(ehkä)
Aamulla:
Heräsin seitsemältä tai kahdeksalta. Aamu sujui kuten yleensä: keitin puuroa (liikaa) ja kahvia (liian vähän). Laitoin takin päälle ja saappaat jalkaan, lähdin lähikauppaan ostamaan Saludoa ja jotain muuta mitä en enää muista.
Kaupan reissu sujui hyvin. Tai ainakin niin luulen. Kassaneiti ehkä sanoi jotain, tai sitten se oli mainosääni ovikaiuttimesta. Joka tapauksessa, minulla oli rahat mukana ja palasin kotiin ehjin nahoin, vaikka en kyllä muista ajomatkaa kummankaan suuntaan.
Päivällä:
Kävin tarkistamassa kasvihuoneen. En muista, mitä sieltä etsin. Ei siellä ainakaan kahvia ollut. Pidin tauon.
Sitten kävin katsomassa Toyotaa. Se seisoi pihassa vähän vinoon — ilmeisesti olin ajanut sen siihen. Takapenkillä oli kaksi pakettia Saludoa. Ihmettelin ääneen: "Mikäs näissä nyt..."
Kukaan ei vastannut, paitsi naapurin kissanpentu, joka katsoi minua kuin olisi tietänyt enemmän kuin minä.
Iltapäivällä:
Päätin lähteä "pienelle ajelulle", mikä tarkoittaa reilun kahdeksan kilometrin mittaista seikkailua. Päädyin entiselle rehusiilolle, jonne joskus nuorena käytiin tupakalla salaa. En tiedä miksi se edelleen vetää puoleensa, mutta sinne ajoin — tai pikemminkin törmäsin.
Ei pahasti. Kevyt kolahdus. Autoon jäi pieni lommo ja siihen tuli jonkinlainen vaaleanvihreä suttu, luultavasti sammalta. Rehusiilo seisoo edelleen, vaikka minä en enää yhtä tukevasti.
Illalla:
Takaisin kotona. Pistin kahvit tulille — molemmat Saludo-paketit ovat nyt keittiön pöydällä. Mietin, miksi ostin kaksi. Ehkä luulin, ettei ollut yhtään. Tai ehkä unohdin, että kävin jo.
Joka tapauksessa kahvi on hyvää ja päivän saldo ihan kohtalainen:
✅ Kaupassa (ehkä)
✅ Saludoa (kahdesti)
✅ Kevyt törmäys (ei kukaan loukkaantunut)
✅ Toyota toimii edelleen (vähän ehkä vinoon vetää)
Loppuilta meni telkkaria tuijottaessa. En tiedä mitä katsoin, mutta siinä oli ääni ja värit. Muisti ei pelaa, mutta kahvi sentään muistuttaa olevansa olemassa.
Hyvä päivä. Kirjoitan tämän ylös, niin muistan sen huomenna. Tai ainakin voin lukea sen.
– Erkki, 74 v., eläkkeellä mutta edelleen liikkeellä.
Aamulla:
Heräsin seitsemältä tai kahdeksalta. Aamu sujui kuten yleensä: keitin puuroa (liikaa) ja kahvia (liian vähän). Laitoin takin päälle ja saappaat jalkaan, lähdin lähikauppaan ostamaan Saludoa ja jotain muuta mitä en enää muista.
Kaupan reissu sujui hyvin. Tai ainakin niin luulen. Kassaneiti ehkä sanoi jotain, tai sitten se oli mainosääni ovikaiuttimesta. Joka tapauksessa, minulla oli rahat mukana ja palasin kotiin ehjin nahoin, vaikka en kyllä muista ajomatkaa kummankaan suuntaan.
Päivällä:
Kävin tarkistamassa kasvihuoneen. En muista, mitä sieltä etsin. Ei siellä ainakaan kahvia ollut. Pidin tauon.
Sitten kävin katsomassa Toyotaa. Se seisoi pihassa vähän vinoon — ilmeisesti olin ajanut sen siihen. Takapenkillä oli kaksi pakettia Saludoa. Ihmettelin ääneen: "Mikäs näissä nyt..."
Kukaan ei vastannut, paitsi naapurin kissanpentu, joka katsoi minua kuin olisi tietänyt enemmän kuin minä.
Iltapäivällä:
Päätin lähteä "pienelle ajelulle", mikä tarkoittaa reilun kahdeksan kilometrin mittaista seikkailua. Päädyin entiselle rehusiilolle, jonne joskus nuorena käytiin tupakalla salaa. En tiedä miksi se edelleen vetää puoleensa, mutta sinne ajoin — tai pikemminkin törmäsin.
Ei pahasti. Kevyt kolahdus. Autoon jäi pieni lommo ja siihen tuli jonkinlainen vaaleanvihreä suttu, luultavasti sammalta. Rehusiilo seisoo edelleen, vaikka minä en enää yhtä tukevasti.
Illalla:
Takaisin kotona. Pistin kahvit tulille — molemmat Saludo-paketit ovat nyt keittiön pöydällä. Mietin, miksi ostin kaksi. Ehkä luulin, ettei ollut yhtään. Tai ehkä unohdin, että kävin jo.
Joka tapauksessa kahvi on hyvää ja päivän saldo ihan kohtalainen:
✅ Kaupassa (ehkä)
✅ Saludoa (kahdesti)
✅ Kevyt törmäys (ei kukaan loukkaantunut)
✅ Toyota toimii edelleen (vähän ehkä vinoon vetää)
Loppuilta meni telkkaria tuijottaessa. En tiedä mitä katsoin, mutta siinä oli ääni ja värit. Muisti ei pelaa, mutta kahvi sentään muistuttaa olevansa olemassa.
Hyvä päivä. Kirjoitan tämän ylös, niin muistan sen huomenna. Tai ainakin voin lukea sen.
– Erkki, 74 v., eläkkeellä mutta edelleen liikkeellä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toyota on katsastusvarmin valinta toisin kuin muut huonot autot.