Kvanttifysiikan ontologinen tulkinta

Kun Born siis puhuu liikkuvan aaltonsa tulkinnasta, niin hän on ensinnäkin ensimmäinen maailmassa, joka ratkaisi S:n yhtälön liikkuvassa ongelmassa ja todisti, että täysin tämän saman yhtälön mukaisesti, jonka S oli vasta varmistanut olevan atomin elektronien ilmiöiden ja mittausten ratkaisija, on myös sen ilmiön ratkaisija, kun elektroni lentää jostain ulos. Ulos lentänyt elektroni on kuin aalto, jolla on makroskooppiset mitat. Yleensä kuvalevyt olivat useita senttejä leveitä. Yhtälö ratkaisee siis koko kuvan mitat ja piirteet. Tai voi sanoa, että se ratkaisee, mitä tapahtuu kaiken jälkeen, kun elektroneja on ollut tuhansia. Tämän kysymyksen ratkaisussa se on hiponut täydellisyyttä, eikä sitä tulisi muuttaa millään radikaalilla tavalla. Nyt aallon tulkitseminen aineentiheydeksi on väärin, koska se ei ole antanut minkäänlaista kuvan rakeisuutta eikä muodostanut elektronille mitään hiukkasluonnetta. Born kirjoittaa tämän valitellen sitä, että aallon yhtälö ja ratkaisu ei pysty määrittelemään, mihin elektroni on kulkenut lopulta. Hän sanoo, että siitä pitää epädeterministisesti tulla jokin tapauksista, mikä tämä yksittäinen sijainti on, ja kutsuu aaltofunktiota todennäköisyydeksi, jollainen yleensä verrataan tuhansiin yksittäisarvontoihin.

Schrödingerin jotkut kirjoitukset siitä, mitä tulkintaa voi ja saa tehdä hänen tapauksessaan, ovat todella pitkiä ja monipolvisia sisältäen muitakin käsitteitä kuin automaattisesti tiheyteen menemisen. Nämä vaikuttavat liittyvän siihen, mitä Born on tehnyt. Lisäksi tuntuu, että vuoden 1927 puolella hän on sitä mieltä, että hänen yhtälönsä ei olisi sellainen, mitä tulisi käyttää liikkuville elektroneille (Quantization as a Problem of Proper Values (Part - IV)).
https://ia801502.us.archive.org/18/items/in.ernet.dli.2015.211600/2015.211600.Collected-Papers.pdf
Tässä on sellainen pieni ristiriita, että de Broglie teki käsityksiä aalloille liikkeessä, ja sellaiset aallot alunperin todistivat, että aaltoja edes on. Schrödinger olisi kuitenkin siis ratkaisemassa asian niin, että hänen yhtälönsä ei ole luonnonlaki. Mutta jos se ei ole luonnonlaki, koska se ei aina päde, niin ei siinä oleva aaltofunktiokaan ole mitään todellista ontologiaa, jonka voisi sanoa olevan aina. Tai sitten sinun tulisi kertoa myös kaikki muut olemassaolevat asiat ollaksesi lähelläkään tämän todellisuuden ontologiaa.

Vuonna 1927 tapahtui myös ensimmäinen elektronien kaksoisrakokoe, jossa elektronit taas liikkuvat ja tekevät makroskooppisen kuvion.

Pian tämän jälkeen S on kokonaan luovuttanut todennäköisyystulkinnoille. Tämä on vähän sama kuin jos Paavi sanoisi huomenna, että 'oikean tiedon mukaan on, että mitään Jeesusta ei koskaan ollut olemassa, ja minä lopetan'. Mutta sitten ihmiset olisivat vain, että 'aivan sama; valitsemme toisen Paavin'. Tarttuminen siihen, että aaltofunktio olisi tänäkin päivänä tulkinnaltaan yksittäisen ainemäärän avaruuten jakautumisen tiheys, on siten kuin aidointa tieteellistä dogmatismia. Missä tieteellisyyteen on kirjoitettu asian aihe, eikä henkilön toimintatavat.

B:
"-abstrakteja luonnonlakeja ja kausaliteettia ei tarvita vaan kyse on suorasta fysikaalisesta yhteydestä eri materiaalisten konfiguraatioiden välillä"

Tällä ei ole mitään tekemistä Schrödingerin kanssa. Kausaliteetti on esim. SR:n ominaisuus. Lue äskeisen artikkelin 1069 loppu ja 1070 alku. Kun Schrödinger tekee elektronien ratoja ja energioita atomeissa, hän ratkaisee systeemiä, joka ei muutu ajassa (*). Siksi voi tuntua, että hänen elektroneilleen ei tapahdu mitään seuraamuksia tai ne eivät aiheuta mitään. Tällöin ei ole myöskään determinismiä, mitä pitäisi ajatella. Se että determinismiä ei tarvita yhdessä lyhyessä ajassa, missä aallosta tulee hiukkanen, (emme varsinaisesti tiedä mitä on haluttu tarvittavaksi ja mihin on vain tyydytty) oli Bornin johtopäätös ja kuuluu ainoastaan todennäköisyystulkintaan.

(*) Alun systeemi ja lopun systeemi voisivat olla tällä tavalla muuttumattomia ajassa, mutta niissä on myös transitio toisesta toiseen, ja näitä transitioita, missä atomit hohtavat valoa, mitattiin QM:n dataksi. Mikään malli ei ole koko todellisuuden eli havaittujen loistavien atomien malli, jos se ei ole ajassa kehittyvä systeemi, joka menee tuosta alkutilasta lopputilaan jonkun yhden luonnonlain ohjaamana. Tai jos sanotaan, että siitä mennään satunnaisesti, mikä oli tärkeintä matriisimekaniikassa päätettyä tietoa aluksi. Tämä satunnainen transitio on jotain, mitä voi väittää epädeterministiseksi, mutta se ei tunnu aiheuttavan mitään epäkausaalista. Minkä lisäksi kausaalisempi SR-QM on lähempänä oikeita atomivalon havaintoja, vaikka ajatellaan atomeja, joissa transitiossa ns. liikuttu etäisyys ei edes ole suuri.

2

Anonyymi kirjoitti:

Kun Born siis puhuu liikkuvan aaltonsa tulkinnasta, niin hän on ensinnäkin ensimmäinen maailmassa, joka ratkaisi S:n yhtälön liikkuvassa ongelmassa ja todisti, että täysin tämän saman yhtälön mukaisesti, jonka S oli vasta varmistanut olevan atomin elektronien ilmiöiden ja mittausten ratkaisija, on myös sen ilmiön ratkaisija, kun elektroni lentää jostain ulos. Ulos lentänyt elektroni on kuin aalto, jolla on makroskooppiset mitat. Yleensä kuvalevyt olivat useita senttejä leveitä. Yhtälö ratkaisee siis koko kuvan mitat ja piirteet. Tai voi sanoa, että se ratkaisee, mitä tapahtuu kaiken jälkeen, kun elektroneja on ollut tuhansia. Tämän kysymyksen ratkaisussa se on hiponut täydellisyyttä, eikä sitä tulisi muuttaa millään radikaalilla tavalla. Nyt aallon tulkitseminen aineentiheydeksi on väärin, koska se ei ole antanut minkäänlaista kuvan rakeisuutta eikä muodostanut elektronille mitään hiukkasluonnetta. Born kirjoittaa tämän valitellen sitä, että aallon yhtälö ja ratkaisu ei pysty määrittelemään, mihin elektroni on kulkenut lopulta. Hän sanoo, että siitä pitää epädeterministisesti tulla jokin tapauksista, mikä tämä yksittäinen sijainti on, ja kutsuu aaltofunktiota todennäköisyydeksi, jollainen yleensä verrataan tuhansiin yksittäisarvontoihin.

