Ukkoslintu
___________
Iltaviiden taivas jyrähtää.
Nousen taas matkalleni joka jää.
mieliinne kärsivä.
Elämäni kaipuu rytmitön tanssahtelu.
Kuolleenakin joudun kai kuulemaan sanat nää:
"Ukkoslintu joutui taas myrskylle häviämään.
Hän on se joka lopussa jyrähtää."
Silloin myyn sieluni parvelle
ja ainutlaatuisuus kuole.
Kostosta tulee kuitenkin olemaan armoton
ken kehtaa unhoittaa runoilijan, Ukkoslinnun tämän!
(joo'o, vähän pilaa runoa tuo kun jyrähtää esiintyy kahdesti tekstissä, mutta tästä sitä sitten lisää kielipäätä kasvattamaan)
___________
Iltaviiden taivas jyrähtää.
Nousen taas matkalleni joka jää.
mieliinne kärsivä.
Elämäni kaipuu rytmitön tanssahtelu.
Kuolleenakin joudun kai kuulemaan sanat nää:
"Ukkoslintu joutui taas myrskylle häviämään.
Hän on se joka lopussa jyrähtää."
Silloin myyn sieluni parvelle
ja ainutlaatuisuus kuole.
Kostosta tulee kuitenkin olemaan armoton
ken kehtaa unhoittaa runoilijan, Ukkoslinnun tämän!
(joo'o, vähän pilaa runoa tuo kun jyrähtää esiintyy kahdesti tekstissä, mutta tästä sitä sitten lisää kielipäätä kasvattamaan)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerrankin jotain vähän erilaista. Ja mä henkilökohtaisesti pidän enemmän juuri tuollaisista hiukan epämääräisistä tunnelmarunoista. Kaikkiaan hieno kokonaisuus,
vaikka tuota loppua en osaa mieltää...:)
Nojoo, myönnän, runon idea karkasi raiteiltaan täysin. Juuri sinä päivänä (eilen :-) ukosti ja päätimpä kirjoittaa runon.
Eipä tämä mitenkään epämääräinen muuten olisi ollut, jos runon metaforia ei olisi niin vaikeasti koittanut toteuttaa. Kyseessähän on Ukkoslintu -niminen "piironginlaatikkoon runoilija", joka toivoisi runoillensa arvostusta jo oman elinikänsä aikana (niinhän se meinaa joskus olla, että monen runoilijan teoksia aletaan vasta hänen kuoltuaan arvostaa). Tästä muodostuukin runon ensimmäinen kappale.
Toinen skipale taas on puuduttavaa kielikuvilla leikkimistä, jossa en taida enää itsekään tietää, mitä koitan sanoa. Runon tekohetkellä tuo vaikutti peräti lupaavalta, mutta noin siinä meinaa aina käydä.
Kolmas kappale on jotain scifi/fantasia tai muuta paskaa. Siinä koitan sanoa, että maailmanlopussa (tjms) maahan iskevät kuolleiden runoilijoiden sielut, joiden teoksia ei arvostettu. Siittä tämä "Silloin myyn sieluni parvelle" = Eli muiden runoilijoiden sieluille tai mitä ikinäkin, ja tuo "ainutlaatuisuus kuolee" meinaa sitä ihan konkreettisesti, kun runoilijatkin yhdistettäisiin yhdeksi laumaksi, niin sieltä ei sitten niin helposti erottuisi runoilijan kirjoituksen ainutlaatuisuus ja omaperäisyys. Tämän tapaista. Kärryillä vielä? :p Ja tuo viimenen lause sitten vastaa varmaan tod. moneen lukijan kysymykseen tekstistä, mutta mielestäni se ei vieläkään tarpeeksi selvennä.
Näin siis tässä. Ainakin tämä saa lukijan miettimään ja hieno homma, jos tätä osaa vähinkin sanoin lukija tulkita. Ilman mitään hajua sisällöstä runo näyttää karulta, ehkäpä epämukavalta koska kielikuvat ovat tylsiä ja vahingossa tuonne väliin on jopa riimejä eksynyt, vaikka ei ollut ollenkaan tarkoitus. Jaksoikohan joku tämän lukea...? :) Hieno juttu jos joku pystyi. Että näin.
Autio
...selvennyksestä, vaikka itsekin 'tulkinnassani' suunnilleen samoilla radoilla liikuin, en ehkä noin tarkasti, mutta siihen suuntaan. Eihän sitä kukaan voi mitenkään tietää, mitä kirjoittaja on todella tarkoittanut kirkoittaessaan. Sanat ovat siihen liian rajalliset. Ja tunnehan se tärkein. Että tavoittaa jotakin toisten ihmisten sisimmästä omalla kirjoituksellaan.
Mutta kauniisti kirjoitat kuitenkin. Ja monipuolisesti, vaikka ilmeisesti riimit sitten olivatkin vahinko. Ja näkee täällä kuluneenpiakin kielikuvia. Pakko myöntää, itse joskus turvaudun niihin. Kun en keksi mitään omaperäisempää tapaa ilmaista jotakin ajatusta. Köyhää, kenties, mutta jostakin on aloitettava. En ole kaksinen kirjoittaja, runojen saralla ainakaan.
Mutta minä ainakin lukisin mielelläni, jos jotakin vastaavaa saat aikaan jatkossakin.
Tarvii kyllä sanoa, että oli hyvä runo. Olisin itse rytmittänyt joitakin kohtia erilailla tai jättänyt joitakin sanoja pois tai vaihtanut sanajärjestystä, mutta nehän on lähinnä makuasioita tässä tapauksessa.
Kyselit jo tuossa aiemmin luettavaksi minunkin tuotoksiani. Hyvä, niitä tulee, mutta vasta sitten kun löydän muuttosotkujen keskeltä kirjoituksiani. Tällä hetkellä on menossa semmoinen ei tuottava kausi eli ulosanti on hieman heikohkoa. Pari vuotta sitten aloin liian kunnianhimoiseksi ja aloin halajamaan EinoLeinoksi EinoLeinon paikalle ja se jos mikä tyrehdyttää luovuutta.