Leikin tulella. Kun lapset kasvoivat aikuiseksi, tunsin että viimein minun oli aika elää vähän itselleni. Suhde aviomieheeni oli haalea, juttelimme tuskin ollenkaan, mitä nyt päivän rutiineista ja sen sellaista.
Tapasin työmatkalla ihanan miehen. Niin erilaisen kuin omani. Huomattiin asuvamme samassa kaupungissa. Hän jutteli kaikesta kanssani, meillä oli hauskaa. Rakastuttiin. Se johti ihanaan suhteeseen, jota on kestänyt jo yli neljä vuotta.
Jossakin vaiheessa huomasin, etten rakasta miestäni enää. Hänestä tuli minulle entistä vieraampi. Seksi väliltämme loppui kokonaan, koska en halunnut seksiä muiden kuin uuden rakkaani kanssa.
Mutta kun uusi rakkaanikin on naimisissa.
Hänellä menee vaimon kanssa ihan hyvin, ovat yhdessä tosi paljon ja rakastelevatkin.
Aika ajoin olen kauhean mustasukkainen ja ikävissäni. Kauhea repivä tunne raastaa sydäntäni, kun ajattelen häntä vaimonsa sylissä.
Kauhea huoli raastaa sydänttäni, koska en tunne yhtään mitään omaa miestäni khtaan.
Miten ihmeessä jaksan tästä eteen päin??
Miten ratkaisen tämän riuduttavan tilanteen.
Maaret
Tapasin työmatkalla ihanan miehen. Niin erilaisen kuin omani. Huomattiin asuvamme samassa kaupungissa. Hän jutteli kaikesta kanssani, meillä oli hauskaa. Rakastuttiin. Se johti ihanaan suhteeseen, jota on kestänyt jo yli neljä vuotta.
Jossakin vaiheessa huomasin, etten rakasta miestäni enää. Hänestä tuli minulle entistä vieraampi. Seksi väliltämme loppui kokonaan, koska en halunnut seksiä muiden kuin uuden rakkaani kanssa.
Mutta kun uusi rakkaanikin on naimisissa.
Hänellä menee vaimon kanssa ihan hyvin, ovat yhdessä tosi paljon ja rakastelevatkin.
Aika ajoin olen kauhean mustasukkainen ja ikävissäni. Kauhea repivä tunne raastaa sydäntäni, kun ajattelen häntä vaimonsa sylissä.
Kauhea huoli raastaa sydänttäni, koska en tunne yhtään mitään omaa miestäni khtaan.
Miten ihmeessä jaksan tästä eteen päin??
Miten ratkaisen tämän riuduttavan tilanteen.
Maaret
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mielestäni kertomuksesi (sellaisena kuin sen esitit)eräs avainkysymyksistä on: miksi rakastettusi on näinkin pitkään jatkanut/jatkaa suhdettaan sinun kanssasi? Siis, mitkä ovat hänen motiivinsa. Mikä on se lisäarvo, jonka sinä tuot hänen elämäänsä? Ylipäätään me ihmiset emme tee mitään sattumalta, ikään kuin vahingossa. Me teemme jotakin jonkin toisen tekemisen sijaan, koska tavoittelemme tekemisellämme jotakin. Tämä koskee koko inhimillisen elämän kirjoa. Usein umpisolmut lähtevät aukeamaan, kun ymmärretään se, miksi jotakin tehdään tai on jätetty tekemättä.
Ystäväni!
Et sinä tulella leiki. Kyllä aikuinen ihminen tietää mitä tekee. Ei sattumalta kukaan mitään tee, niinkuin Angiina totesi.
Se, että sinulla on suhde, kertoo jostakin.
Se, että rakastetullasi on suhde sinuun, vaikka näennäisesti kaikki toimii koktona, kertoo jostakin.
Miksi te tarvitsette toisianne, sitä ei tiedä muut kuin te kaksi sisimmässänne.
Mihin se kaikki johtaa, sitä ei voi tietää sisimmässäkään. Siihen saa vastauksen ajallaan. Kaikkeen saa vastauksen ajallaan, ystävä hyvä.
Elä päivä kerrallaan ja nauti elämästäsi. Älä hätäile, odottele ja elä.
ennusteesta että kohta täällä joku "salarakas" taas kyyneliään vuodattaa. Latteaa, latteaa. Olisit nyt edes täyden vuorokauden odottanut.
Ei nyt myy, ei.