Schrödingerin jotkut kirjoitukset siitä, mitä tulkintaa voi ja saa tehdä hänen tapauksessaan, ovat todella pitkiä ja monipolvisia sisältäen muitakin käsitteitä kuin automaattisesti tiheyteen menemisen. Nämä vaikuttavat liittyvän siihen, mitä Born on tehnyt. Lisäksi tuntuu, että vuoden 1927 puolella hän on sitä mieltä, että hänen yhtälönsä ei olisi sellainen, mitä tulisi käyttää liikkuville elektroneille (Quantization as a Problem of Proper Values (Part - IV)).
https://ia801502.us.archive.org/18/items/in.ernet.dli.2015.211600/2015.211600.Collected-Papers.pdf
Tässä on sellainen pieni ristiriita, että de Broglie teki käsityksiä aalloille liikkeessä, ja sellaiset aallot alunperin todistivat, että aaltoja edes on. Schrödinger olisi kuitenkin siis ratkaisemassa asian niin, että hänen yhtälönsä ei ole luonnonlaki. Mutta jos se ei ole luonnonlaki, koska se ei aina päde, niin ei siinä oleva aaltofunktiokaan ole mitään todellista ontologiaa, jonka voisi sanoa olevan aina. Tai sitten sinun tulisi kertoa myös kaikki muut olemassaolevat asiat ollaksesi lähelläkään tämän todellisuuden ontologiaa.

Vuonna 1927 tapahtui myös ensimmäinen elektronien kaksoisrakokoe, jossa elektronit taas liikkuvat ja tekevät makroskooppisen kuvion.

Pian tämän jälkeen S on kokonaan luovuttanut todennäköisyystulkinnoille. Tämä on vähän sama kuin jos Paavi sanoisi huomenna, että 'oikean tiedon mukaan on, että mitään Jeesusta ei koskaan ollut olemassa, ja minä lopetan'. Mutta sitten ihmiset olisivat vain, että 'aivan sama; valitsemme toisen Paavin'. Tarttuminen siihen, että aaltofunktio olisi tänäkin päivänä tulkinnaltaan yksittäisen ainemäärän avaruuten jakautumisen tiheys, on siten kuin aidointa tieteellistä dogmatismia. Missä tieteellisyyteen on kirjoitettu asian aihe, eikä henkilön toimintatavat.

B:
"-abstrakteja luonnonlakeja ja kausaliteettia ei tarvita vaan kyse on suorasta fysikaalisesta yhteydestä eri materiaalisten konfiguraatioiden välillä"

Tällä ei ole mitään tekemistä Schrödingerin kanssa. Kausaliteetti on esim. SR:n ominaisuus. Lue äskeisen artikkelin 1069 loppu ja 1070 alku. Kun Schrödinger tekee elektronien ratoja ja energioita atomeissa, hän ratkaisee systeemiä, joka ei muutu ajassa (*). Siksi voi tuntua, että hänen elektroneilleen ei tapahdu mitään seuraamuksia tai ne eivät aiheuta mitään. Tällöin ei ole myöskään determinismiä, mitä pitäisi ajatella. Se että determinismiä ei tarvita yhdessä lyhyessä ajassa, missä aallosta tulee hiukkanen, (emme varsinaisesti tiedä mitä on haluttu tarvittavaksi ja mihin on vain tyydytty) oli Bornin johtopäätös ja kuuluu ainoastaan todennäköisyystulkintaan.

(*) Alun systeemi ja lopun systeemi voisivat olla tällä tavalla muuttumattomia ajassa, mutta niissä on myös transitio toisesta toiseen, ja näitä transitioita, missä atomit hohtavat valoa, mitattiin QM:n dataksi. Mikään malli ei ole koko todellisuuden eli havaittujen loistavien atomien malli, jos se ei ole ajassa kehittyvä systeemi, joka menee tuosta alkutilasta lopputilaan jonkun yhden luonnonlain ohjaamana. Tai jos sanotaan, että siitä mennään satunnaisesti, mikä oli tärkeintä matriisimekaniikassa päätettyä tietoa aluksi. Tämä satunnainen transitio on jotain, mitä voi väittää epädeterministiseksi, mutta se ei tunnu aiheuttavan mitään epäkausaalista. Minkä lisäksi kausaalisempi SR-QM on lähempänä oikeita atomivalon havaintoja, vaikka ajatellaan atomeja, joissa transitiossa ns. liikuttu etäisyys ei edes ole suuri.

2

Lue lisää

Schrödingerin esitykset ja mikään tiheystulkinta ei ollut sellainen, missä olisi tehty suora yhteys kahden atomitilan välillä siirtymiselle. Kun sanottiin, että alkutila ei riipu ajasta, siitä seurasi, että matemaattisesti se ei siirry mihinkään. Schrödingerin yhtälöllä voisi antaa atomin elektronille alkutiloja, jotka ovat havaintojen vastaisia, ja jotka muuttuisivat yhtälön mukaan ajassa joksikin muuksi, mutta ne eivät koskaan tuottaisi valoa eivätkä menisi sellaiseen tilaan, jonka tiedetään olevan valoa lähettäneen atomin tilassa. Teoria missä on sekä valon lähettämistä, että elektroni yhtäaikaa, on QED, ja siinä tulkitseminen ei voi alkaa samasta objektista kuin aaltofunktio.

Jos tekstisi pointti on, että on Scrhödingerin yhtälö, ja että siinä olevalle aaltofunktiolle voi tehdä tulkinnan, niin voisit tulkita funktion tavalla, joka ei ole mielestäsi abstrakti, mutta et voisi muuttaa yhtälöä eli luonnonlakia. Abstraktius on katsojan silmässä, jos esim. pidät kompleksimatematiikkaa suorana fysikaalisuutena. Minusta jos sanot, että aaltofunktio on olemassa ja se on ontologinen väite, niin silloin on hyväksytty se, että abstraktit asiat muodostavat ontologian. Eikä ole mitään väärää sanoa, että jokin toinen abstraktius, kuten matriisi on olemassa. Jos luet ylläolevia papereita, niin nissä Schrödinger ym. ylistävät aaltofunktiota jonakin luonnollisena tai ehkä heille intuitiivisena asiana, koska se on paikassa ja avaruudessa määritelty funktio. Matriisit eivät tunnu siltä kaikille. Mutta nuo kirjoitukset ovat hieman liian aikaisin tehtyjä, jotta heidän arvioonsa pitäisi luottaa. Viimeistään Diracin esitettyä matriisit, niistä tuli myös ajassa parametrisoituja matriiseja, ja niissä pystyi esim. sanomaan, että paikka on edustettuna siten, jos matrsiisin rivit edustavat kaikkia paikan saamia arvoja (matriisit ovat äärettömän suuria). Funktio on tavallaan ääretön lista numeroita (x,f) ja matriisi lista numeroita (F), joita on tarpeeksi verrattuna funktioon.

