Monessa rodussa on pentueen rekisteröinnin ehtona raja-arvot terveyden suhteen. Näistä raja-arvoista saat lisää tietoa tästä. Jokaisella rodulla on omat tietyt sairautensa, joiden ilmenemisen riski on huomattavan suuri ilman asianmukaista kontrollia. Useimmat näistä sairauksista vaikuttavat koiran elämänlaatuun, syövät paljon rahaa omistajalta sairauden hoidon muodossa ja pahimmassa tapauksessa vievät koiralta hengen.
Ostaessasi paperittoman rotukoiran sinulla ei ole varmaa tietoa koiran sukutaustoista etkä näin ollen voi ottaa selvää, onko koiran vanhemmat varmasti tutkittu terveeksi, saatika ovatko niiden vanhemmat sekä sisarukset terveitä. Rekisteröityä rotukoiraa ottaessasi saat nämä tiedot selville joko rotuyhdistysten tietokannoista (usealla löytyy jo netistä) tai sitten ottamalla yhteyttä jalostustoimikuntaan / rodun pentuvälitykseen.
Rekisteröidyt rotukoirat myydään useimmiten, käytännössä katsoen aina, Suomen Kennelliiton koirankauppasopimuksella. Sopimus takaa muunmuassa sen, että mikäli pennussa ilmenee jokin sairaus, joka on ollut piilevänä ostohetkellä, on kasvattaja korvausvelvollinen. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että kasvattaja maksaa hoitokulut pennun ostohintaan saakka, tai tarkoittaa uuden pennun saantia, joko samalta tai toiselta, pennunostajan haluamalta kasvattajalta.
Ostaessasi paperitonta rotukoiraa sinulla ei ole minkäänlaista turvaa; olet yksin ongelman kanssa; näin ollen se, minkä säästää pennun ostohinnassa, voi tulla maksamaan moninkertaisesti myöhemmin koiran sairauden hoitokuluissaKun ostat rekisteröimättömän rotukoiran jälkeläisen, et voi olla varma sen sukutaustasta. Voi myös käydä niin, että pennun kasvaessa aikuiseksi huomaatkin, ettei koira muistuta ollenkaan sitä rotua, mitä olit ostamassa: Pennut siis voivat olla puhtaasti sekarotuisia.
Koska et voi olla koirasi sukutaustasta varma, et voi olla myös varma sen sukusiitosasteesta; vanhemmat voivat olla sisaruksia, ne voivat olla puolisisaruksia, ne saattavat olla isä tytär tai emä poika. Sukusiitosasteen noustessa riskit perinnöllisten sairauksien ja heikkouksien esilletulemiseen kasvaa moninkertaiseksi. Suurin osa sairauksista kun on resessiivisesti perinnöllisiä: ne vaativat saman geenin tulemisen kummaltakin vanhemmalta -> korkeammalla sukusiitosasteella samojen geenien todennäköisyys kasvaa moninkertaisesti.
Rekisteröidyllä rotukoiralla näet jo rekisteripaperista 3:n sukupolven sukutaulun. Tästä pystyt jo itse katsomaan mahdollista sukusiitosastetta ja kysymään kasvattajalta, miksi hän on linjannut johonkin koiraan mikäli samoja koiria näinkin läheltä koiran sukutaulusta löytyy. Mikäli hän ei osaa vastata - kannattaa sivuuttaa tämäkin (vaikkakin rekisteröity) yhdistelmä.
Monesti yhdistettäessä meidän muppea naapurin muppea ei tietämätön tai euron kuvat silmissä toimiva kasvattaja (oli kyseessä sitten rekisteröity / rekisteröimätön yhdistelmä) ymmärrä tai halua ymmärtää koirien suvun päälle mitään: voi olla että koirayksilöt ovat aivan ihania, mutta niiden jälkeläiset ovat AIVAN jotain muuta. Jälkikäteen sitten kun pennuista löytyy mitä ihmeellisempiä ongelmia, katsotaan sukutaulua jotain rodusta tietävän kanssa ja todetaan, että nämä riskit olisi voitu ennustaa katsomalla vain edelliseen sukupolveen.
