Olen ollut useamman vuoden samalla henkilöllä avustajana. Työnantajani on monessa asiassa mukava, mutta toisaalta usein myös tavattoman raskas persoona. Alan olla todella hermot kireällä tämän työn vuoksi. Avustettava on aina ollut hyvin kärkäs luonteeltaan eikä ole ikinä suuremmin miettinyt sanomisiaan , mutta viime aikoina hän on alkanut tiuskia ja puhua minulle hyvin rumasti. Hän kysyy minulta paljon eräistä asioista joissa hänen omat tietonsa eivät ole hyvät, en viitsi antaa esimerkkejä koska niistä voisi tunnistaa. Joka tapauksessa hän tarvitsee näissä apua ja sitä minulta hakee, mutta sitten kun vastaan hänelle, hän tiuskii minulle vastauksistani tyyliin "ole jo hiljaa, kyllähän minä nyt tuollaisen tiedän" ja ylipäänsä kommentoi hyvin rumasti ja halveksivia ilmaisuja käyttäen. No miksi sitten kysyt jos kerran tiedät, tekisi mieli vastata, mutta tämmöistä en tietenkään voi mennä pomolleni sanomaan.
Muutenkin minusta usein tuntuu, että avustettava on hyvin tyytymätön työhöni. Avustettava on voinut aikaisemmin sanoa, että joku asia pitää tehdä tietyllä tavalla, ja sitten kun teen niin se pitäisikin olla tehty juuri päinvastaisella tavalla.
En voi sanoa avustettavalle suoraan, että hän mielestäni puhuttelee minua sivistymättömästi ja epäreilusti. Hänhän on työnantajani ja aiheuttaisin vain itselleni harmia jos hän alkaisi pitää minua röyhkeänä avustettavaa pomottavana avustajana. Joudun olemaan tämän ihmisen kanssa kahden pitkät työpäivät, joten en halua huonontaa välejämme. Jos työnantaja olisi aivan todella asiaton ja haukkuisi vaikkapa ulkonäköäni tai muuta hyvin henkilökohtaista, niin silloin tietysti minun kannattaisi asiaan puuttua, mutta kun arvostelu periaatteessa koskee työsuoritustani niin en oikein voi sanoa.
Avustettava puhuu ylipäänsä todella, todella paljon, hän kertoo samat, yleensä negatiiviset asiat hänen elämänsä varrelta uudestaan ja uudestaan ja odottaa, että niihin jollain lailla reagoin, ja tämä on käynyt todella raskaaksi henkisesti. Tämä on varmasti empatiakyvytöntä minulta, mutta avustettavan samojen raskaiden asoiden kuuntelu päivästä toiseen vain uuvuttaa minua hirveästi. Ymmärrän kyllä häntä, hänellä on ollut vaikeaa elämässään, mutta silti.
En jaksaisi vapaa-ajallani enää kuunnella ketään ja huomaan, että minusta itsestäni on tullut henkilökohtaisessa elämässäni tyly ja helposti suuttuva kun työssä joudun niin paljon olemaan varpaillani ja tämä on tietysti kamalaa, en haluaisi itse olla töykeä ihminen.
Työpaikan vaihto ei ole realistista enää tässä vaiheessa, olen joskus hakenutkin useita uusia työpaikkoja mutta en ole saanut. Tässä on siis jaksettava. Itse olen tämän aiheuttanut kun en ole kouluja käynyt, mutta sitä on nyt myöhäistä katua, minulla ei ole rahaa jäädä pois työstä ja yrittää opiskelemaan.
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Miten te muut kauan avustajina olleet jaksatte?
Muutenkin minusta usein tuntuu, että avustettava on hyvin tyytymätön työhöni. Avustettava on voinut aikaisemmin sanoa, että joku asia pitää tehdä tietyllä tavalla, ja sitten kun teen niin se pitäisikin olla tehty juuri päinvastaisella tavalla.