Matriisimekaniikka ei tuolla hetkellä välttämättä tuntunut kenestäkään luonnonlailta, kun taas Schrödingerin yhtälö on aivan Newtonin liikelakiin ja Maxwellin yhtälöihin verrattava laki. Paperi olisi myös hyvä esimerkki matematiikka edellä tehdystä fysiikasta. Akateemisesti sellainen tarkoittaa sitä mitä vain matemaatisessa fysiikassa tehdään ja muualla ei, ja yhtälön johtaminen niinkuin S on tehnyt on perusesimerkki tästä. Voisi myös huomioida, mitä de Broglie teki päästäkseen tuloksiin, ja mitä mainittu Hamilton teki matemaattisella testailullaan.

Tämän lisäksi Schrödinger ihailee ääneen matemaattista kauneutta, joka on siinä, että aaltofunktio on sileä, ja atomissa siitä syntyy itsestään efekti diskreetistä todellisuudesta. Kun taas matriiseja oli tuohon mennessä käytetty vain vastaamaan näitä diskreettejä havaintoja (ääretön matriisi näyttää edelleen diskreetiltä, mutta maailman epädiskreettiys on siinä, miten muodostaa niin monien rivien merkityksen).

B:
"-samanlaiset mittaukset ovat kausaalisesti yhteydessä toisiinsa"

(Tarkoittiko äskeinen, että näitä mittauksia ei tarvita?)

Samanlaiset ja erilaiset, kaikki universumin asiat, ovat yhteydessä toisiinsa ja vain kausaalisesti eli hitaammin kuin valo kulkee.

B:
"- kaikilla aineaalloilla on jatkuva materiaalinen yhteys toisiinsa"

Materiaalia ei ole lisätty vaan se on edelleen samaa aaltoa? Kannattaisiko yhteyden olla vain matemaattinen tai laissa päätetty?

Vai yritäkö väittää sitä, että Schrödingerin elektronin voi jakaa kahteen aaltoon, minkä jälkeen kummankin varaus on puoli elektronin varausta? Näin ei ole koskaan väitetty, koska tästä seuraisi se, ettei mitään alkuainetaulukkoa ja mitään eri värisiä atomeja olisi ikinä ollutkaan, koska kaikenlaiset varaukset menisivät kaiken kokoisiin ytimiin kaikkialla.

B:
"- kausaliteetti ei ole abtrakti matemaattinen tai looginen vaan fysikaalinen"

Tarvitaan esimerkki siitä, mikä on fysikaalinen, ja nyt jo siitäkin, mitä on kausaliteetti. Et sitäpaitsi voi tavallaan tehdä esimerkkiä fysikaalisuudesta ilman, että alat puhua asioista, joita sinun mukaasi ei ole ontologisesti olemassa? Mitä jos olisimme looginen portti ja päättäisimme, että kaikki ei-ontologiset asiat ovat roskaa sisään, roskaa ulos? Idea siitä, että voisi väittää ontologisesti olevan (matemaattisen) objektin olevan sama kuin fysiikaalisesti koettava, on sama kuin väittäisi, että realisi-filosofi voisi sanoa kokeneensa, miten oikeassa hän on.

Kaikki kuvaillut ominaisuudet mitä aaltofunktiolla on, ja jotka tekivät siitä luonnollisemman kuin matriisit, ja jotka siitä syystä hetken näyttivät siltä, että ei olisi todennäköisyyksiä, ovat matemaattisesti hyvin harkittuja. Lisäksi niiden perusteella fysikaalisuuden määritelmä olisi, että fysikaalisinta on se, että on aika ja avaruus, ja on funktioita tms. niissä, sekä differentiaaliyhtälöitä. Todennäköisyys saattaisi myös olla Schrödingeristä epäfysikaalista, mutta se ei tarkoita, että kaikki matematiikka on.

3

Anonyymi kirjoitti:

Schrödingerin esitykset ja mikään tiheystulkinta ei ollut sellainen, missä olisi tehty suora yhteys kahden atomitilan välillä siirtymiselle. Kun sanottiin, että alkutila ei riipu ajasta, siitä seurasi, että matemaattisesti se ei siirry mihinkään. Schrödingerin yhtälöllä voisi antaa atomin elektronille alkutiloja, jotka ovat havaintojen vastaisia, ja jotka muuttuisivat yhtälön mukaan ajassa joksikin muuksi, mutta ne eivät koskaan tuottaisi valoa eivätkä menisi sellaiseen tilaan, jonka tiedetään olevan valoa lähettäneen atomin tilassa. Teoria missä on sekä valon lähettämistä, että elektroni yhtäaikaa, on QED, ja siinä tulkitseminen ei voi alkaa samasta objektista kuin aaltofunktio.

Jos tekstisi pointti on, että on Scrhödingerin yhtälö, ja että siinä olevalle aaltofunktiolle voi tehdä tulkinnan, niin voisit tulkita funktion tavalla, joka ei ole mielestäsi abstrakti, mutta et voisi muuttaa yhtälöä eli luonnonlakia. Abstraktius on katsojan silmässä, jos esim. pidät kompleksimatematiikkaa suorana fysikaalisuutena. Minusta jos sanot, että aaltofunktio on olemassa ja se on ontologinen väite, niin silloin on hyväksytty se, että abstraktit asiat muodostavat ontologian. Eikä ole mitään väärää sanoa, että jokin toinen abstraktius, kuten matriisi on olemassa. Jos luet ylläolevia papereita, niin nissä Schrödinger ym. ylistävät aaltofunktiota jonakin luonnollisena tai ehkä heille intuitiivisena asiana, koska se on paikassa ja avaruudessa määritelty funktio. Matriisit eivät tunnu siltä kaikille. Mutta nuo kirjoitukset ovat hieman liian aikaisin tehtyjä, jotta heidän arvioonsa pitäisi luottaa. Viimeistään Diracin esitettyä matriisit, niistä tuli myös ajassa parametrisoituja matriiseja, ja niissä pystyi esim. sanomaan, että paikka on edustettuna siten, jos matrsiisin rivit edustavat kaikkia paikan saamia arvoja (matriisit ovat äärettömän suuria). Funktio on tavallaan ääretön lista numeroita (x,f) ja matriisi lista numeroita (F), joita on tarpeeksi verrattuna funktioon.

Matriisimekaniikka ei tuolla hetkellä välttämättä tuntunut kenestäkään luonnonlailta, kun taas Schrödingerin yhtälö on aivan Newtonin liikelakiin ja Maxwellin yhtälöihin verrattava laki. Paperi olisi myös hyvä esimerkki matematiikka edellä tehdystä fysiikasta. Akateemisesti sellainen tarkoittaa sitä mitä vain matemaatisessa fysiikassa tehdään ja muualla ei, ja yhtälön johtaminen niinkuin S on tehnyt on perusesimerkki tästä. Voisi myös huomioida, mitä de Broglie teki päästäkseen tuloksiin, ja mitä mainittu Hamilton teki matemaattisella testailullaan.

Tämän lisäksi Schrödinger ihailee ääneen matemaattista kauneutta, joka on siinä, että aaltofunktio on sileä, ja atomissa siitä syntyy itsestään efekti diskreetistä todellisuudesta. Kun taas matriiseja oli tuohon mennessä käytetty vain vastaamaan näitä diskreettejä havaintoja (ääretön matriisi näyttää edelleen diskreetiltä, mutta maailman epädiskreettiys on siinä, miten muodostaa niin monien rivien merkityksen).

B:
"-samanlaiset mittaukset ovat kausaalisesti yhteydessä toisiinsa"

(Tarkoittiko äskeinen, että näitä mittauksia ei tarvita?)