Tämä täällä viipyy. Massapostitus on kielletty :)
:((( tätä..
Miksi ihmeessä te suhtaudutte tuon naisen ongelmiin, kuin ne eivät ongelmia olisi?
Asettukaapa hänen asemaansa. Miettikää millaista elämää hän elää.
Itse en voisi elää samanaikaisesti kahdessa suhteessa, mutta en myöskään tuomitse tai vähättele.
niin moneen kertaan tässä viime aikoina että pelkkä lukemaan oppiminen riittäisi. Ei tämä tuo mitään uutta aiempaan jankutukseen.
Hankit pari kolme ukkoa siihen lisää pyörimään jalkojesi juureen, vaikket niistä niin hirveesti välittäis. Toi yleismies antaa vinkkejä noista "salarakkauksista" lisää varmasti. Sitten pistät jätkät jonoon ja katsot kenestä on potenteliaalista ainesta jatkoa ajatellen.
Paitsi, että kannattaisi erota ensin. Sitten sitä suurta rakkautta pyydystämään vai luuletko, että tuo nykyinen on miljardeista miehistä se ainoa.
jospa olisit ottanut eron ennen salahyppelyä. avioliitto edellyttää uskollisuutta, ainakin niin vannotaan. olen itse eronnut kahdesti ja ei ole tarvinnut olla uskoton, parempi kertaitkut kuin jatkuva ahdistus; uskon että niin sinä kuin miehesikin on ahdistuneita tilanteessanne. ja mun mielestäni se on teille helvetin oikein
sillä saataa palaa omat näpit ja sitten parku vasta alkaakin!Jos olet itse yhtään ajatellut asioitasi,niin mietippä miltä sinusta tuntuisi jos ukkosi käryäis samoista tempuista,kuin itse nyt teet.Et osaa hävetä vai?Jos se sun nykyinen ukkosi on kuitenkin sulle jotain merkkaava,niin lopeta pettäminen.En ainakaan sääli sua,päinvastoin halveksin suuresti.Eroa ensin nykyisestä,ja hommaa poikamies rinnallesi.Niitähän on vaikka joka viikonpäivälle omansa.Mutta onkohan niin,että taloudeliinen tilanne vaatii pysymään samoissa kuvioissa.Menetät liian paljon eron myötä,etkä raski luopua siitä,mitä olet sen siippasi kanssa saanut kerättyä ympärille?Ja eihän se fifti,fifti enää pidä paikkaansa,vai onko omaisuus sen siipan nimissä,joten jäisit pulle paljaille.Kannattaa miettiä mitä todella olet tehnyt itsellesi ja siipallesi.Eikä se rakastajasi ero kuitenkaan vaimostaa,kunhan vaan pitää sua marjapussina.Kysy vaikka siltä ja vaadi vastaus.
siihen vastaus löytyisi olisi joku jo sen sanonut tiedän kokemuksesta miten vaikeaa sinun on valintaa tehdä, olen itse samassa tilanteessa ja erosin miehestäni reilu vuosi sitten ja nauttinut suhteestani nyt olen harkinnut taukoa että voisin miettiä ja olla vähän aikaa ihan yksin päästäkseni irti suhteesta sitten vasta alkaa katsella taas ympärille, toivottavasti ei koskaan enää "joutuisi" tälläiseen suhteeseen se on todella rankkaa elämää vaikka hauskaakin on ollut. Toivon sulle jaksamista ja muista kukaan ei voi muistoja viedä.
tiedätkö myäs että onko sun armaalla miehellä salarakas myös.(toivottavasti) ja tämä salarakkaasi ei tule koskaan eroamaan sinun tähtesi vaimostaa ja perheestän. sillä vaikka mies pettää niin se ei jätä. ruikutat jossain vaiheessa omaa typeryyttäsi. sillä niin makaat kuin petaatkin.
Itsekin leikin tulella muutama vuosi sitten.
Olin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt. Meillä molemmilla oli perhe ja lapset. Kumpikaan ei uskaltanut tehdä ratkaisuja. Sitten se ratkaisu tuli luonnostaan. Kävi käry.
Se aiheutti lopullisen päätöksen erota kumpikin tahollaan. Mahtuihan siihen prosessiin kyyneleitä aika monta. Lopputulos on ollut kuitenkin hyvä, rakastamme toisiamme ja nyt meillä on yhteinen elämä. Olemme onnellisia. Lapset ovat hyväksyneet tämän, kun se on heille selitetty. Entiset siipat jatkavat elämäänsä eteenpäin, toinen heistä on jo naimisissa, toinen seurustelee.