En voi sanoa avustettavalle suoraan, että hän mielestäni puhuttelee minua sivistymättömästi ja epäreilusti. Hänhän on työnantajani ja aiheuttaisin vain itselleni harmia jos hän alkaisi pitää minua röyhkeänä avustettavaa pomottavana avustajana. Joudun olemaan tämän ihmisen kanssa kahden pitkät työpäivät, joten en halua huonontaa välejämme. Jos työnantaja olisi aivan todella asiaton ja haukkuisi vaikkapa ulkonäköäni tai muuta hyvin henkilökohtaista, niin silloin tietysti minun kannattaisi asiaan puuttua, mutta kun arvostelu periaatteessa koskee työsuoritustani niin en oikein voi sanoa.
Avustettava puhuu ylipäänsä todella, todella paljon, hän kertoo samat, yleensä negatiiviset asiat hänen elämänsä varrelta uudestaan ja uudestaan ja odottaa, että niihin jollain lailla reagoin, ja tämä on käynyt todella raskaaksi henkisesti. Tämä on varmasti empatiakyvytöntä minulta, mutta avustettavan samojen raskaiden asoiden kuuntelu päivästä toiseen vain uuvuttaa minua hirveästi. Ymmärrän kyllä häntä, hänellä on ollut vaikeaa elämässään, mutta silti.
En jaksaisi vapaa-ajallani enää kuunnella ketään ja huomaan, että minusta itsestäni on tullut henkilökohtaisessa elämässäni tyly ja helposti suuttuva kun työssä joudun niin paljon olemaan varpaillani ja tämä on tietysti kamalaa, en haluaisi itse olla töykeä ihminen.
Työpaikan vaihto ei ole realistista enää tässä vaiheessa, olen joskus hakenutkin useita uusia työpaikkoja mutta en ole saanut. Tässä on siis jaksettava. Itse olen tämän aiheuttanut kun en ole kouluja käynyt, mutta sitä on nyt myöhäistä katua, minulla ei ole rahaa jäädä pois työstä ja yrittää opiskelemaan.
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Miten te muut kauan avustajina olleet jaksatte?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tämä työ on kirjaimellisesti henkilökohtaista avustamista, ja ollaan tiiviisti yhdessä toisen alueella, jopa iholla päivästä toiseen. Pohdintasi kuulostaa jossain määrin tutulta, eikä minulla oikeastaan mitään apukeinoja taida olla. Eikä ole edes työkavereita joille avautua.
Mutta yritän pitää huolta itsestäni vapaa-ajalla, liikkua paljon, syödä terveellisesti ja nukkua. Minua on helpottanut se, että olen päätynyt olemaan avustaja kolmelle eri asiakkaalle. Työpäivät ovat välillä erilaisia niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Avustettavan kanssa voi yrittää pitää joskus jonkinlaisen " kehitys keskusteluun", miettiä yhdessä työtehtäviä, parannettavaa tai muutettavaa niissä, myös hyviä ja tärkeitä asioita.
Olen joskus aiemmin ollut henkilökohtaisena avustajana. Kuulostaa tutulta. Itse en ole kovin kauaa jaksanut kuunnella asiatonta kommentointia. Olen usein joko itse antanut palautetta tai äänestänyt jaloillani. Joskus edellinen on johtanut jälkimmäiseen.
Luultavasti kun työsuhde on kestänyt jo jonkin aikaa, niin avustettavakin on kyllästynyt avustajaan ja ehkä mielellään vaihtaisi tätä. Itsellä kävi joskus jo koeajalla niin, että avustettava muuttui todella ilkeäksi ja sitten itse irtisanoin itseni. Hänelle olisi kai tullut jotakin vaikeuksia, jos olisi itse minua alkanut irtisanomaan, kun tein kuitenkin työni suht hyvin.
Itse saattaisin nauhoittaa älypuhelimella epäasiallista keskustelua ja sitten laittaisin sen soimaan reilulla volyymilla niin, että avustettava saisi itse kuunnella puheitaan ja näitä jutusteluja voitaisiin sitten yhdessä kommentoida.
Jos aiot itse ottaa asiat puheeksi, niin mieti jo kotona etukäteen ja tee vaikka paperille suunnitelma, mitä otat puheeksi. Puhut rauhallisesti ja asiallisesti, etkä suutu vaikka avustettava saattaa suuttua kun hänelle kiusallisesta asiasta huomautetaan.
