Lukijan kokemus ja vaikea aihe

Olen jo vuosia työstänyt historiallisen romaanin käsikirjoitusts, jossa muun muassa käydään valloitussotaa.

Tutustuin viime syksynä henkilöön, joka on sittemmin kertonut minulle erittäin rankoista kokemuksistaan. Entinen kumppani on pahoinpidellyt häntä ja käyttänyt myös seksuaalista väkivaltaa.

Mietin aikoinani pitkään, pystynkö käsittelemään sotavangeiksi joutuvien tyttöjen kokemuksia oikealla tavalla. Tarinassani on kaksi nuorta tyttöä, jotka raiskataan vangitsemistilanteessa. Kun mainittu ystäväni oli kertonut jonkin verran vökivaltakokemuksistaan, mainitsin kerran hänelle, että käsikirjoituksessani on tällainen sivujuoni - tietämättä, että ystävänikin oli raiskattu.

Järkytyin melkoisesti, kun hän hieman myöhemmin totesi: "Sanotaan vaikka näin, että kumppanini teki jotain samantapaista kuin siinä sinun kirjassasi." Itse en puhu kirjasta vaan tarinasta tai käsikirjoituksesta. Jonkin aikaa tämän jälkeen luin ystävälleni tekstistä sen luvun, jossa tyttöjen kotikylä vallataan. Hänen mielestään raiskaus oli tekstissä kerrottu uskottavasti ja ymmärtävästi. Yksityiskohtia on vähän, enkä lainkaan mainitse itse tekoa vaan tekijöiden toimia ennen sitä ja uhrien ajatuksia tapahtuneen jälkeen.

Olin tyytyväinen, että samantapaista kokenut henkilö piti kerrontaani onnistuneena. Ovatko muut täällä kysyneet sellaisten lukijoiden mielipiteitä, joiden tietävät kokeneen samaa kuin tekstissä tapahtuu?