Monesti rekisteröimättömät rotukoiran pennut ovat välipentueiden jälkeläisiä: narttua on siis astutettu liian tiheästi. Kennelliitto vaatii jo nartun terveyteen vedoten 10 kk välin nartun pennutukselle. Ilman poikkeuslupaa näitä jälkeläisiä ei rekisteröidä. Poikkeusluvan saatuaan nartulle annetaan 18 kk jalostuskielto, jotta sen elimistö saa levätä ja palautua rauhassa pennutuksen aiheuttamasta kuormituksesta. Poikkeuslupa myönnetään vain kerran.
Nartulle pentujen saanti on aina elimistöä rasittavaa ja kuormittavaa. Koira voi saada jälkeläisiä jokaisesta juoksusta, mutta tämä ei ole terveellistä nartulle, jonka elimistö kuormittuu ja kärsii jatkuvasta jälkeläistuotannosta. Moni pentutehtailija tuottaa näitä rekisteröimättömiä välipentueita; joka toisesta juoksusta pennut ovat rekisteröityjä - joka toisesta eivät.
Tässä on moraalinen kysymys: haluatko tukea eläinrääkkäystä? Sitä nartun liian tiheä penikoiminen on (huom: tutkimusten mukaan luonnossa sudella on juoksu n kerran vuodessa, koiralla 1-4 krt/v).
Monesti rekisteröimättömät rotukoiran pennut ovat välipentueiden jälkeläisiä: narttua on siis astutettu liian tiheästi. Kennelliitto vaatii jo nartun terveyteen vedoten 10 kk välin nartun pennutukselle. Ilman poikkeuslupaa näitä jälkeläisiä ei rekisteröidä. Poikkeusluvan saatuaan nartulle annetaan 18 kk jalostuskielto, jotta sen elimistö saa levätä ja palautua rauhassa pennutuksen aiheuttamasta kuormituksesta. Poikkeuslupa myönnetään vain kerran.
Nartulle pentujen saanti on aina elimistöä rasittavaa ja kuormittavaa. Koira voi saada jälkeläisiä jokaisesta juoksusta, mutta tämä ei ole terveellistä nartulle, jonka elimistö kuormittuu ja kärsii jatkuvasta jälkeläistuotannosta. Moni pentutehtailija tuottaa näitä rekisteröimättömiä välipentueita; joka toisesta juoksusta pennut ovat rekisteröityjä - joka toisesta eivät.
Tässä on moraalinen kysymys: haluatko tukea eläinrääkkäystä? Sitä nartun liian tiheä penikoiminen on (huom: tutkimusten mukaan luonnossa sudella on juoksu n kerran vuodessa, koiralla 1-4 krt/v).
Kun pentuja teetetään rahasta tai tietämättömyydestä, pentujen ja emän hoitoa laiminlyödään usein jo ennen astutusta. Emää ei rokoteta tai madoteta, sen kuntoa ei valmisteta pennutukseen millään tavalla (= riski esim. synnytyskomplikaatioihin kasvaa) eikä sen ruokintaa muuteta kunnolliseksi kanto- tai imetysaikana. Pahimmassa tapauksessa emää ja pentuja ruokitaan halvimmalla mahdollisella ruoalla: emä käyttää omat ravintovarastonsa pentujen ruokkimiseen kuihtuen itse olemattomaksi. Pentujen ravinnonsaannin ollessa heikkoa niiden riski sairastua ja saada kasvuhäiriöitä lisääntyy. Nämä ongelmat voivat johtaa tuskalliseen kuolemaan tai terveysongelmiin, jotka haittaavat koiran elämää koko sen eliniän. Kun pentuja teetetään rahasta, on tämä yksi varmimmista kohdista säästää rahaa.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää: yhtä pelastettua pentua kohtaan syntyy 2 n uutta pentua yhtä surkeisiin oloihin odottamaan pelastusta. Näissä tapauksissa kannattaa vain lähteä paikalta pois, soittaa eläinsuojeluviranomaiset ja TOIVOA, että he pystyvät asiaan puuttumaan. Jos pystyvät, ottaa sitten sen pennun eläinsuojeluviranomaisilta, jotka toivottavasti ovat pystyneet huostaanottamaan kaltoinkohdellut eläimet.
Ostaessasi paperittoman rotukoiran sinulla ei ole varmaa tietoa koiran sukutaustoista etkä näin ollen voi ottaa selvää, onko koiran vanhemmat varmasti tutkittu terveeksi, saatika ovatko niiden vanhemmat sekä sisarukset terveitä. Rekisteröityä rotukoiraa ottaessasi saat nämä tiedot selville joko rotuyhdistysten tietokannoista (usealla löytyy jo netistä) tai sitten ottamalla yhteyttä jalostustoimikuntaan / rodun pentuvälitykseen.