Onko avustettava suoraan työnantajasi vai oletko jonkun firman kautta avustajana? Jos olet firman kautta, niin sieltä mahdollisesti voisi löytyä jotakin kuuntelu- ja neuvonta-apua. Jos kovin rasitut työssäsi, niin voisitko vaikka jollekin ammattiauttajalle puhua, ettei tarvitsisi kaikkea hiljaa niellä nutun alle. Niin kuin jo olet itse todennut, niin epäviihtyisä työympäristö on jo päässyt vaikuttamaan sinuun. Kannattaisiko kuitenkin vielä vähän katsella työpaikkoja, jos sittenkin jotakin muuta löytyisi.
En ole minkään firman kautta avustajana vaan avustettava on työnantajani. Ja kuten sanottu, tätä on vaikea ottaa puheeksi kun kyse ei ole kuitenkaan mistään aivan törkyisestä työhön liittymättömiin henkilökohtaisuuksiin menevästä mikä olisi yksiselitteisesti täysin tuomittavaa työnantajalta. En tosiaan halua laittaa esimerkkejä, mutta kyseessä on töykeä, ruma ja tölvivä puhetyyli joka kuitenkin on sellaisissa rajoissa ettei sitä välttämättä kannata ottaa puheeksi koska seuraus sellaisesta olisi todennäköisesti vain avustajan aseman vaikeutuminen.
Todellakin haluaisin vaihtaa työpaikkaa ja aina välillä jotain haenkin, mutta ei ole tärpännyt. En tiedä haluaisiko avustettavakin minusta eroon, toisaalta hän tietää ja hänellä on kokemustakin, että avustajia on vaikea saada. Eipä tämä ole työ, jota ne joilla on paljon vaihtoehtoja, hakisivat, erittäin pieni palkka ja avustajan kannalta hyvin heikot työehdot sen aiheuttavat. Pidän kyllä avustajan työtä tärkeänä työnä, mutta em. asioista ja työn kuormittavuudesta johtuen en tätä itsekään enää tekisi jos saisin jotain muuta.
Juu tämä ei tähän työhön sovi
No se on hänen tyylinsä .
Ei sinun
Joten puhu hänen kanssaan . Niin tehdään muuallakin
Hei! Aloittajan kertoma on kuin suoraan minun elämästäni.
Itse "päädyin" pitkälle sairauslomalle...
Olen pahoillani tilanteestasi, olen pahoillani meidän kaikkien avustajien puolesta.
Sanonta; näitä töitä ei tehdä, näihin kuollaan, sopii hieman liioitellen monen tilanteeseen.
En kuitenkaan ihan noin yleistäisi. Avustettavia on monenmoisia niinkuin avustajiakin. Kun kemiat pelaa, voi työ olla myös antoisa ja tärkeä molemmille osapuolille.
Tämäkin on totta, mutta silti kyseessä on niin poikkeuksellinen työsuhde, että ongelmia vaikuttaisi aina jossain vaiheessa tulevan. Avustajan ja avustettavan välisestä suhteesta tulee väkisinkin niin läheinen, että se saa esiin ne ikävimmät luonteenpiirteet usein molemmista. Siksi en tiedä ovatko hirveän pitkäaikaiset työsuhteet tässä lopultakaan hyvä asia, vaikka pitkäaikaisia avustajia alalle ihan ymmärrettävästi toivotaankin.
Valitettavasti avustettavissa on myös persoonallisuushäiriöisiä ja/tai traumatisoituneita, jotka tekevät työstä pahimmillaan helvettiä. Työ olisi helpompi kestää, jos olisi työkavereita, joihin tukeutua.
Ei tarvitse olla persoonallisuushäiriöinen tai traumatisoitunut, että työsuhteesta tulee vaikea. Ihan jo se, että avustettava on usein täysin riippuvainen avustajasta (yhteiskunta vetäytyy tässä vastuusta) ja avustaja taas on usein heikossa asemassa työmarkkinoila eli hyvin riippuvainen avustettavasta, saa aikaan stressiä ja ahdistusta mikä aiheuttaa ongelmia työsuhteeseen.