Kaikki järjestyi ja kaikki on hyvin.
Sinunkin elämäsi järjestyy varmasti.
Miksi Suomessa joka kolmas avioliitto puretaan, jos salarakkaista ei tule jossain vaiheessa uutta aviopuolisoa? Ei kaikkien erojen syynä ole toinen mies tai nainen, mutta useiden on.
en voisi ajatellakaan tuollaista syrjähyppyä, mutta ei ole tarpeenkaan. Olemme aviomieheni kanssa vieläkin hyvin rakastuneet toisiimme, emmekä vilkuile muita. Itse asiassa olemme paljon rakastuneempia kuin vuosikymmeniä sitten avioon mennessämme. Keskinäinen luottamus on tärkein asia. Ihmettelen myös salarakkaasi suhtautumista, kun hän voi noin hyppiä kukasta kukkaan, ei taida olla kovin kiintynyt omaan puolisoonsa, mutta haluaa pitää sinua leikkikalunaan.
Voi miten ihanaa oli lukea mailisi. IHANAA että maailmassa on noin onnellisia aviopareja. Rakkautta on sittenkin olemassa : )
Minäkin rakastin miestäni ihan kauhean paljon.
Kuusitoista vuotta meni ja sitten tuli kuin salamaniskuna tietooni, että hänellä oli ollut toinen nainen koko avioliiton ajan.
Ei se rakkaus siihen kerralla kuollut, mutta aikaa myöten kuoli.En tykkää siitä että puolisoa petetään,
mutta ymmärrän niitäkin, joilla on toinen nainen tai mies elämässään. Niinkuin mieheni minulle silloin sanoi: kun rakastuu niin rakastuu, ei sille mitään voi.
Nyt hän on salarakkaansa kanssa naaimisissa ja minäkin olen löytänyt uskollisen rakkaan, sellaisen mörökölliäisen.
on varmasti paljon maailmassa, tarkoitan sellaista uskollista rakkautta, vaikkei siitä pidetä meteliä. Vanha sananlaskuhan sanoo, että kell´onni on, se onnen kätkeköön. Sitä ohjetta en tosiaankaan ole noudattanut, vaan kerroin jopa töissä esim. kahvipöydässä muille naisille, kuinka onnellinen olenkaan aviomiehestäni. Oli kumma havaita, miten vaivautuneeksi toiset silloin tulivat. He vilkuilivat vaivautuneina toisiaan, eikä keskustelu ottanut tulta, vaan vähän ajan päästä he alkoivat jutella aivan muusta asiasta. Olemme olleet nyt 28 vuotta naimisissa ja molemmat olemme kuin hassuja vastarakastuneita. Ei meidän liitossamme ole riitoja vältetty, vaan välillä on huudettu, mutta sitten sovittu. Olemme aika erilaisia tavoiltamme ja menimme melko vanhoina naimisiin, joten omat pinttyneet tavat oli kummallakin. Mutta ei se ole estänyt kiintymästä ja hullaantumasta toiseen. Harrastamme paljon nimenomaa yhdessä, se ei edes olisi niin mukavaa toisten kanssa. Kummallakin on toki myös omat ystävänsä, emme rajoita toistemme menemisiä, mutta silti eniten aikaa vietämme yhdessä. Tällaisia vastaavia pareja luulisin olevan monia muitakin, toiset eivät vain kerro onnestaan.
Me olemme olleet yhdessä vasta parikymmentä vuotta, on koettu ylä- ja alamäkiä, vaan missään vaiheessa ei ole välittämästä lakattu. Kumpikaan meistä ei ole "perässä vedettävä", vaan molemmista löytyy sellaisia asioita / alueita, että toinen vuosi vuoden jälkeen kunnioittaa ja katsoo ihaillen. Erilaisenkin suhteen kokeneena pidänkin toisen kunnioittamista ja keskinäistä luottamusta yhtenä tärkeimpänä peruskivenä hyvään parisuhteeseen. Lisäksi on tärkeää, että synkkaa myös "peiton alla". Ja niin raadollista kuin se onkin, tilannetta helpottaa, jos taloudellisista asioista ollaan samoilla linjoilla.