Samanlaiset ja erilaiset, kaikki universumin asiat, ovat yhteydessä toisiinsa ja vain kausaalisesti eli hitaammin kuin valo kulkee.

B:
"- kaikilla aineaalloilla on jatkuva materiaalinen yhteys toisiinsa"

Materiaalia ei ole lisätty vaan se on edelleen samaa aaltoa? Kannattaisiko yhteyden olla vain matemaattinen tai laissa päätetty?

Vai yritäkö väittää sitä, että Schrödingerin elektronin voi jakaa kahteen aaltoon, minkä jälkeen kummankin varaus on puoli elektronin varausta? Näin ei ole koskaan väitetty, koska tästä seuraisi se, ettei mitään alkuainetaulukkoa ja mitään eri värisiä atomeja olisi ikinä ollutkaan, koska kaikenlaiset varaukset menisivät kaiken kokoisiin ytimiin kaikkialla.

B:
"- kausaliteetti ei ole abtrakti matemaattinen tai looginen vaan fysikaalinen"

Tarvitaan esimerkki siitä, mikä on fysikaalinen, ja nyt jo siitäkin, mitä on kausaliteetti. Et sitäpaitsi voi tavallaan tehdä esimerkkiä fysikaalisuudesta ilman, että alat puhua asioista, joita sinun mukaasi ei ole ontologisesti olemassa? Mitä jos olisimme looginen portti ja päättäisimme, että kaikki ei-ontologiset asiat ovat roskaa sisään, roskaa ulos? Idea siitä, että voisi väittää ontologisesti olevan (matemaattisen) objektin olevan sama kuin fysiikaalisesti koettava, on sama kuin väittäisi, että realisi-filosofi voisi sanoa kokeneensa, miten oikeassa hän on.

Kaikki kuvaillut ominaisuudet mitä aaltofunktiolla on, ja jotka tekivät siitä luonnollisemman kuin matriisit, ja jotka siitä syystä hetken näyttivät siltä, että ei olisi todennäköisyyksiä, ovat matemaattisesti hyvin harkittuja. Lisäksi niiden perusteella fysikaalisuuden määritelmä olisi, että fysikaalisinta on se, että on aika ja avaruus, ja on funktioita tms. niissä, sekä differentiaaliyhtälöitä. Todennäköisyys saattaisi myös olla Schrödingeristä epäfysikaalista, mutta se ei tarkoita, että kaikki matematiikka on.

3

Lue lisää

B:
"-todennäköisyyden, energian eikä edes liikkeen käsiteitä tarvita"

Aalloissa energia on tosi paljon käytetty käsite, vaikka ne ovat atomin elektroneita. Jotkut voisivat päättää tehdä aalloista ei-ontologisia, ja jostain muusta ontologista. Tällöin he voisivat väittää, että aallot eivät ole siis fyysisiäkään, jolloin niiden energia ei ole niin oleellista kuin oikea fyysinen energia jossain muualla. Energiaa ei ole ainakaan samalla tavalla olemassa, jos ontologinen objekti on esim. bitti tai kvanttibitti, ja todellsiuus on niin abstrakti kuin pelkkä joukko niitä. Tässä voi kuitenkin saivarrella, että eikö energia-käsite ole edelleen tarvittu samalla tavalla kuin Windows tarvitsee suorakulmioiden käsitettä, mutta DOS ei.

B:
"Aaltofunktio kuvaa todellista amplitudia ja faasia jokaisessa pistessä sekä todellisia fysikaalisia hiukkasia ja aaltoja fysikaalisen vuorovaikutuksen kautta"

Kuvaus onnistuu aivan yhtä hyvin, vaikka ei ole vuorovaikutuksia. Mikä onnistuu vielä paremmin, on se, miten tulkita funktiota. Aaltofunktiolla ei teoriassa tarvitse olla amplitudia tai faasia, koska sen alkutilan voi keksiä itse (mutta joista joku voi tehdä osa-aaltokehitelmän pitämällä kaikkea matemaattisena abstraktiona). Ne eivät myöskään sattumoisin ole mitattuja suureita (yllä olevissa kuvissa on esim. piirretty yksi kpl. aaltoja siten, että on tosiasiassa mitattu jotain tuhansista eri aalloista, tai niihin liittyen). Tämä voisi olla yksi matemaattisen abstraktiuden määritelmä, että meille ehdotetaan ontologisia asioita, joita ei voi mitata.

Pystytkö myöskään selittämään sitä, että jos vertaat funktion neliötä mukamas fyysisenä kokemaasi varauksen tiheyteen, niin miksi aineen tiheydellä olisi oltava amplitudi ja faasi? Ellei kyseessä olisi matematiikka edellä päätetty asia? Olet myös jonkin verran sekoittanut ehkä keskenään kompleksista aaltofunktiota ja sitä että voisit saada fyysisen varauksen jakauman. QM-realistit voivat silti uskoa juuri samoin kuin sinä, että kompleksiset aallot ovat todellista olemassaoloa. Olivat ne mitä varten hyvänsä, koska te molemmat kuitenkin laskette niistä jotain toisia funktioita tai asioita aivan todellisuuden perimmäisellä tasolla.

Lauseessa, joka on muotoa 'X kuvaa todellisia ja ontologisia fysikaalisia hiukkasia', voi olla seuraavia vaihtoehtoja.
-Triviaalisti X on fysikaalinen hiukkanen ja kuvaus on olla tekemättä mitään (muu tekstisi kieltää tämän, mutta en kirjoittanut sitä kaikkea äsken ylös).
-X ei ole ontologisesti olemassa, vaan se on jotain ylimääräistä matematiikkaa, joka on tehty väärässä järjestyksessä, koska miksi tehdä mitään, mitä ei nimetä paremmaksi ontologiaksi.
-X ja hiukkanen ovat eri asioita, ja todellisuus koostuu ontologisesti kummastakin. X:llä on identiteettikriisi ja se näyttelee hiukkasta parhaansa mukaan.
-Kirjoittaja kuvittelee puhuneensa fysikaalisesta hiukkasesta, mutta tarkoittaa illuusiohiukkasta, joka on X, millä on suuri määrä samoja ominaisuuksia (vain tällä kohdalla on empiirinen tuki).

B:
"Fysikaalinen todellisuus ei siis ole epälokaali vaan holistinen jossa kaiki aineaallot ovat yhteydessä toisiinsa fysikaalisessa vuorovaikutuksessa"

Entä jos kirjoitan Schrödingerin yhtälöön epälokaalin tapauksen ja jätän sen muuten sikseen, enkä esim. tulkitse mitään? Tai mitä jos kirjoitat itse monta aineaaltoa ja fysikaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta sitten joku tulkitsee, että ne ovat todennäköisyysaaltoja?

