Missä on raja v....

sinulla tuo sama perisynti kuin minulla: ylpeys.
Kun se oikein iskee päälle, niin kyllä vituttaa välillä.Tulee tehtyä tekoja, joita katuu myöhemmin.

Ärsyyntyminen voi iskeä hetkittäin, mutta häipyä myös heti pois.

Kauneus loppuu siihen kun ensin alkaa ärsyttään ja sitten kohta jo vituttaa..siitä alkaa rumuus....

niin sanotaan.
Mun mielestäni rumia ihmisiä ei olekaan - jokaisessa on jotakin kaunista, ja kun osaa korostaa sitä parasta puoltaan oikein, niin silloin vähemmän kauniskin voi olla varsinainen kaunotar.

Sama on kauniissa ihmisissä, jos naama on hapan ja luonne vittumainen, niin silloin ei ole kovin kaunis, vaikka päälle päin äkkiä katsottuna niin näyttäisikin.

Enpä tuosta vitutuksen rajasta osaa sanoa paljoakaan - mua aika harvoin vituttaa, mutta sitten kun suutun, niin kyllä astiat lentelevät.
Mutta eihän sekään kai vitutusta ole - paremminkin äkkipikaisuutta.

Toisten apuun turvautuminen on varsinkin miehille todella kova paikka. Ennemmin tehdään melkein mitä vain, ennenkun pyydetään apua - ja auta armias jos nainen tietääkin paremmin miten jokin asia tehdään. Silloin voi kyllä miehillä kiehahtaa sinne vitutuksen puolelle :DDD

Ärsyttää,
kun joutuu osoittamaan kärsivällisyyttä, missä
itse ymmärtää ja yrittää saada toisen ymmärtämään.

Vituttaa,
kun kärsivällisyys loppuu kun ei saa toista ymmär-
tämään toistuvista yrityksistä huolimatta.

kulkee siinä kolmannen ja viidennen yrityksen välissä. Eli jos ei hommat onnistu alkaa kolmannella yrityksellä ärsyttää, neljännellä vaivun epätoivoon ja viidennellä vituttaa. Se oli uutta että apuakin vois pyytää... ;)

Enkä tiedä muita rumia miehiä kuin Klonkku...