu.
Ei se kyllä tuolla lailla käkätäkään kun teidän kissat, ei se pidä oikeestaan muuta ääntä kun kehrää ja joskus miukuu sillälailla hiljaa. Mutta se ei ole ollenkaan arka kissa, päinvastoin, nukkuu joka yö sängyssä ja tunkee väkisin syliin sen lisäksi että vaatii koko ajan leikkimään kanssaan.
Mä ajattelin että jos sen emo ei ehtinyt opettaa sitä naukumaan, mutta kyllä se naukumistaito taitaa kissalla olla verissä.
just joo kyllä ne kissat, jotka ei nau´ on kaikista sulosempii. Pienimmät kissat on jotankin erikoisempii, nenä kuiva, ei mauù tai silmissä rähmää.