Vuorovaikutus on täysin matemattiinen valinta ja keksitty sääntö tai tilanne unversumissa, joka esim. ns. vie aaltoja jostain jonnekkin. Yllä ei kertaakaan käytetty kahta aaltoa eikä laitettu niitä molempia vaikuttamaan keskenään. Silti sellaisen vuorovaikutksen tekeminen on hyvin samanlaista kuin yllä oli esim. se, että yksi valittu yhtälö muistuttaa atomin elektronia, jolla on mahdollisuus olla täysin liikkumatta. Tai se vastaanotettu vuorovaikutus, millä liikkuva elektroni uudelleen muotoutuu lähellä ainetta, joka poikkeaa hieman edellisestä yhtälöstä, koska se on laitetetu näyttämään kauempaa katsottuna sähköisesti neutraalilta, koska siinä ei ole ytimiä vaan myös elektroneja seassa. Tilanne oli eri myös siten, että elektroni oli alussa laitettu liikkumaan eikä valmiiksi pysähdykseensä. Vuorovaikutusten esitys tällä tavalla on omanlaisensa matemaattinen abstraktio aina johtuen siitä, että on valittu, että todellisuus on aaltofunktio ja Schrödingerin yhtälö, jotka kuuluvat kuin tiettyyn matematisoinnin kategoriaan.

Toinen minkä kanssa näiden vuorovaikutusten tekieminen on samanlaista, on klassinen mekaniikka varatuille pistehiukkasille.

4

Anonyymi kirjoitti:

B:
"-todennäköisyyden, energian eikä edes liikkeen käsiteitä tarvita"

Aalloissa energia on tosi paljon käytetty käsite, vaikka ne ovat atomin elektroneita. Jotkut voisivat päättää tehdä aalloista ei-ontologisia, ja jostain muusta ontologista. Tällöin he voisivat väittää, että aallot eivät ole siis fyysisiäkään, jolloin niiden energia ei ole niin oleellista kuin oikea fyysinen energia jossain muualla. Energiaa ei ole ainakaan samalla tavalla olemassa, jos ontologinen objekti on esim. bitti tai kvanttibitti, ja todellsiuus on niin abstrakti kuin pelkkä joukko niitä. Tässä voi kuitenkin saivarrella, että eikö energia-käsite ole edelleen tarvittu samalla tavalla kuin Windows tarvitsee suorakulmioiden käsitettä, mutta DOS ei.

B:
"Aaltofunktio kuvaa todellista amplitudia ja faasia jokaisessa pistessä sekä todellisia fysikaalisia hiukkasia ja aaltoja fysikaalisen vuorovaikutuksen kautta"

Kuvaus onnistuu aivan yhtä hyvin, vaikka ei ole vuorovaikutuksia. Mikä onnistuu vielä paremmin, on se, miten tulkita funktiota. Aaltofunktiolla ei teoriassa tarvitse olla amplitudia tai faasia, koska sen alkutilan voi keksiä itse (mutta joista joku voi tehdä osa-aaltokehitelmän pitämällä kaikkea matemaattisena abstraktiona). Ne eivät myöskään sattumoisin ole mitattuja suureita (yllä olevissa kuvissa on esim. piirretty yksi kpl. aaltoja siten, että on tosiasiassa mitattu jotain tuhansista eri aalloista, tai niihin liittyen). Tämä voisi olla yksi matemaattisen abstraktiuden määritelmä, että meille ehdotetaan ontologisia asioita, joita ei voi mitata.

Pystytkö myöskään selittämään sitä, että jos vertaat funktion neliötä mukamas fyysisenä kokemaasi varauksen tiheyteen, niin miksi aineen tiheydellä olisi oltava amplitudi ja faasi? Ellei kyseessä olisi matematiikka edellä päätetty asia? Olet myös jonkin verran sekoittanut ehkä keskenään kompleksista aaltofunktiota ja sitä että voisit saada fyysisen varauksen jakauman. QM-realistit voivat silti uskoa juuri samoin kuin sinä, että kompleksiset aallot ovat todellista olemassaoloa. Olivat ne mitä varten hyvänsä, koska te molemmat kuitenkin laskette niistä jotain toisia funktioita tai asioita aivan todellisuuden perimmäisellä tasolla.

Lauseessa, joka on muotoa 'X kuvaa todellisia ja ontologisia fysikaalisia hiukkasia', voi olla seuraavia vaihtoehtoja.
-Triviaalisti X on fysikaalinen hiukkanen ja kuvaus on olla tekemättä mitään (muu tekstisi kieltää tämän, mutta en kirjoittanut sitä kaikkea äsken ylös).
-X ei ole ontologisesti olemassa, vaan se on jotain ylimääräistä matematiikkaa, joka on tehty väärässä järjestyksessä, koska miksi tehdä mitään, mitä ei nimetä paremmaksi ontologiaksi.
-X ja hiukkanen ovat eri asioita, ja todellisuus koostuu ontologisesti kummastakin. X:llä on identiteettikriisi ja se näyttelee hiukkasta parhaansa mukaan.
-Kirjoittaja kuvittelee puhuneensa fysikaalisesta hiukkasesta, mutta tarkoittaa illuusiohiukkasta, joka on X, millä on suuri määrä samoja ominaisuuksia (vain tällä kohdalla on empiirinen tuki).

B:
"Fysikaalinen todellisuus ei siis ole epälokaali vaan holistinen jossa kaiki aineaallot ovat yhteydessä toisiinsa fysikaalisessa vuorovaikutuksessa"

Entä jos kirjoitan Schrödingerin yhtälöön epälokaalin tapauksen ja jätän sen muuten sikseen, enkä esim. tulkitse mitään? Tai mitä jos kirjoitat itse monta aineaaltoa ja fysikaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta sitten joku tulkitsee, että ne ovat todennäköisyysaaltoja?

Vuorovaikutus on täysin matemattiinen valinta ja keksitty sääntö tai tilanne unversumissa, joka esim. ns. vie aaltoja jostain jonnekkin. Yllä ei kertaakaan käytetty kahta aaltoa eikä laitettu niitä molempia vaikuttamaan keskenään. Silti sellaisen vuorovaikutksen tekeminen on hyvin samanlaista kuin yllä oli esim. se, että yksi valittu yhtälö muistuttaa atomin elektronia, jolla on mahdollisuus olla täysin liikkumatta. Tai se vastaanotettu vuorovaikutus, millä liikkuva elektroni uudelleen muotoutuu lähellä ainetta, joka poikkeaa hieman edellisestä yhtälöstä, koska se on laitetetu näyttämään kauempaa katsottuna sähköisesti neutraalilta, koska siinä ei ole ytimiä vaan myös elektroneja seassa. Tilanne oli eri myös siten, että elektroni oli alussa laitettu liikkumaan eikä valmiiksi pysähdykseensä. Vuorovaikutusten esitys tällä tavalla on omanlaisensa matemaattinen abstraktio aina johtuen siitä, että on valittu, että todellisuus on aaltofunktio ja Schrödingerin yhtälö, jotka kuuluvat kuin tiettyyn matematisoinnin kategoriaan.

Toinen minkä kanssa näiden vuorovaikutusten tekieminen on samanlaista, on klassinen mekaniikka varatuille pistehiukkasille.

4

Lue lisää

B:
"Fysikaalinen todellisuus on deterministinen vaikka se näyttää tllastolliselta koska ei tiedetä mittausvälineiden eikä aineaaltojen täydellistä tilaa"

Hyvät mittalaitteet eivät ole tuntematonta puuta, vaan ne on valmistettu matemaattisen tarkasti. Voisit siis alkaa siitä tiedosta, millä tiedolla laite on suunniteltu. Jos et tiedä, mihin aalto on menossa mitattavaksi, voisit testata ideaa ainakin pariin kertaan, ja tekemällä myös satunnaistetun eli korkean kohinan tapauksen äskeisestä. Miksi sellainen olisi erilainen kuin kaikki tuntemattomat mittalaitteet?

Et myöskään ole selittänyt Bellin lausetta.

