Ho hoi perheelliset asuntovelalliset! Olen vuosia haaveillut opiskelemaan lähdöstä ja alan vaihdosta.Kynnys on korkea.Minun etuni on se että olen yrittäjä eli voin hieman tienata siinä sivussa.Ikäni ja työvuosien perusteella oisin myös oikeutettu aikuis opintorahaan.Mitä tässä siis enään jahkailen????? Miksi suuri elämän muutos kuitenkin innokkuudesta huolimatta hirvittää? Kertokaa äiskät ja iskät opiskelukokemuksia.Miten olette jaksaneet,ja missä välissä kotitöitä saatte läksynne luettua ym?
kuinka sujuu
opiskelija äidin arki ?
1241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on takana seitsemän vuoden opinnot, päätoimisesti. Sain rahoituksen, eli taloudellisesti tulin toimeen, tosin tulo oli pieni. Asuntolaina tuli kuitenkin maksettua loppuun opiskeluaikana, mieheni kun oli koko ajan työssä.Lisäksi minäkin tein jonkin verran töitä, ja kaikki lomat tietenkin.
Opiskelu vaatii kotielämän ja muun sovittamista yhteen, ja on syytä opetella luopumaan omista turhan korkeista vaatimuksista kodin suhteen. asiat on ajateltava tärkeysjärjestykseeen Toisaalta, kun organisoi niin asioilla on taipumus lutviintua, ainakin jotenkin.
minulla on opiskelusta pelkästään hyvää sanottavaa, toki lapsista nuorinkin aloitti koulun yhtäaikaa kanssani, että ihan taaperoiden kanssa ei tarvinnut taistella.
Pyrin asettamaan lasten kansaa yhdessäolon etusijalle, villakoirat eivät nurkista minnekään katoa. Ruuanlaiton rationalisointi, tyyliin viikonloppuna useammalle päivälle, helpotti arkea. Ja jätti illaksi luku- ja leikkiaikaa lasten kanssa. Tentteihin täytyi toki joskus lukea yötä myöten tai pistaa ukko ja mukulat mummolaan kylään...
Mutta noin muuten hyvin meni.