Niin monella tavalla yritin kertoa,
mutta sinä et kuullut.
Kyllä se näkyikin,
mutta ethän sinä sitä nähnyt.
Et välittänyt itkusta,
joka tulvi syvältä sydämestäni.
Et kuullut huutoani,
joka lopulta tyhjyyteen kaikui.
Olit vain se kylmyys,
joka minua piirittää,
se jonka vuoksi
jokaisen kyyneleen valutin.
Se jonka vuoksi,
tuskaani huusin.
Olin sisäisesti rikki,
ankea harmaus oli maailmani.
Voin pahoin elämästä,
siitä turhauttavasta rakkaudesta.
Toivoin sinun olevan olkapää,
johon nojautua.
Tuki ja rakkaus,
joka vie minut yli
näiden vaikeiden aikojen.
Mutta väliinpitämättömyytesi satutti,
se viilsi sieluuni ne kipeät haavat,
jotka yhä joskus aukeavat
ja vuotavat tuskani verta.
mutta sinä et kuullut.
Kyllä se näkyikin,
mutta ethän sinä sitä nähnyt.
Et välittänyt itkusta,
joka tulvi syvältä sydämestäni.
Et kuullut huutoani,
joka lopulta tyhjyyteen kaikui.
Olit vain se kylmyys,
joka minua piirittää,
se jonka vuoksi
jokaisen kyyneleen valutin.
Se jonka vuoksi,
tuskaani huusin.
Olin sisäisesti rikki,
ankea harmaus oli maailmani.
Voin pahoin elämästä,
siitä turhauttavasta rakkaudesta.
Toivoin sinun olevan olkapää,
johon nojautua.
Tuki ja rakkaus,
joka vie minut yli
näiden vaikeiden aikojen.
Mutta väliinpitämättömyytesi satutti,
se viilsi sieluuni ne kipeät haavat,
jotka yhä joskus aukeavat
ja vuotavat tuskani verta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.