B:
"Schrödingerin kissaparadoksin tarkoituksena oli osoittaa Kööpenhaminalisewn tulkinnan absurdius"

Satunnaisuustulkintaan kuuluu muitakin kuin Kööpenhamina. Schrödingerillä ei ole mitään ajassa muuttuvaa ratkaisua yhtälölleen, joka pystyisi selittämään tämän paradoksin. Koska pelkkää tätä yhtälöä vatvomalla ja vertaamalla kissan henkeä aaltoratkausuun, tulos on, että ruumiillinen kissa on loputtomiin ns. elävä ja kuollut. Tänä vuonna hän ei enää halunnut yhtälöään ja funktiotaan mihinkään kaiken kattavaan rooliin.

Sinun tulee saavuttaa täysi tietämys äskein mainituista systeemeistä, jotta voisit sanoa että pelkän systeemin perusteella aallot menevät siten, että kissaa ei yksi aallto paljoa kiinnosta (se on vähän kuin sanoisi, että yksi kissa ei vuorovaikuta yhden kvanttiaallon kanssa, mutta pystyt varmaan täydellä tiedolla sanomaan sen hieman toisinkin). Tästä seuraa myös sellaista, että nämä aallot ja kissat ns. lakkaavat tappamasta toisiaan täysin passiivisestikin, eli kyseessä ei tarvitse olla vielä kolmannen tahon tekemä mittaus, kun joku tarkistaa laatikon. Tällöin et ole varmaan aikeissa selittää, että mittaus liittyy ihmisyyteen, koska tuolla työllä ja vaivalla teet myös mittauksesta passiivista.

B:
"joka seuraa siitä että aineaallot tulkitaan väärin todennäköisyysaalloiksi"

Jos ajattelet, että kissa kuolee lähettämällä hiukkasen vasemmalle, ja elää lähettämällä sen oikealle, niin lähettämällä aallon, joka on kumpaakin, saavutat molemmat kerralla. Systeemissä ei ole mitään asiaa lähettää vain toiseen suuntaan, koska se merkitsisi, että et usko radioaktiivisiin aineisiin (joko aineen hajoamiseen tai siihen, että sitä hajoajaa on syntynyt alunperinkään sallittuna tilana). Et voi sanoa että kysymyksessä on tulkinnan vika. Siinä tapauksessa, että opit tekemään aalloilla sellaisia ihmeitä, että ne tulevat ja menevät niinkuin pitää, niin seruaavaksi joku toinen tulkitsija voi tulla ja omia sinun aallon liikuttamisen menetelmäsi vielä itselleen ja ajatella niitä vieläkin todennäköisyyksinä (olet silti voittanut hänet useimpien mielestä).

sattumalta bongattu lähde:
"In Schrödinger’s physicalist framework, properly extended, “energy” is recognized as merely a bookkeeping device tracking certain aspects of matter wave configurations"

Tämä taitaa olla täysin päinvastaista ajattelua, kuin mitä Schrödinger alunperin arvosti ja tavoitteli. Energian yleiskäsite on se, mikä yllä liittyi vahvasti jatkumoon ja aaltoihin. Mistä sitten erikoistapauksessa atomille tulee ns. diskreetit energiat, joita myös kutsutaan pääkvanttiluvuiksi. Eli on kai paljon todennäköisempää tehdä energiasta kirjanpito, jos käyttää pelkkää matriisimekaniikan näkökulmaa. Virhe on peräisin henkilön huonosta energian käsitteiden tuntemuksesta, missä hän ajattelee kaiken energian olevan modernin QM-esityksen energiaa, joka hänen pitää kesyttää, mutta seuraavassa asiat pahenevat tästäkin.

"This reconceptualization has profound implications:
1 What appears as “energy conservation” is actually the conservation of certain physical properties of matter waves as they reconfigure"

Kaikissa näissä kohdissa on se ongelma, että sellainen kaikki pitää jo paikkansa kaikissa esityksissä ja tulkinnoissa kauan ennen hänen korjausliikettään. Kyseessä ei ole mikään teorian kohta, missä pitäisi puhua eri tavalla asiasta edes. Koska kyllä QM-fysiikka on asia, missä on aivan ehdottoman paljon merkitystä sillä, että mikä on systeemin aaltofunktion arvo jokaisessa pisteessä. Eikä sellaisesta ole päästy mihinkään kirjoittamalla energian lukuarvoja sinne tänne ja säästetty niitä tai muutettu. QM-notaatio menee niinkuin mikä tahansa kuvittelemani notaatio menisi. Että jos on merkkitty 'E1 vastaa elektroniaaltojen kokonaisuutta X', ja 'E2 vastaa elektroniaaltojen kokonaisuutta Y', niin silloin 'E1-> E2' on muutakin kuin fyysistä valoa atomeista (jota haluttiin teorialla tehdä empiirisistä syistä, ja mihin verrattuna muu rähjääminen ei ole yhtään niin 'fysikalistista näkemystä' kuin väitetään).

5

Anonyymi kirjoitti:

B:
"Fysikaalinen todellisuus on deterministinen vaikka se näyttää tllastolliselta koska ei tiedetä mittausvälineiden eikä aineaaltojen täydellistä tilaa"

Hyvät mittalaitteet eivät ole tuntematonta puuta, vaan ne on valmistettu matemaattisen tarkasti. Voisit siis alkaa siitä tiedosta, millä tiedolla laite on suunniteltu. Jos et tiedä, mihin aalto on menossa mitattavaksi, voisit testata ideaa ainakin pariin kertaan, ja tekemällä myös satunnaistetun eli korkean kohinan tapauksen äskeisestä. Miksi sellainen olisi erilainen kuin kaikki tuntemattomat mittalaitteet?

Et myöskään ole selittänyt Bellin lausetta.

B:
"Schrödingerin kissaparadoksin tarkoituksena oli osoittaa Kööpenhaminalisewn tulkinnan absurdius"

Satunnaisuustulkintaan kuuluu muitakin kuin Kööpenhamina. Schrödingerillä ei ole mitään ajassa muuttuvaa ratkaisua yhtälölleen, joka pystyisi selittämään tämän paradoksin. Koska pelkkää tätä yhtälöä vatvomalla ja vertaamalla kissan henkeä aaltoratkausuun, tulos on, että ruumiillinen kissa on loputtomiin ns. elävä ja kuollut. Tänä vuonna hän ei enää halunnut yhtälöään ja funktiotaan mihinkään kaiken kattavaan rooliin.

Sinun tulee saavuttaa täysi tietämys äskein mainituista systeemeistä, jotta voisit sanoa että pelkän systeemin perusteella aallot menevät siten, että kissaa ei yksi aallto paljoa kiinnosta (se on vähän kuin sanoisi, että yksi kissa ei vuorovaikuta yhden kvanttiaallon kanssa, mutta pystyt varmaan täydellä tiedolla sanomaan sen hieman toisinkin). Tästä seuraa myös sellaista, että nämä aallot ja kissat ns. lakkaavat tappamasta toisiaan täysin passiivisestikin, eli kyseessä ei tarvitse olla vielä kolmannen tahon tekemä mittaus, kun joku tarkistaa laatikon. Tällöin et ole varmaan aikeissa selittää, että mittaus liittyy ihmisyyteen, koska tuolla työllä ja vaivalla teet myös mittauksesta passiivista.

