Kertokaa hupaisia tai kitkeriä tilanteita, joihin vaihdevuodet ovat teitä vieneet, kun mieliala ja olo vaihtelee! Miten käytöksenne on muuttunut? Onko ollut kiperiä tilanteita?
Mielialan vaihtelut ja käytös?
Anonyymi-ap
6964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä tuu mitään hauskuutta mieleen. Eikä mitään mikä naurattaisi. Ja jos naurattaa niin nauru varmaan lähinnä hullun naurua. Sellasen mielipuolen...
Mun yli ei enää kävellä.
Minulla on ja saa olla omia mielipiteitä. Tarpeita.
Olen lopettanut jatkuvan muiden miellyttämusen.
Tämän olisi pitänyt tapahtua jo paljon aikaisemmin.
Oppikaa sanomaan ei ajoissa.
Ei tullut minusta pullantuoksuista mummoa, joka hakee hyväksyntää itselleen edelleen passaamalla muita.
Näin miehenä ja puolisona sarkastisen hauska keskustelunaloitus. Osansa saa tässä kohtaa elämää kyllä vaihdevuosihirmun kumppanikin, kaikella rakkaudella sanottuna. Toki koen oman roolin aika merkitykselliseksikin, kun omalla rakkaalla myrskyää. Mutta helppoa ei aina ole.
Mielialavuoristoradassa ei tahdo mies pysyä mukana, varsinkin kun itse seestyy vuosi vuodelta. Raivokohtaukset on välillä melkoisia, ja leimahtaa pienestä eikä ole välttämättä minusta lähtöisin mutta kärsijäksi pääsen..:D Usein niiden jälkeen myös itkettää. Räyhäämisen jälkeen kuulen, että lähdet sitten kävelemään kun tarvitset rauhaa elämääsi. Mutta en ole sitä korttia vielä koskaan halunnutkaan käyttää...:)
Ei nyt mitään yksittäisiä tilanteita, mutta puolison mieliala heittelee nopeasti laidasta toiseen. Hyvin alkanut aamu voi pienestä vastoinkäymisestä tai erimilisyydestä lehahtaa täyteen raivoon jolloin vanhatkin asiat nousee pöydälle. Itkua, tavaroiden heittelyä, ja sellaista vihaa joka estää asioiden käsittelyn asioina kovin nopeasti. Jäähyille lähtee onneksi itsekseen ja se auttaa. Mutta vaatii itseltä melkoista kurinalaisuutta sekä nieleskelyä ja ymmärrystä antaa toisen päästää höyryjä ilman että itse lähden sotajalalle. Se kun ei auttaisi yhtään vaan päin vastoin. Joudun purkaa harmitustani toisaalla, liikunnalla ja vertaistuella sekä asioita itsekseni palastelemalla. Jonkinlainen teini-ikä uudelleen näin miehen kokemuksena, ensin huutaa niin että sylki lentää suusta ja silmät leiskuu. Jonkin ajan kuluttua itkee sylissä kun ei ymmärrä itsekään mistä on kyse ja näkee että yli meni ja pahasti. Ehkä se tästä...
Mielialat alkaa vaihdella jos otan laastarin käyttön.
Ei aina auta hkh