Rekisteröidyt rotukoirat myydään useimmiten, käytännössä katsoen aina, Suomen Kennelliiton koirankauppasopimuksella. Sopimus takaa muunmuassa sen, että mikäli pennussa ilmenee jokin sairaus, joka on ollut piilevänä ostohetkellä, on kasvattaja korvausvelvollinen. Useimmiten tämä tarkoittaa sitä, että kasvattaja maksaa hoitokulut pennun ostohintaan saakka, tai tarkoittaa uuden pennun saantia, joko samalta tai toiselta, pennunostajan haluamalta kasvattajalta.
Ostaessasi paperitonta rotukoiraa sinulla ei ole minkäänlaista turvaa; olet yksin ongelman kanssa; näin ollen se, minkä säästää pennun ostohinnassa, voi tulla maksamaan moninkertaisesti myöhemmin koiran sairauden hoitokuluissaKun ostat rekisteröimättömän rotukoiran jälkeläisen, et voi olla varma sen sukutaustasta. Voi myös käydä niin, että pennun kasvaessa aikuiseksi huomaatkin, ettei koira muistuta ollenkaan sitä rotua, mitä olit ostamassa: Pennut siis voivat olla puhtaasti sekarotuisia.
Koska et voi olla koirasi sukutaustasta varma, et voi olla myös varma sen sukusiitosasteesta; vanhemmat voivat olla sisaruksia, ne voivat olla puolisisaruksia, ne saattavat olla isä tytär tai emä poika. Sukusiitosasteen noustessa riskit perinnöllisten sairauksien ja heikkouksien esilletulemiseen kasvaa moninkertaiseksi. Suurin osa sairauksista kun on resessiivisesti perinnöllisiä: ne vaativat saman geenin tulemisen kummaltakin vanhemmalta -> korkeammalla sukusiitosasteella samojen geenien todennäköisyys kasvaa moninkertaisesti.
Rekisteröidyllä rotukoiralla näet jo rekisteripaperista 3:n sukupolven sukutaulun. Tästä pystyt jo itse katsomaan mahdollista sukusiitosastetta ja kysymään kasvattajalta, miksi hän on linjannut johonkin koiraan mikäli samoja koiria näinkin läheltä koiran sukutaulusta löytyy. Mikäli hän ei osaa vastata - kannattaa sivuuttaa tämäkin (vaikkakin rekisteröity) yhdistelmä.
Monesti yhdistettäessä meidän muppea naapurin muppea ei tietämätön tai euron kuvat silmissä toimiva kasvattaja (oli kyseessä sitten rekisteröity / rekisteröimätön yhdistelmä) ymmärrä tai halua ymmärtää koirien suvun päälle mitään: voi olla että koirayksilöt ovat aivan ihania, mutta niiden jälkeläiset ovat AIVAN jotain muuta. Jälkikäteen sitten kun pennuista löytyy mitä ihmeellisempiä ongelmia, katsotaan sukutaulua jotain rodusta tietävän kanssa ja todetaan, että nämä riskit olisi voitu ennustaa katsomalla vain edelliseen sukupolveen.
Monesti rekisteröimättömät rotukoiran pennut ovat välipentueiden jälkeläisiä: narttua on siis astutettu liian tiheästi. Kennelliitto vaatii jo nartun terveyteen vedoten 10 kk välin nartun pennutukselle. Ilman poikkeuslupaa näitä jälkeläisiä ei rekisteröidä. Poikkeusluvan saatuaan nartulle annetaan 18 kk jalostuskielto, jotta sen elimistö saa levätä ja palautua rauhassa pennutuksen aiheuttamasta kuormituksesta. Poikkeuslupa myönnetään vain kerran.
Nartulle pentujen saanti on aina elimistöä rasittavaa ja kuormittavaa. Koira voi saada jälkeläisiä jokaisesta juoksusta, mutta tämä ei ole terveellistä nartulle, jonka elimistö kuormittuu ja kärsii jatkuvasta jälkeläistuotannosta. Moni pentutehtailija tuottaa näitä rekisteröimättömiä välipentueita; joka toisesta juoksusta pennut ovat rekisteröityjä - joka toisesta eivät.
