Onko tää se onnellinen elämä, jota varten me opiskellaan ja painetaan töitä 40v?

Mun arki menee näin: herätys 6:30, aamukiire, lapset hoitoon, työpäivä, nopea salaatti lounaaksi, kotiin, ruoanlaitto, kotityöt, lapset nukkumaan, hetki telkkaria. Sitten itse nukkumaan. Ja sama alusta. 

Olen käynyt korkeakoulun, tehnyt "kaiken oikein" Ura, perhe, arki rullaa. Mutta silti tuntuu välillä: kenelle mä elän tätä elämää?

Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta samaan aikaan jokin ei osu kohdalleen. Tuntuu kuin eläisin käsikirjoitusta, jonka joku muu on kirjoittanut mun puolesta.

Pahinta on, että vaikka kaipaan muutosta, niin samaan aikaan pelottaa. Entä jos lähden tästä oravanpyörästä, mitä sitten? Onko se vaan tyhjä pudotus, vai voiko olla jotain kolmatta vaihtoehtoa? 

Onko muilla samoja fiiliksiä? Ooteko tehneet jotain toisin? Mistä lähditte liikkeelle?
398
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Mun elämä oli just tällaista vielä puli vuotta sitten. Alkuvuodesta aloin miettiä tosissani, että jotain on pakko muuttua ja aloitin varovasti sivutoimisena yrittäjänä. Silloin osallistuin yhteen ilmaiseen 5 päivän koulutukseen, josta sain ihan älyttömästi uusia ideoita ja uutta näkökulmaa. En siis hypännyt heti mihinkään hurjaan muutokseen, mutta se antoi ekan kipinän ja suunnan.

Nyt se sama koulutus on taas tulossa ja ajattelin vinkata tänne, jos joku muukin miettii vapaampaa arkea ja töitä, joita on mahdollista tehdä etänä.

Tässä on linkki siihen, jos kiinnostaa:
https://pakosuunnitelma.fi/?fpr=vapaus

Äänestä

Jos vaikka lopettaisit itses

Äänestä

Suurin osa tekee paskaa duunia, eikä siitä tilasta pääse millään pois.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi-ap kirjoitti:

Mun arki menee näin: herätys 6:30, aamukiire, lapset hoitoon, työpäivä, nopea salaatti lounaaksi, kotiin, ruoanlaitto, kotityöt, lapset nukkumaan, hetki telkkaria. Sitten itse nukkumaan. Ja sama alusta. 

Olen käynyt korkeakoulun, tehnyt "kaiken oikein" Ura, perhe, arki rullaa. Mutta silti tuntuu välillä: kenelle mä elän tätä elämää?

Kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta samaan aikaan jokin ei osu kohdalleen. Tuntuu kuin eläisin käsikirjoitusta, jonka joku muu on kirjoittanut mun puolesta.

Pahinta on, että vaikka kaipaan muutosta, niin samaan aikaan pelottaa. Entä jos lähden tästä oravanpyörästä, mitä sitten? Onko se vaan tyhjä pudotus, vai voiko olla jotain kolmatta vaihtoehtoa? 

Onko muilla samoja fiiliksiä? Ooteko tehneet jotain toisin? Mistä lähditte liikkeelle?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu