Ihan silloin pienenä meillä oli toiveammatti, joksi halusimme tulla. Serkkuni keräsi filmitähtien kuvia. Hän oli kotiapulaisena Helsingissä ja sai käydä paljon elokuvissa. Hän kertoi paljon sen ajan amerikkalaisista filmitähdistä. Kun hän vanheni, lahjoitti hän minulle leikekirjansa, jota minä silmät tapillani tutkin. Haaveenani oli tulla filmitähdeksi. Ei tullut filmitähteä. Mikä oli Sinun toiveammattisi?
Miksi halusit lapsena tulla?
Leny
231150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
oli tulla ökyrikkaaksi.Tuli keppikerjäläinen.
Osuuskaupan myyjätär oli ihailuni kohde. En varmaan tiennyt mitään kauniimpaa, kun hän tumma tukka kiharaisena ja hymyillen nojasi tiskiin kysyen asiakkaalta: "Mitä teille saisi olla?"
Hänen violetissa työtakissaan oli rintatasku, jossa oli kyniä ja pienet punapäiset sakset ostokuponkeja varten. Ja meille lapsille hän oli aina hertainen ja antoi makeisia.
Päätin, että sellainen minustakin tulee. Ei kuitenkaan tullut kuin ope, mutta opiskeluaikanani kuitenkin pääsin työskentelemään tuossa lapsuuteni haaveammatissa.
yksi selventävä sana jäi pois.
Sain siis olla kesäapulaisena myyjätär.
noitaakaksi ja se toive toteutui täydellisesti.
noitaakka?
Miksi halusit tulla noitaakaksi?
ämmä nokipannun kanssa.Ei vaiskaan se oli vaan vitsi.
Sitähän minäkin;) Kunhan halusin viisastella.
Meinasin vielä kysyä, että missä valmistutaan noitaakaksi, heh-heh.
Tarkoitit kylläkin varmaan noita-akkaa, vai kuinka? Oli vain väliviiva jäänyt pois.
Saanko anteeksi viisasteluni?
Riittääkö huumorintajusi?
********************************
Riittää varmasti!
koska olen uusi täällä.
muita ammatteja kun karjanhoidon niin talosta ja puutarhasta,siihen kuului käsityöt,hevosella ajaminen ja matkailijoitten palvelu,sitä kun tehtiin mummulassa,isompana muuta,
eläinlääkäriksi,ei vaan ollut varaa kouluttautua,kun oli paljon veljiä ja minä ainoa tyttö.Sitten tuli monet ammatit käytyä läpi,ja ehkä hyvä niin?
Niinhän se useimmiten käy niillekin, joilla lapsena on joku ihanneammatti katsottuna, että sitten isona tekeekin ihan muuta.
Mutta olen kuullut myös, että jotkut ovat siinä lapsuuden toiveammatissaan leipänsä tienanneet.
ammattia löytänyt,mutta paljon tutustuin erilaisiin ihmisiin ja työpaikkoihin eri aloilla.
samaan aikaan viestin klo,22.22 heh
Minä osoitin sanani Pääskylle. Vai oletkos Sinäkin Pääsky?
ei ollut monta ammattia valittavana syrjässä kun asui,kukaan sieltä ei päässyt mihinkään ennekuin lähti maailmalle,mummolassa oli puhelinkeskus, olin 14 vuotiaana kesän tätini kanssa hoitamassa ,niin ei huvittanut enää,sitten sukulaisen kioskilla töissä kesän toinen omistaja oli sahannut yöllä kahtia kioskin, sen kun omisti kaksi läheistä sukulaista,sitä rataa niitä työsuhteita kasaantui sitten niin värikästä kun vain voi kuvitella,
Kun puhut työsuhteitesi värikkyydestä, niin olet varmaan oppinut myös monenlaista ja ollut lukuisten erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Ei varmaan aina niin helppoakaan, mutta on sitä sitten vanhana mitä muistella. Eli et arvannut lapsena, mitä olet päässyt tekemään leipäsi eteen.