B:
"joka seuraa siitä että aineaallot tulkitaan väärin todennäköisyysaalloiksi"

Jos ajattelet, että kissa kuolee lähettämällä hiukkasen vasemmalle, ja elää lähettämällä sen oikealle, niin lähettämällä aallon, joka on kumpaakin, saavutat molemmat kerralla. Systeemissä ei ole mitään asiaa lähettää vain toiseen suuntaan, koska se merkitsisi, että et usko radioaktiivisiin aineisiin (joko aineen hajoamiseen tai siihen, että sitä hajoajaa on syntynyt alunperinkään sallittuna tilana). Et voi sanoa että kysymyksessä on tulkinnan vika. Siinä tapauksessa, että opit tekemään aalloilla sellaisia ihmeitä, että ne tulevat ja menevät niinkuin pitää, niin seruaavaksi joku toinen tulkitsija voi tulla ja omia sinun aallon liikuttamisen menetelmäsi vielä itselleen ja ajatella niitä vieläkin todennäköisyyksinä (olet silti voittanut hänet useimpien mielestä).

sattumalta bongattu lähde:
"In Schrödinger’s physicalist framework, properly extended, “energy” is recognized as merely a bookkeeping device tracking certain aspects of matter wave configurations"

Tämä taitaa olla täysin päinvastaista ajattelua, kuin mitä Schrödinger alunperin arvosti ja tavoitteli. Energian yleiskäsite on se, mikä yllä liittyi vahvasti jatkumoon ja aaltoihin. Mistä sitten erikoistapauksessa atomille tulee ns. diskreetit energiat, joita myös kutsutaan pääkvanttiluvuiksi. Eli on kai paljon todennäköisempää tehdä energiasta kirjanpito, jos käyttää pelkkää matriisimekaniikan näkökulmaa. Virhe on peräisin henkilön huonosta energian käsitteiden tuntemuksesta, missä hän ajattelee kaiken energian olevan modernin QM-esityksen energiaa, joka hänen pitää kesyttää, mutta seuraavassa asiat pahenevat tästäkin.

"This reconceptualization has profound implications:
1 What appears as “energy conservation” is actually the conservation of certain physical properties of matter waves as they reconfigure"

Kaikissa näissä kohdissa on se ongelma, että sellainen kaikki pitää jo paikkansa kaikissa esityksissä ja tulkinnoissa kauan ennen hänen korjausliikettään. Kyseessä ei ole mikään teorian kohta, missä pitäisi puhua eri tavalla asiasta edes. Koska kyllä QM-fysiikka on asia, missä on aivan ehdottoman paljon merkitystä sillä, että mikä on systeemin aaltofunktion arvo jokaisessa pisteessä. Eikä sellaisesta ole päästy mihinkään kirjoittamalla energian lukuarvoja sinne tänne ja säästetty niitä tai muutettu. QM-notaatio menee niinkuin mikä tahansa kuvittelemani notaatio menisi. Että jos on merkkitty 'E1 vastaa elektroniaaltojen kokonaisuutta X', ja 'E2 vastaa elektroniaaltojen kokonaisuutta Y', niin silloin 'E1-> E2' on muutakin kuin fyysistä valoa atomeista (jota haluttiin teorialla tehdä empiirisistä syistä, ja mihin verrattuna muu rähjääminen ei ole yhtään niin 'fysikalistista näkemystä' kuin väitetään).

5

Lue lisää

...

Usein toistettu 'aaltojen uudelleen konfiguroituminen' on todella heikko esitys todellisuudesta, koska sitä ei ole oikeasti esitetty deterministisesti ja materiaalisesti tai edes ollenkaan. Käsite on sivulla aivan samanlaisessa asemassa kuin se oli matriisimekaniikan alussa, missä tiedettiin aiheesta ihan yhtä paljon, että on olemassa jotain kuten Bohrin atomin radat, ja ne tekevät itselleen uudelleenkonfiguraation. Tätä vajavaisuutta ei ymmärretä eikä siihen ole tajuttu etsiä vastauksia.

Page 3:ssa ollut matemaattinen esitys voi olla aivan identtinen QM:n kanssa tai mennä todella paljon sivuun, koska siinä ei kerrota meneekö se. Yhtälöiden termien selitykset voivat olla aivan samoja. Eli jo silloin kun Schrödinger kirjoitti, hänen aaltofunktionsa ja yhtälönsä merkinnät olivat täysin valmis kaikkeen siihen, mitä siltä haluttiin. Vain elektronien empiiriset havainnot eivät olleet (ja yhtälö oli liian valmis niihin havaintohin, mihin ei haluttu).

....

"At points where wave crests meet wave crests (constructive interference), the combined amplitude is enhanced. At points where crests meet troughs (destructive interference), the combined amplitude is diminished or eliminated. These are physical interactions between physical waves, not mathematical operations on abstract probabilities."

Tämä oli kaikki täysin hyödytöntä, ja paljon on väärää tietoa. Se että aallot muodostavat aivan oikean interferenssin eli matemaattisen yhteenlaskun, ei riipu siitä, mitä kuvittelet aallon eli numeroiden avaruudessa olevan sinulle. Vaikka aaltoja ei pidä todennäköisyytenä, niin henkilöllä, joka kuvailee kaksoisrakoa, on lupa sanoa, että asioiden helpottamiseksi hän vain väittää, että hänellä on kaksi helposti ilmaistavaa palloaaltoa kummankin raon kohdalla, ja hän laskee yhteen joka pisteessä niiden summan (ja koko 1 kpl yhden hiukkasen aaltofunktiota on Psi = phi1 + phi2 tms.). Oikeasti hänen tulisi lähettää alkuperäinen aalto esteeseen ja ratkaista yhtälön tulos ilman käyttämättä kahta erillistä osaa. Sama koskee todennäköisyyspersoonaa. (Äskeistä voisi kutsua väitetyksi täydelliseksi tiedoksi esteen tilasta, mikä voi tarkoittaa tosin potentiaaleja.)

Interferenssi, joka jokaiselle elektronille tulee, ei liity mitenkään siihen, että aalto vaikuttaa itsensä kanssa (keskellä tyhjiötä voi sanoa, että elektronin systeemissä ei ole muita aaltofunktioita kuin Psi, ja Psi on yksi kompleksiluku per avaruuden piste voisin sanoa). Sellaisiakin aaltoja voidaan matemaattisesti konstruoida,mutta mikään saavutettu tulos atomille tai Bornin liikkuvalle elektronille ei toteudu enää, jos aalto ns. vuorovaikuttaa itseensä. Itsensä kanssa vuorovaikuttavan aaltofunktion tunnusmerkki on se, että jos se jaetaan kahteen palloaaltoon, jotka kohtaavat, niin 1+1 samaa amplitudia ei ole 2 x amplitudi, ja esim. suurimmat huiput ja täydet destruktiot voivat olla missä tahansa.

6

Anonyymi kirjoitti:

...

Usein toistettu 'aaltojen uudelleen konfiguroituminen' on todella heikko esitys todellisuudesta, koska sitä ei ole oikeasti esitetty deterministisesti ja materiaalisesti tai edes ollenkaan. Käsite on sivulla aivan samanlaisessa asemassa kuin se oli matriisimekaniikan alussa, missä tiedettiin aiheesta ihan yhtä paljon, että on olemassa jotain kuten Bohrin atomin radat, ja ne tekevät itselleen uudelleenkonfiguraation. Tätä vajavaisuutta ei ymmärretä eikä siihen ole tajuttu etsiä vastauksia.