Olen joka päivä onnellinen, että minulla on hyvä kumppani ja arki on kivaa!
oli lukea vastauksesi. Juuri tätä tarkoitin, että toisiinsa tyytyväisiä pareja varmasti löytyy. Toivon, että yhteinen kumppanuutenne jatkuu onnellisena tulevaisuudessakin. Olen samaa mieltä, että tavallinen arki on ihanaa, kun rinnalla on hyvä kumppani. En kaipaa mitään juhlia, pikkujouluista puhumattakaan. Elämän pienet asiat ovat tärkeitä minulle ja miehelleni, esim. se, että toinen pyynnöstä ripustaa pyykit kuivumaan, kun toisella on kiintoisa telkkariohjelma katsottavana. Väsyneenä ollessani on mieheni silittänyt minulle työpuseroita ym., vaikka normaalisti silitämme kumpikin omat vaatteemme. Se on arjen lämminhenkistä huomaavaisuutta, mikä tekee jokaisesta päivästä pienen juhlan.
Minulla on läheinen työkaveri, vajaa kuusikymppinen, joka on eronnut 20 v. sitten. Hän on elänyt sen jälkeen menevää sinkkunaisen elämää. Suhteita on meneillään useitakin yhtä aikaa - ja lähes poikkeuksetta naimisissa oleviin miehiin. Pisimmät suhteet ovat kestäneet lähes 10 v. Hänellä oli - nimenomaan oli - tapana kertoa minulle, kuinka rakastuneita miehet häneen olivatkaan, vaimo oli yleensä tylsä ja rupsahtanut, ei hoida itseään niinkuin tämä työkaveri jne. jne. Hänellä on vahva näkemys, ettei uskollisia miehiä olekaan. Erityisesti työn puolesta matkustavista miehistä (kuten omanikin) ei kukaan ole uskollinen! Aikani jaksoin kuunnella, kunnes kerroin hänelle, että en jaksa kuunnella moista, koska mielestäni hänen näkemyksensä hyvästä parisuhteesta on täysin vääristynyt. Työkaverini on fiksu nainen, ja hän lopetti moisen keskustelun. Hän totesi jopa itsekin, että hän on liian kauan elänyt "toisena naisena" ja ehkä vain haluaa oman itsetuntonsa takia uskoa näitä ukkomiehiä. Meillä on tuttavapiirissä useita elämäänsä tyytyväisiä pariskuntia. Päinvastoin huomaan, että iän myötä nimenomaa miehet ovat alkaneet entistä enemmän olla kiinni vaimoissaan ja myös näyttämään sen! Ison perheen äitinä ja uranaisena en valitettavasti ole itsestäni aina ehtinyt huolehtia niin paljon kuin olisin halunnut (taidan olla rupsahtanut), siitä huolimatta tiedän, että mieheni ei vaihtaisi minua nimenomaan siitä syystä kehenkään toiseen. Elämästä ei koskaan tiedä ja toivoisin, että jatkossakin jaksamme kiinnostaa toisiamme joka tasolla. Meillä on muuten ihan suhteemme alkutaipaleella ollut uskottomuutta puolin ja toisin. Ne selvitettiin ja tehtiin yhteinen päätös, että haluamme viettää elämämme yhdessä. Molemmat kokivat toisen uskottomuuden kovin raskaana ja toipuminen kesti vuosia. Molemmat teimme töitä luottamuksen saavuttamiseksi, koska pidämme tätä suhdetta niin arvokkaana koko perheelle. Uskottomuuden jälkeenkin voi siis kehittyä loistava parisuhde - silloin kuitenkin vaaditaan paljon yhteistä tahtoa ja halua rakentaa suhdetta yhdessä.
Hei!
Mistä ihmeestä sen kadonneen rakkauden tunteen löytäisi uudelleen??? Sen minä haluaisin löytää hinnalla millä hyvänsä. En rakasta miestäni enää, 30 avioliittovuoden jälkeen hän on täysin vieras ihminen minulle. Tähän johti se, että rakastuin 10 sitten toiseen mieheen. Rakastan häntä edelleen. Miksi ihmeessä annoin elämäni rakkauden mennä ohi. Nyt sitten kituutan loppuelämäni tässä : (
ei se mies sua rakasta kun on intiimisti vaimonsa kanssa. Hän haluu vain elämään vaihtelua ja kohta oot yksin kun hän on jättäny ja puolisosi samoin. Älä sit tuu palstalle parkumaan!
Ei taida kaikki tänne kirjoittelijat tietää elämästä yhtään mitään vielä.. niinkuin ei tuo *****. Ihmettelen usein näitä moralisteja. Vuosia on muttei viisautta.