Tässä on moraalinen kysymys: haluatko tukea eläinrääkkäystä? Sitä nartun liian tiheä penikoiminen on (huom: tutkimusten mukaan luonnossa sudella on juoksu n kerran vuodessa, koiralla 1-4 krt/v).
Monesti rekisteröimättömät rotukoiran pennut ovat välipentueiden jälkeläisiä: narttua on siis astutettu liian tiheästi. Kennelliitto vaatii jo nartun terveyteen vedoten 10 kk välin nartun pennutukselle. Ilman poikkeuslupaa näitä jälkeläisiä ei rekisteröidä. Poikkeusluvan saatuaan nartulle annetaan 18 kk jalostuskielto, jotta sen elimistö saa levätä ja palautua rauhassa pennutuksen aiheuttamasta kuormituksesta. Poikkeuslupa myönnetään vain kerran.
Nartulle pentujen saanti on aina elimistöä rasittavaa ja kuormittavaa. Koira voi saada jälkeläisiä jokaisesta juoksusta, mutta tämä ei ole terveellistä nartulle, jonka elimistö kuormittuu ja kärsii jatkuvasta jälkeläistuotannosta. Moni pentutehtailija tuottaa näitä rekisteröimättömiä välipentueita; joka toisesta juoksusta pennut ovat rekisteröityjä - joka toisesta eivät.
Tässä on moraalinen kysymys: haluatko tukea eläinrääkkäystä? Sitä nartun liian tiheä penikoiminen on (huom: tutkimusten mukaan luonnossa sudella on juoksu n kerran vuodessa, koiralla 1-4 krt/v).
Kun pentuja teetetään rahasta tai tietämättömyydestä, pentujen ja emän hoitoa laiminlyödään usein jo ennen astutusta. Emää ei rokoteta tai madoteta, sen kuntoa ei valmisteta pennutukseen millään tavalla (= riski esim. synnytyskomplikaatioihin kasvaa) eikä sen ruokintaa muuteta kunnolliseksi kanto- tai imetysaikana. Pahimmassa tapauksessa emää ja pentuja ruokitaan halvimmalla mahdollisella ruoalla: emä käyttää omat ravintovarastonsa pentujen ruokkimiseen kuihtuen itse olemattomaksi. Pentujen ravinnonsaannin ollessa heikkoa niiden riski sairastua ja saada kasvuhäiriöitä lisääntyy. Nämä ongelmat voivat johtaa tuskalliseen kuolemaan tai terveysongelmiin, jotka haittaavat koiran elämää koko sen eliniän. Kun pentuja teetetään rahasta, on tämä yksi varmimmista kohdista säästää rahaa.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää: yhtä pelastettua pentua kohtaan syntyy 2 n uutta pentua yhtä surkeisiin oloihin odottamaan pelastusta. Näissä tapauksissa kannattaa vain lähteä paikalta pois, soittaa eläinsuojeluviranomaiset ja TOIVOA, että he pystyvät asiaan puuttumaan. Jos pystyvät, ottaa sitten sen pennun eläinsuojeluviranomaisilta, jotka toivottavasti ovat pystyneet huostaanottamaan kaltoinkohdellut eläimet.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puhut paljon ja asiaa. Kuitenkin, tuot tekstissäsi esille vain yhden puolen koirien jalostuksesta. Useimmat rotukohtaiset ongelmat ovat liian pitkän jalostuksen tulosta ja näistä ongelmista kärsivät nimenomaan rotukoirat. Vaikkakin pennutus tapahtuisi eläinsuojelulain puitteissa, ei se takaa koiran terveyttä. Mielenkiinnolla olen seurannut meidän useamman koiran kehitystä. Yksi ainoa on rekisteröity rotukoira, terveistä ja hyväsukuisista vanhemmista, palkitusta kennelistä. Ja juuri tämä koira on se, joka kärsii iho-ongelmista ja nivelrikosta. Nämä ovat hyvin tyypillisiä rotuvikoja tälle koirarodulle. Veljeni on joutunut lopettamaan jo kolme lonkkavikaista saksanpaimenkoiraa. Vanhempieni Beagle lopetettiin aikanaan pahan diabeteksen vuoksi, sekä luopuivat psyykkisesti sairaasta kettuterrieristä. Mieheni tanskandoggi oli kuollut sydänkohtaukseen. Kaikilla näillä mainituilla koirilla on ollut paperit. Eikä kenellekkään ole mitään korvausta maksettu. Mikä raha rakastettua koiraa edes korvaisi?