Millä tavalla yhteiskunta vetäytyy vastuusta? Yhteiskuntahan kustantaa vammaisille avustajan.
Millä tavalla avustajan stressi ja ahdistus aiheuttaa ongelmia työsuhteeseen? En koe, että avustaja edes on riippuvainen avustettavasta, koska voi lopettaa työnsä koska vain, vaikka se jossain tapauksissa voikin olla haastavaa.
Kyllä ne persoonallisuushäiriöt ym taitavat olla ne työn pahimmat puolet, jotka aiheuttavat stressiä ja ahdistusta avustajille, ja jonka takia vaihtuvuus on suurta. Hyvin harva jaksaa olla haukuttavana ja kiusattavana kuukausia, saati vuosia.
"Avustajan ja avustettavan välisestä suhteesta tulee väkisinkin niin läheinen, että se saa esiin ne ikävimmät luonteenpiirteet usein molemmista."
Aika erikoinen näkemys. Kommentoitko avustajan vai avustettavan kokemuksella?
Omasta mielestäni ihan tavalliset kohteliaat käytöstavat molemmilta ja avustajan ammattimainen ote työhön ovat keinoja pitää yhteistyö toimivana. Ei millään työpaikalla ole sopivaa kohdella muita huonosti millään verukkeella. Ei avustajia saa kiusata, vaikka avustettavalla olisi miten ikäviä luonteenpiirteitä. Avustajat pystyvät onneksi vaihtamaan avustettavaa tai jopa työtä. Jos avustajat vaihtuvat tiuhaan, syy löytyy yleensä avustettavasta itsestään.
Totta!
Juuri näin . Myös Avustaja voi keskustella ongelmista.
Ja itse päättää pystyykö käymään kohteessa . Mutta kun on kyse työstä pitää olla ammatillinen . Myös pitää työn työnä. Asiakaspalveluna
Ei tule. Itse kerron Avustajalle toiveet. Myös avustajan pitää ymmärtää rajat. Kaikkea ei pidä ottaa niin vakavasti.
Kannattaa todella tehdä itsellekin selväksi mistä puhuu. Kaikkeen mitä avustettava puhuu ei pidä reagoida liian henkilökohtaisesti . Rajansa on tietysti kaikella. Ja se että et ole ystävä on se juju. Olet töissä !
Toiveita voi kertoa . Mutta avustettavissa on myös useita erillaisuuksia kaikilla eri.
On vammaisuuksia jotka ei vaikuta esm järkeen .
Kun teet työsi hyvin ja niin että se on siistiä etkä ota tätä hommaa niin että kun en nyt ole muutakaan keksinyt! Tai opiskellut ! Vaan oikeasti haluat tätä tehdä niin olet jo silloin pitkällä siinä ettet vaan käy kun muutakaan ole . On asiakas jo siihen tyytyväinen .
Kaikesta voi puhua esihenkilöiden kanssa
Varsinkin siirtää mihin kykenet .
Samoin avustajassa . Älä lähde hoivaalalle jollet todellakaan kestä henkilöä joka omaa nuo
Ei sun tarvi olla pahoillaan muiden puolesta. Jos on työhön sopeutamoton niin sillon vaihdetaan alaa . Ei se asiakas kaupan kassalla kauan aina mukavin ole tai toisinpäin
Pitää pureutua ongelmaan . Ja puhua
Muistaa myös se että asiakkaalla on oikeus olla minä
Jos et pidä hänen tyylistään ym . Niin se ongelma on sinun . Pitää sopeutua ei toisen persoonan oikein voi puuttua
Tehkää asiat nätisti selväksi ja muistakaa että on sairaita. Vammautuneita ym erilaisia jotkut räiskyy ja hänen ei kuulu olla räiskymätyä sen takia ettet sinä siitä pidä. Myös se että perehdyt kunnolla sopimukseen ja mihin sitoudut
On tärkeää
Työssä ei aina voi tykätä kaikesta
Ja jos alkaa ahdistamaan niin sillon täytyy miettiä onko työ tai työ kohde oikeanlainen
Ihmisiä on monenlaisia
Eikä tarvi olla . Ihan muillakin aloilla on samat ongelmat .