Varhaisimmat haaveeni olivat linja-auton rahastaja (olin ihastunut Tourusen linjurin nättiin rahastajapoikaan!) ja kampaaja. Kampaajan ajattelin olevan itsensäkin kauniin ja miellyttävän, jollaiseksi tietenkin olisin halunnut tulla. Missään nimessä en olisi halunnut puutarhuriksi, kun jo kymmenvuotiaasta auttelin sukulaisen kasvihuoneella ja kaalipellolla makkilantavettä kantaen ja rikkaruohoja kitkien!
Voisin todeta saman kuin Suvi, ettei muuta kuitenkaan tullut kuin henkisen alan sekatyöläinen. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen työhöni; rikasta minusta ei tullut, mutta työ on ollut mielenkiintoista ja palkitsevaa.
Linja-auton rahastaja oli minunkin ensimmäinen toiveammattini. Se oli niin hienoa kun rahastajatyttö hyppäsi autosta ensimmäisenä ulos ja kiipesi viimeisenä autoon, hänellä oli puoleen sääreen asti nyöritetyt sandaalit jalassa, virkapuku ja hän jutteli ja hymyili komean autonkuljettajan kanssa. Kotiin päästyäni minäkin nyöritin pikkuiset sääreni paperinarulla, kotimökin ulkoraput olivat linja-auto ja vauhti oli jo melkoinen kun tämä rahastajatyttö hyppäsi kyytiin mukaan. Kansakoulussa aloin haaveilla, että isona minusta tulee kirjailija. Sain jotain julkaistuakin, mutta ihan oikeaa kirjailijaa minusta ei koskaan tullut, kirjoittelija kylläkin. Haaveestani en silti ole vieläkään, vuosia päälle kuusikymppisenä luopunut.
oli tulla sairaanhoitajaksi tai rahastajaksi,ja viime mainituksi sitten päädyinkin.
Se oli antoisaa aikaa,miehet työtovereina olivat upeita,reiluja ja herrasmiehiä ,sanan täydessä merkityksessä.
Asiakkaat ,matkustajat olivat kivoja ,ja työ oli monipuolista ja vaativaa.
Nyt sekin ammattiryhmä on kuollut,ainakin melkein.
Sen jälkeen on monta ammattia läpi käyty,viimeinen ja ensimäinen mieluisimpia,viimeinen oli lasten parissa.
monenlaisia teillä, lapsena. Mitenkähän minä en muista itselläni olleen mitään toiveammattia. Muistan vain yhden lapsuusajan toiveeni: "naapurinpojan" rouvaksi ja lastensa äidiksi! Serkkutyttöni kanssa leikimme kotileikkejä monta vuotta ja minun kodissa oli aina Take-isänä ja serkkuni kodin isänä Rami - toisesta naapurista! Siis todellisuudessa eivät olleet kanssamme ko. pojat kotileikkejä leikkimässä, vain meidän likkojen kahdenkeskisissä puheissa, mielikuvituksissamme vain.
Minäkin halusin näyttelijäksi, ihan silloin pienenä.
Hivenen isompana olin oman kyläni pienessä harrastaja näyttelijäpiirissä.
Sitten muutin työn ja miehen perässä etelämpään.
Ei minustakaan siis tullut näyttelijää.
Kyllä meillä lienee luonteessa sitten hieman esiintymishalua.
Sitä lapsen silmin katselee ja haluaa idoleihinsa samaistua. Minun pikku pojan poikani idoli on Puuhapete ja siksi hän on julistanut tulevansa TYÖMIEHEKSI, joka ajaa kauhuria tai kuorma-autoa.
ettei jaksaisi lutella ,lonkalta vaan vetää niin kuin sienikurssitkin metsäkoululaisille,monta päivää ja asiaa riitti,savotalla kokkina se vasta mielenkiintoista oli,lapin syrjäisessä kairassa pakkasessa pimeä ympäri vuorokauden punainen kajo taivaalla ja saunassa keskellä päivää kämppäukko passasi sauna kuin pirtti,että ei valittaminsta,