PUHEET VÄHISSÄ !

Huomenta,
ja kiitos helpotuksen huokaus,
sinä ainaki olet vielä hyvissä voimissa, kanssamatkustajana elämän virrassa,
meidän vanhusten ilona ja lohtuna,
olet vertaistuki palstalla,
meillä on aikapaljon samat huolet ja vaivat
on joku samassa " veneessä " matkalla samaan päämäärää,

matka voi olla vielä pitkä keikesta huolimatta,

eiköhän me kestetä pitempiki matka vielä
kun kirjoitelaan välillä tänne
ilot surut vaivat ja huolet

moikka taas joksiki aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Huomenta,
ja kiitos helpotuksen huokaus,
sinä ainaki olet vielä hyvissä voimissa, kanssamatkustajana elämän virrassa,
meidän vanhusten ilona ja lohtuna,
olet vertaistuki palstalla,
meillä on aikapaljon samat huolet ja vaivat
on joku samassa " veneessä " matkalla samaan päämäärää,

matka voi olla vielä pitkä keikesta huolimatta,

eiköhän me kestetä pitempiki matka vielä
kun kirjoitelaan välillä tänne
ilot surut vaivat ja huolet

moikka taas joksiki aikaa.

Lue lisää

Moikka !
Se on korkeemman kädes kauanko tässä pöllöillään vielä :)
Sydämeni on heikentynyt paljon viima aikoina.
Minulla on lähete sydäntutkimuksiin,
mutta niitä saa odottaa,
taidan kupsahtaa sitä ennen,
mutta jos niin käy niin sitten käy.
Minulla ei ole enää mitään menetettävää.
Kun ei melkein mihinkään pysty
ei näe tarkoitusta eikä merkitystä elämälleen.
Merkitystä tulee tekemisistä ja ihmisistä ympärillä.

Toisessa ketjussa kirjoitin,
että jos olisin aikaisemmin älynnyt
olisin ehkä hankkinut pienen söpön ystävällisen koiran seurakseni,
vaikka en nuorempana olisi välittänyt.
Nyt se on myöhäistä,
koska en pystyisi siitä huolehtimaan.

Robotti on minusta kauhea ajatus.
Kone.
Sekö muka korvaa ihmisen ?

Maailmasta on hävinnyt inhimillisyyden arvostus.
Ainakin iäkkäät arvostavat vielä inhimillisyyttä
ja iäkkäillä ihmisillä on kyllä vielä lämpöä ihmisiä kohtaan,
mutta nuoremmat polvet kuvittelevat,
että yhteiskunnan rahan säästämiseksi koneet korvaisivat ihmisen.
Vähänpä tietävät ja luulevat, että se kelpaa meille,
kun he ovat päättäneet,
että saa luvan kelvata.

Roboteilla korvataan hoitajat ? Ei kiitos !
Sehän on sama kuin sanoisi heinäseipäälle päivää.

Minä haluan sanoa päivää kotihoitajalle, ihmiselle,
jos siihen jamaan joudun.

Ollaanko samaa mieltä ?