Mutta paljon auttaa oma suhtautuminen . Ei voi odottaa että tälläsiä tapauksia ei olisi .
Ei missään työssä .
Työtä vastaan ottaessa jo pitäisi itse vähän rajata mihin itse kykenee
Jos avustajat vaihtuvat tiuhaan on siihen monia syitä.
Eikä edes negatiivisia, kaikki avustettavat asiakkaat eivät halua pitkään samaa avustajaa . Sekä pitävät siitä kun käy usein eri Avustajia . Se on yksi malli mitä voi noudattaa. Ja voi kertoa myös siitäkin että laatu ei ole ollut mieluista
Ihmisiä on erilaisia avustajassa ja valitettavan usein unohtuu ammatillisuus joka on yksi tärkeimmistä asioista
Kuulostaa raskaalta. Sinulla ei taida olla kuin kaksi mahdollisuutta, yrittää asennoitua ilkeilyyn niin, että kestät sen henkisesti tai vaihtaa työpaikkaa. Itse en usko, että asian selvittely auttaa mitään. Avustettava kuulostaa haastavalta persoonalta ja tuskin tulee muuttumaan, vaikka kuinka puhuisit asiasta hänen kanssaan. Meillä kaikilla on varmaan ollut vastaavia tapauksia elämässämme jossain vaiheessa?
Pystyisitkö etäännyttämään itsesi henkisesti näistä tilanteista? Suhtautumaan asiaan kylmän viileästi? Anna tiuskimisten ym. mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Kotiin lähtiessäsi jätät jupinat taaksesi ja kun suljet avustettavan oven, et pohdi niitä vapaa-ajalla.
Jos haluat vaihtaa työpaikkaa, kannattaa jatkaa etsimistä sinnikkäästi. Henkilökohtaisia avustajia välittävästä firmasta ei taida saada täysiä tunteja ainakaan alkuun, mutta voisitko kokeilla ihan alkuun ottaa sellaiseen yhteyttä ja kysyä asiasta? Toinen mistä kannattaa ottaa selvää on opiskelupaikka. Nykyään monia opintoja pystyy käymään jopa etänä työn ohessa. Suosittelen ottamaan yhteyttä työvoimatoimistoon, siellä esim. ammatinvalintapsykologi osaa luultavasti auttaa.
Tämä on aliarvostettua ja alipalkattua ajoittain raskasta työtä. Opiskelen itse ihan muuta alaa enkä toivottavasti joudu palaamaan henkilökohtaiseksi avustajaksi enää valmistuttuani.
Minä olen oppinut olemaan neutraali.
Olen toiminut 3 hyväkäytöksisen vanhan rouvan avustajana ja yhden joskus hyvin käyttäytyvän nuoremman avustajana. Tämä nuorempi oli känkkäränkkä etenkin vaihdevuosiensa aikaan. Niinpä hänen on nyt vaikea löytää avustajaa. Ja pilaa kaikkien muidenkin avustettavien mainetta, koska monet ajattelevat kaikkien muidenkin olevan samanlaisia!
Pyri vaihtamaan avustettavaa. Sulla on jo työpaikka, joten löydät uuden paikan helpommin kuin työttömät. Avustajista on pulaa monessa paikassa, miksei paikkakunnallasikin.
Parempaa jatkoa!
Tästä " pyri vaihtamaan avustettavaa" sen verran, että jos satut saamaan osa- aikaisen työsi tueksi soviteltua päivärahaa niin ole varovainen työtä vaihtaessasi. Itse sain karenssin kun ilmoitin silloiseen TE toimistoon vaihtaneeni osa- aikaisesta työstä toiseen osa- aikaiseen !!
No, asia tutkittiin ja laitoin vastineeni.
Muutama kuukausi siinä välissä ilman tuloja.
Lopulta karenssi todettiin tarpeettomaksi koska perustelun tosiasioihin vedoten muutoksen. Eli karenssissa sanottiin syyksi, että työntekijä ei ole selvittänyt olisiko näitä kahta osa- aikaista työtä voinut yhdistää!!! - no ei voinut kun molemmat vammaiset tarvitsivat avustajaa aamusta aamupäivään!