Koirien jalostaminenkin on raaka prosessi. Yhtään ei katsota rodun lähtökohtia, vaan korostetaan niitä piirteitä, jotka miellyttävät ihmisen silmää. Tähänkin tulisi eläinsuojelulain jo puuttua, koirille tuotetaan turhaa kärsimystä esteettisyyden vuoksi.
On paljon asioita, joihin meidän ihmisten tulisi kiinnittää huomiota. Ainoa tapa vaikuttaa asioihin on meidän omat valintamme. Hankitte perheeseen sitten paperittoman rakin tai huippusukuisen estrelan, niin pitäkää omastanne hyvää huolta, eikös joo?
lähinnä ymmärsin tämän tekstin tarkoitetuiksi niille jotka ostavat paperittoman rotukoiran, eikä puhtaille seropeille. Eli näiden ketunhäntä kainalossa kulkevien myyjien koiranpentuja. Eräs tutuistani jolla on mieletön koirakuume, oli ottanut yhteyttä myynti ilmoituksen nähtyään. Ja todella tarkoituksenaan ostaa pentu. Myyjä oli kirkkain silmin väittänyt kasvattavansa rakkaudesta rotua ja koiria kohtaan ja siksi hän jättää rekkaamatta, jotta muutkin pystyisivät nauttimaan siitä ihanasta rodusta, kuin paksulompakkoiset.
Joku oli kuitenkin pistänyt varoitusvalot vilkkumaan ja ystäväni lähti ottamaan selvää kasvattajasta. Kasvattaja oli eroitettu rotu yhdistyksestä, rotujärjestöstä ja hänen pentujaan ei rekata kuin hirmuisen suurella rahalla. Näyttely tulokset, terveystulokset puuttuivat. Samaisella henkilöllä oli monta riitaa kuluttajasuoja viranomaisten kanssa ja oli muutama eläinsuojelu käyntikin suoritettu myyjän luokse.
Tällaista kirjoittaja varmasti tarkoitti. Niin ja se halpa hinta oli 850 euroa, kun rodun hinta on noin 900-1000 euroa. Jotta silleen
tai sanottavaa asiaan ole, kuin että eikö tuon poikkeusluvan (siis teettää pennut tiheämmin kuin 10 kk välein) voi saada useammin kuin kerran nartulle? Mutta ei siis kuitenkaan kahta kertaa peräkkän...
nykyään jo valvotaan enemmän kuin ennen. Toiset kasvattajat nostavat metelin jos yhdelle samalle nartulle annetaan poikkeuslupia enemmän . Kaikkia pitäisi kohdella tasavertaisesti. Ja nartun on syytä antaa levätä ainakin sen 10 kuukautta ennenkuin lähdetään uuteen pentueeseen.
On se sen verran suuri rasitus.
sen enempää tiedä... Lueskelin vaan just tänään noita rekisteröinti juttuja ja osu tää asia silmää. Ymmärsin vaa siit et sen luvan voi kyllä myöntää useamminkin yhdelle nartulle...
Lukiko niissä mitä löysit poikkeuslupa vai katsoitko syntymä ajoista? Olivatko vanhoja juttuja. Tuntuu kyllä aivan käsittämättömältä, sillä näin ei saisi tapahtua. Kas kun rotujärjestö ole älähtänyt vai onko kasvattaja joku "silmää tekevä" rodussa.
Meillä oli aikoinaan niin että yhtään pentua ei jäänyt henkiin synnytyksessä. Ja kyseessä piti olla nartun viimeiset pennut. Narttu toipui hyvin ja hain poikkeuslupaa, sillä tänne oli saatu uros lainaksi pohjoisesta Tornion seudulta, joka olisi sopinut täydellisesti narttuni linjoihin. Niin lupa evättiin ja perusteluissa oli nartun terveyden ja fyysisen kunnon suojelu. Ei nyt ihan näillä sanoilla mutta sama tarkoitus kuitenkin.