Vietin paljon aikaa lapsena mummolassa,
mun Vaari oli ehtiny käydä Ameriikassaki joskus 1899 -tai 1900 luvulla en tiedä tarkaan , siihen aikaan euroopasta ihmisiä muutti Ameriikkaan töihin, moni jäi loppuelämäkseen moni palasti suomeen taksi niin palasi om Vaariniki,
mutta hän kuoli jotain yli seitenkympisenä hänelle tuli jalkoihin kuolio siihen aikaa ei varmaan osattu semmosta vaivaa hoitaakaa, hän kuoli kiikustuoliin istuessaan siinä, mummoni kuoli myöhemmin syd.-vajaatoimintaa mustaakseni 78-tai 79 vuotiaana, ei kauaan virunu sängyssä noin viikon ehkä sitten nukkui pois, he ei valittaneet vaivojaan heillä oli vilkas työelämä takana suuren maatilan pariskunta heillä oli paljon hevosia ja lehmiä ym karjaa ja monipuolisnen maanviljelys, jopa pellava pellotoja, he myös tuotti pellava lankaa kutenmyös lampaista villa lankaa ja niistä tietenki tuotteita, meiehillä oli myös monipuolista " senaikaista teollisuutta kuten PAJA jossa tehtiin kaikenlaisia tarpeita maalaistalon elämääm, kuten hevosille ja pelloille viikatteita ja sirppejä ym mitä maalistalon kievari ammatti vaati,
ja Vaarini oli myös suutari, teki kenkiä koko kylän ihmisille ja lapsille,
olihan se aikakusi melkosta teollisuutta vaikka autoja ja polkupyöriä ei veilä suomessa juurikaan ollu olemassakaan,
tavallaan sen ajan ihmisten piti OSATA tehdä kaikenlaista siihen aikaan ei ollu tietokoneet apuna kaikki piti itse opiskella kirjastoista kirjoja lukemalla ja sitten työllään toteuttaa ne alkeelisissa oloissa maalla hevosten ja eläiten avustuksella.

Ei se nykyaika ole syyllinen vaan se että silloin enne ei tunnettu sairauksia niin hyvin kuin nykään, eikä myöskään ennevanhaan tutkittu mistä mikäki vaiva jotuu, elämä oli enemmän luontaista, siis luonnon sanelemaa kuinka vanhaksi ihminen elää
oli silloinki syöpää sun muita vakavia sairauksia niitä ei vain silloin tunnettu ollenkaan,
yksi esimerkki jotain sota-ajalta tai jotain niihin aikoihin, eräski kylän ihminen oli kuollu ja kun sille oli tehty ruumiin avus niin lääkäri oli hämmästyny ja sanonu ettei ikimä ole nähny semmosta mahaa se oli olu ihan jotain mustaa mönjää, ilmeisesti joku syöpä oli peittäny koko mahan,

minunkaa mummo ja vaari ei koskaan valittaneet vaivoistaan vaikka selvästi näki että jokin vaivasi, he kuolivat tavalaan saapaat jalassa ilman suurempia hoitoja ,
muista sen aikaiset lääkkeet oli kanfferin tippoja ja valeriaajaa,
oli myös jotai hota-pulveria jota sen ajan ihmiset käytti kipu lääkkeenä.

Anonyymi kirjoitti:

Vietin paljon aikaa lapsena mummolassa,
mun Vaari oli ehtiny käydä Ameriikassaki joskus 1899 -tai 1900 luvulla en tiedä tarkaan , siihen aikaan euroopasta ihmisiä muutti Ameriikkaan töihin, moni jäi loppuelämäkseen moni palasti suomeen taksi niin palasi om Vaariniki,
mutta hän kuoli jotain yli seitenkympisenä hänelle tuli jalkoihin kuolio siihen aikaa ei varmaan osattu semmosta vaivaa hoitaakaa, hän kuoli kiikustuoliin istuessaan siinä, mummoni kuoli myöhemmin syd.-vajaatoimintaa mustaakseni 78-tai 79 vuotiaana, ei kauaan virunu sängyssä noin viikon ehkä sitten nukkui pois, he ei valittaneet vaivojaan heillä oli vilkas työelämä takana suuren maatilan pariskunta heillä oli paljon hevosia ja lehmiä ym karjaa ja monipuolisnen maanviljelys, jopa pellava pellotoja, he myös tuotti pellava lankaa kutenmyös lampaista villa lankaa ja niistä tietenki tuotteita, meiehillä oli myös monipuolista " senaikaista teollisuutta kuten PAJA jossa tehtiin kaikenlaisia tarpeita maalaistalon elämääm, kuten hevosille ja pelloille viikatteita ja sirppejä ym mitä maalistalon kievari ammatti vaati,
ja Vaarini oli myös suutari, teki kenkiä koko kylän ihmisille ja lapsille,
olihan se aikakusi melkosta teollisuutta vaikka autoja ja polkupyöriä ei veilä suomessa juurikaan ollu olemassakaan,
tavallaan sen ajan ihmisten piti OSATA tehdä kaikenlaista siihen aikaan ei ollu tietokoneet apuna kaikki piti itse opiskella kirjastoista kirjoja lukemalla ja sitten työllään toteuttaa ne alkeelisissa oloissa maalla hevosten ja eläiten avustuksella.