Olin kertonut heille, että uudessa osa-aikaisessa työssäni tuntimääräni hieman lisääntyivätkin.
Täytyy sanoa, että mielestäni naurettavaa pelleilyä virkailijalta, vai mitä mieltä sinä olet?
Työkkärijutut pitää tietenkin ottaa huomioon, vaikka ne ovatkin merkillisiä. Itse olin opiskelija, kun avustin noita vanhoja rouvia eli ei tarvinnut vääntää työkkärin kanssa. Nyt olen työtön, mutta lähellä eläkettä eli työkkärisäännöt eivät paljon merkitse.
Miksette mene johonkin hoivapaikkaan töihin !
Mitä sitä työkkärin kautta roikkuu näissä hommissa
Ai että miksei mennä töihin! Voiko töihin vain mennä? Olen luullut että pitää olla sopimus...
Otetaanko hoivapaikkoihin ilman koulutusta ? Eiköhän niihin nyt olemenossa lähihoitajia, kun heitä potkitaan pois sairaaloista?
https://motiivilehti.fi/lehti/artikkeli/anniina-hoskoselle-ensimmainen-oman-alan-kesatyo-oli-traumaattinen-kokemus-eetu-merilainen-nautti-joka-hetkesta-nain-valtyt-ikavilta-kokemuksilta-kesatyossa/ riippuu saatko mukavan vai ei mukavan....
Rankkoja kokemuksia henkilökohtaisen avun toiminnasta. Paljon parantamisen varaa. Jos tällaista on, ei tarvitse ihmetellä ettei henkilökunta sitoudu ja ole pysyvää.
Avustaja avustaa,ei tee puolesta!
Niinhän sen pitäisi olla. Mutta kun avustettava pyytää tekemään sitä ja tätä puolestaan, kuinka moni puuttuu asiaan ja pyytää häntä osallistumaan, tekemään mukana sen minkä voi?
Kyllä tekee. Silloin kun avustettava ei pysty !
Tukea voi mutta holhota ei . Riippuu täysin vammaisuudesta
Työt on määritelty sairauksien mukaan .
Olen huomannut, että vuosi menee aina asiallisesti.
Sen jälkeen hankaluudet alkaa, naamiot tippuu.
Jos voisi niin parasta olisi vaihtaa vuoden välein avustajaa ja avustettavaa.
Teeskentelyä ei jaksa loputtomiin.
Henkilökohtaisen avustajan vaitiolovelvollisuus on lakisääteinen ja ehdoton velvollisuus, joka suojaa asiakkaan yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Se tarkoittaa, että avustaja ei saa kertoa ulkopuolisille mitään asiakkaan henkilökohtaisista asioista, terveydentilasta, perhe-elämästä tai kodin tapahtumista.
Tälläinen asiakkaista juoruaminen on yksinkertaisesti rikos !
Aloittelija ei ilmeisesti sovi laisinkaan alalle . Ihminen pystyy suodattamaan asiat . Ne raskaimmatkin .
Se kuuluu työhön ollaan missä tahansa
Avustaja saa ja hänen täytyy keskustella esihenkilön kanssa työn tekemiseen liittyvistä asioista (esim. työajoista, työturvallisuudesta tai jos sovittuja avustustehtäviä ei pystytä suorittamaan).Asiakkaan yksityisasiat ja koti: Avustaja ei saa mennä kertomaan esihenkilölle juoruja, asiakkaan henkilökohtaisia keskusteluja, perhesuhteita tai arvostella asiakkaan kodin sisustusta tai elämäntapaa. Esihenkilöäkin sitoo salassapitovelvollisuus, mutta tietoja ei saa jakaa hänenkään kanssaan tarpeettomasti.
Tämä on työ mihin pitäisi saada koulutusta
Olet aivan oikeassa: henkilökohtaisen avustajan rooli ei ole pelkkää vierestä tukemista tai tsemppaamista, vaan avustaja kirjaimellisesti tekee asioita asiakkaan puolesta silloin, kun toimintarajoite estää asiakasta tekemästä niitä itse.Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan henkilökohtaisen avun perusajatus on, että asiakas voi avustajan käsien ja jalkojen avulla tehdä ne asiat, jotka hän tekisi itse, jos hänellä ei olisi kyseistä vammaa tai sairautta.