Ja meillä ei ollut koskaan ennen anottu poikkeuslupaa, eikä myöskään liian tiheästi pennutettu yhtäkään narttua.
kennelliiton sivuilta noita skl-fkk:n koirarekisteriohjeita (lie mitä toi skl-fkk sit tarkoittaakaan). Sieltä siitä rekisteröinti poikkeusluvalla. Tässä se pätkä siitä kopioituna:
"5.1. Nartun tiheä penikoittaminen poikkeusluvalla
Narttua saa penikoittaa enintään kerran kymmenessä kuukaudessa. Jalostustieteellinen
toimikunta voi perustellusta anomuksesta myöntää poikkeusluvan tiheämpään
penikointiin. Anomuksen liitteenä tulee olla rotujärjestön lausunto sekä eläinlääkärin
todistus siitä, että narttu on hyväkuntoinen eikä sen astutukselle ole terveydellistä estettä.
Poikkeuslupa voidaan vain erityisen painavista syistä myöntää toistuvasti samalle nartulle.
Lupaa ei kuitenkaan myönnetä samalle nartulle kahta kertaa peräkkäin."
Tuosta vain sain päähäni tämän jutun...
Ajattelin ruveta tutustumaan noihin kennelliiton sun muihin juttuihin, jos vaikka tulee asia vielä joku päivä omalle kohdalle. Eli en siis tiedä tai ymmärrä ihan mitä noi tarkoittaa :)
Tuo, että poikkeusluvan saa useammin kuin kerran samalle nartulle on hyvin harvinaista. Käsittääkseni niitä möynnetään enemmän kuin kerran vain jos nartulla on todella paljon annettavaa rodulleen, eli on terve ym. Ja jos pennut ovat esimerkiksi syntyneet kuolleina, narttu jäänyt tyhjäksi ym. Tarvitsee todella olla hyvin painavat syyt, että tähän saadaan lupa ryhtyä.
että luvan voi saada samalle nartulle useammin kuin vain yhden kerran...harvinaista tai ei.
Tää rotukoiraintoilu se vaan jaksaa naurattaa - ja tietenkin eläinlekurin kassaa kartuttaa.
Vanha kansanviisaus on tietänyt että kunnon koiran näköinen sekarotuinen on hemmetin hyvä hankinta.
Jos on tippaakaan arvostelukykyä tai älliä päässä, pennun kunnon pystyy arvioimaan melko yksiselitteisesti - ja yleensä lopputulos on kaikin puolin hyvä.
Eri asia on sitten rouvaspiirien harrastama paperitehtailu ja yli hilseen menevien lyttynokkien muovaaminen, joita ei oikeastaan koiraksi enää voi tunnistaa.
Meilläkin on "sukupiirissä" muutama onnellinen cockerin haltija, joita vanhenemisen myötä kärrätään melkein yhtä paljon hovilääkärille kuin lenkille (sekä koiraa että omistajaa).
Liiketyyppinä en viitsi edes kuvitella näiden hovilääkäreiden nettoja (on parempaakin tekemistä) - mutta in co-op vakuutusyhtiöiden kanssa rahaa takuulla kääritään ja rutkasti.
Kuvittele jokaisen paperikoiranomistajan kauhuskenaariota: Tallinnan yleisestä koiratarhasta plokkaamaani pikimustaa myttyä - josta on kehittynyt nyt 5 v. 38 kiloinen unelma, joka on naapuristossa takuulla suositumpi ilmestys kuin yrmy isäntä.
Hoitokulut minimissä, koira koulutettu itse, on erittäin älykäs, seurallinen - mutta osaa tarpeen tullen olla hurja puolustaja, käskystä.
Se niistä papereista ja sukujuurista.
Ym. cockareiden omistaja yritti aikoinaan laatupaprurottista geenitakuilla, mutta hurtta oli niin kaheli että jouduttiin lopettamaan kaikessa hiljaisuudessa.
oli kyse ns. paperittomista " puhdasrotuisista" koirista, eikä sekoituksien sekoituksista. Nämä sekoituksien sekoitukset ovat varmasti kuten paperilliset rotukoirat, huomattavan paljon terveempiä. Näitä paperittomia juuri tekevät ne joiden omissa koirissa ei täyty terveys lonkkien, silmien ja yleensäkin luuston kohdalta. Näillä on myös sisäsiitosaste todella korkea.
Sinun kannattaisi lukea ennenkuin tulet tänne itse kiihkoilemaan. Ja se mistä koirasi on, on sinulla ollut mieletön tuuri saada korvien välistä terve koira.