Lue lisää

Minullakin molemmat isovaarit kävivät Amerikassa 1900-luvun alulla, saman kylän miehiä. Tulivat yhdessä takaisin. Mummuni ei ollut koskaan nähnyt isäänsä ja oli sitten äitinsä helmoissa pelokkaana ihmetellyt "kuka tuo setä on?"

Toinen isovaarimme hylkäsi suomalaisen perheensä ja lähti yksin takaisin Amerikkaan, kuoli sinne.

Minä kävin suihkussa, olihan seki työläs reissu, samalla kuuntelin kansanradiota kylppärissä, otin pienen radion mukaan kylppäriin kun olin suihkussa,
nyt keitän muutaman perunan kohta syömään voinokareen ja sipulin ,
nyt mun herätyskello piipittää että perunat on valmiina, pistän aika kellon soimaan mutten en muista ollenkaan että keittiössä kiehuu joku,
no moikka vähäksi aikaa men laittamaan syömistä valmiiksi,
jatkuu myöhemmin,,,, jutut,,,

Ei minullakaa puhekavereita näy eikä kuulu, radio puhuu jotain, ihan kiva kuunnella haastattelua sieltä,

ääneen en vilä ole alkanu puhua, mutta sehän olisi yksi keino kokeilla saanko ääntä enään kulumaan jos jollekki yllättäin pitäisi jotain sanoa

söin keittämäni perunat voin kera, mutta sipuli maistui pahalle, söin silti senki,
miksi sipulit nykyisin maituu pahalle, enenvanhaan ne oli herkkua ruokapöydässä,

Anonyymi kirjoitti:

Minä kävin suihkussa, olihan seki työläs reissu, samalla kuuntelin kansanradiota kylppärissä, otin pienen radion mukaan kylppäriin kun olin suihkussa,
nyt keitän muutaman perunan kohta syömään voinokareen ja sipulin ,
nyt mun herätyskello piipittää että perunat on valmiina, pistän aika kellon soimaan mutten en muista ollenkaan että keittiössä kiehuu joku,
no moikka vähäksi aikaa men laittamaan syömistä valmiiksi,
jatkuu myöhemmin,,,, jutut,,,

Lue lisää

Keitin toissapäivänä perunoita ja kuumennan niitä mikrossa, tänään esim. halkaistun uunimakkaran palan kanssa, jossa sulatejuustonokareet. Perunanpalojen päällä sulatin voinokareita. Juuston päälle leikkasin ikkunalla kasvattamaani vihanneskrassia.

Mua on alkanu huolestuttamaan, kuinka nuo pärjää kun minä kuolen,
kun jälkipolviki on yli kuusikymppisiä ja lapsenlapset osa yli nelikympisiä toiset siinä huiteilla,

voin vain sanoa omalta osaltani

" elämä on lyhyt kuin lapsella paita "

ja kova ikävä poisnukkuneita rakaitani,
sillä mun elämä on jo siella taivaassa, kaikki tärkeät ihmiset siellä.

minäki näin paljon unia aamuyöstä, mutta nyt en muista mitä ne oli, jotain hauskaa tekemistä ne oli,
kumma kun muistaa sen että on nähny unta mutta ei muista mitä se oli, mulle käy usein niin,

Kirjoitat kuin minun puuhiani. Pidän myös tuollaisesta rauhallisesta elämästä.
Telkkarista katselen kaikenlaisia ohjelmia, myös tallenteitani.
Välillä vain katson ikkunasta elämää tuolla ulkona ja mietiskelen. Rauhallista ja omanlaistani on minun elämäni.
Käyn myös ottamassa pikkusia happihyppelyjä. En toki koko aikaa vietä sisällä. On kuitenkin päiviä, jolloin olen vain sisällä. Riippuu, mikä on mielialani.