Mene puhumaan työterveyspsykologille tai lääkärille. Sinulla on aluillaan myötätuntouupumus tai burnout. Tarvitset työkaluja itsesi suojelemiseen ja ehkä lyhyen sairausloman hermostosi rauhoittamiseen.Sinulla on täysi oikeus suojella omaa mielenterveyttäsi. Työn ei kuulu viedä kykyä olla ystävällinen omassa elämässä. Jos tilanne ei muutu rajoja asettamalla, on myös täysin sallittua ja viisasta alkaa etsiä toista työkohdetta tai avustettavaa, jonka kanssa kemiat ja arki kohtaavat paremmin.
ahaku
Videot
Lyhyet videot
Verkkohaku
Teokset
Talous
Hyvän henkilökohtaisen avustajan ammatillisuus koostuu ennen kaikkea kyvystä kunnioittaa avustettavan itsemääräämisoikeutta, ammatillisten rajojen ylläpitämisestä sekä vahvoista vuorovaikutustaidoista. Koska työtä tehdään usein työnantajan tai avustettavan kodissa ja yksityiselämän piirissä, ammatillisuus eroaa perinteisestä laitos- tai virastotyöstä.
Alta löydät keskeisimmät osa-alueet, joista henkilökohtaisen avustajan ammatillisuus muodostuu:
1. Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen
Kädet ja jalat, ei aivot: Avustaja toimii avustettavan ”käsinä ja jalkoina”. Ammatillinen avustaja ei tee päätöksiä avustettavan puolesta, vaan toteuttaa ne asiat, jotka avustettava itse päättää – silloinkin, kun on eri mieltä.
Arvojen kunnioitus: Avustaja kunnioittaa avustettavan elämäntapaa, uskontoa, poliittisia näkemyksiä ja arjen rutiineja puuttumatta niihin arvostelevasti.
2. Ammatilliset rajat ja roolit
Ystävyyden ja työn tasapaino: Työsuhde voi olla hyvin läheinen ja lämmin, mutta ammatillinen avustaja tunnistaa rajan ystävyyden ja työn välillä. Hän ei kuormita avustettavaa omilla henkilökohtaisilla huolillaan tai ongelmillaan.
Vaitiolovelvollisuus: Salassapitovelvollisuuden ehdoton noudattaminen on ammatillisuuden peruskivi. Avustettavan asioista, terveydentilasta tai perhe-elämästä ei puhuta ulkopuolisille – ei edes omille perheenjäsenille.
3. Vuorovaikutus ja tilannetaju
Kuuntelutaito ja joustavuus: Hyvä avustaja osaa lukea tilanteita. Hän tietää, milloin olla aktiivinen ja seurallinen ja milloin vetäytyä taustalle antamaan avustettavalle omaa rauhaa.
Sopeutumiskyky: Työympäristöt vaihtuvat kodista harrastuksiin, työpaikalle tai matkoille. Ammatillinen avustaja osaa toimia luontevasti erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa edustaen aina avustettavan toiveita.
4. Luotettavuus ja työelämätaidot
Sopimusten noudattaminen: Täsmällisyys ja luotettavuus ovat kriittisiä, sillä avustettavan arki, liikkuminen tai jopa perustoiminnot voivat olla täysin riippuvaisia avustajan paikallaolosta.
Hyvä avustettava tietää omat rajoitteensa. Hyvä avustettava osaa kuunnella ei puhu päälle eikä huuda. Hän ei teetä suursiivouksia eikä ikkunanpesua. Ymmärtää ettei avustaja ole lääkäri ei siivooja eikä psykiatri. Hyvä avustettava tietää avustajan työt. Avustaja auttaa päivittäisissä rutiineissa. Hyvä avustettava ei kyttää avustajan vieressä hänen työskennellessään. Osaa antaa avustajalle työrauhan eikä kuormita häntä omilla henkilökohtaisilla mielipiteillään.