Page 3:ssa ollut matemaattinen esitys voi olla aivan identtinen QM:n kanssa tai mennä todella paljon sivuun, koska siinä ei kerrota meneekö se. Yhtälöiden termien selitykset voivat olla aivan samoja. Eli jo silloin kun Schrödinger kirjoitti, hänen aaltofunktionsa ja yhtälönsä merkinnät olivat täysin valmis kaikkeen siihen, mitä siltä haluttiin. Vain elektronien empiiriset havainnot eivät olleet (ja yhtälö oli liian valmis niihin havaintohin, mihin ei haluttu).

....

"At points where wave crests meet wave crests (constructive interference), the combined amplitude is enhanced. At points where crests meet troughs (destructive interference), the combined amplitude is diminished or eliminated. These are physical interactions between physical waves, not mathematical operations on abstract probabilities."

Tämä oli kaikki täysin hyödytöntä, ja paljon on väärää tietoa. Se että aallot muodostavat aivan oikean interferenssin eli matemaattisen yhteenlaskun, ei riipu siitä, mitä kuvittelet aallon eli numeroiden avaruudessa olevan sinulle. Vaikka aaltoja ei pidä todennäköisyytenä, niin henkilöllä, joka kuvailee kaksoisrakoa, on lupa sanoa, että asioiden helpottamiseksi hän vain väittää, että hänellä on kaksi helposti ilmaistavaa palloaaltoa kummankin raon kohdalla, ja hän laskee yhteen joka pisteessä niiden summan (ja koko 1 kpl yhden hiukkasen aaltofunktiota on Psi = phi1 phi2 tms.). Oikeasti hänen tulisi lähettää alkuperäinen aalto esteeseen ja ratkaista yhtälön tulos ilman käyttämättä kahta erillistä osaa. Sama koskee todennäköisyyspersoonaa. (Äskeistä voisi kutsua väitetyksi täydelliseksi tiedoksi esteen tilasta, mikä voi tarkoittaa tosin potentiaaleja.)

Interferenssi, joka jokaiselle elektronille tulee, ei liity mitenkään siihen, että aalto vaikuttaa itsensä kanssa (keskellä tyhjiötä voi sanoa, että elektronin systeemissä ei ole muita aaltofunktioita kuin Psi, ja Psi on yksi kompleksiluku per avaruuden piste voisin sanoa). Sellaisiakin aaltoja voidaan matemaattisesti konstruoida,mutta mikään saavutettu tulos atomille tai Bornin liikkuvalle elektronille ei toteudu enää, jos aalto ns. vuorovaikuttaa itseensä. Itsensä kanssa vuorovaikuttavan aaltofunktion tunnusmerkki on se, että jos se jaetaan kahteen palloaaltoon, jotka kohtaavat, niin 1 1 samaa amplitudia ei ole 2 x amplitudi, ja esim. suurimmat huiput ja täydet destruktiot voivat olla missä tahansa.

6

Lue lisää

"-samanlaiset mittaukset ovat kausaalisesti yhteydessä toisiinsa"

(Tarkoittiko äskeinen, että näitä mittauksia ei tarvita?)

Ei vaan että toistaminen vahvistaa säännönmukaisuutta ihan samalla tavalla analogisesti kuin jonkun taidon harjoittelu vahvistaa osaamista mikä tietysti on ikuisen ja muuttumattoman luonnonlain uskomuksen vastaista mutta on kuitenkin jokaiselle ihmiselle arkinen totuus koska harjoittelu ja toisto tekee sen harjoitetun toiminnan yleensä tehokkaammaksi ja nopeammaksi.

Ts. sama idea kuin Sheldraken morfisessa resonanssissa jossa toisistaan riippumatta saman eliölajin yksilöt oppivat eri paikoissa saman kyvyn nopeammin ajan kuluessa mikä voisi olla se oikea selitys ns. luonnonlaille teistisen mallin sijasta jolloin universumilla olisi evoluutio.

"Samanlaiset ja erilaiset, kaikki universumin asiat, ovat yhteydessä toisiinsa ja vain kausaalisesti eli hitaammin kuin valo kulkee."

Resonanssit voivat siirtyä valoa nopeammin kuten kvanttilomittumisessa jossa ne lomittuneet hiukkaset ovat jossain vaiheessa olleet saman kokonaisuuden osia.


Jos on olemassa jonkinlainen zero-point todellisuuden pohjatila (ikäänkuin valtameri jonka pinnalla liikkuu aaltoja jolloin vesieläimet eivät välttämättä kykene kokemaan sitä koska aistielimet rekisteröivät ainoastaan taustan muutoksia eikä itse taustaa)

Voidaan myös spekuloida että varsinkin ns. alitajunnalla on yhteys tuohon todellisuuden zp-pohjatilaan ja että sillä on jonkinlainen muisti, oppimiskyky ja kognitio mutta ei siinä mielessä kuin uskonnoissa eli todellisuuden oikea selitys on jossain ontologisten ääripäiden keskivaiheilla eli se ei ole teististä eikä mekanistisen reduktionistista.

Sinun kannattaisi lukea kokonaan se linkkaamani artikkeli jossa käsiteltiin myös konstruktiivisia ja destruktiivisia interferenssejä aaltoihin liittyen.

Kielenkäytössä käy helposti niin että vertauskuvaksi tarkoitetut ilmaisut tulkitaan jotenkin konkreettiseksi kausaaliseksi todellisuudeksi mikä on nimenomaan ns. väärinsijoitettua konkreettisuutta joka esim. Max Tegmarkin tapauksessa johti siihen että todellisuus nähdään matemaattisena eli matemaattiseselle formalismille annettiin ontologinen status eli hahmotustapa tulkittiin todellisuudeksi ja vastaavaa on myös se että tutkitaan reaalitodellisuutta kielellisten & matemaattisten ilmaisujen ja niden logiikan ehdoilla eli kielelle annetaan silloin ontologinen status havaintojen, kokemusten ja mittausten lisäksi.

Todennäköisyys ei ole havaittua vaan aina pääteltyä ja sama koskee energiaa ja liikettä.

Jos et jotain ymmärrä niin kysy äläkä heti ala rakentaa olkiukkoja jolloin koko viestisi menee sen jälkeen sekoiluksi jota ei jaksa kommentoida!

Kuvaus on eri asia kuin selitys!

Jos ottaa huomioon sen pohjatilan (zp) niin sitä voi vertauskuvallisesti kuvailla niin että herz-aallot ovat kuin kahden ihmisen välisen narun heiluttamista (ylös alas) valonnopeudella kun taas zp-tasolla vuorovaikutukset voivat edetä paljon nopeammin ikäänkuin tökkisin kepillä toista jolloin alkup. teho ei heikkene vaan pysyy samana kun taas herz-aallon teho heikkenee etäisyyden kasvaessa. Lomittuminen voisi olla zp-tason ilmiö.

Mittauslaitteen lukemat ovat aina pääteltyjä asioita mittauslaitteen ulkoisesta todellisuudesta koska mittauslaite voi mitata vain omaa tilaansa.

...

Sinun kanssasi on vaikea keskustella kun alat heti tuottaa olkiukkoista tajunnanvirtaa sivukaupalla jos et jotain heti ymmärrä.

Vaihteeksi hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas kommentoida kun ns. vitutuskäyrä ei nouse niin helposti ... :D

B