Mielialan vaihtelut ja käytös?

Eipä tuu mitään hauskuutta mieleen. Eikä mitään mikä naurattaisi. Ja jos naurattaa niin nauru varmaan lähinnä hullun naurua. Sellasen mielipuolen...

Mun yli ei enää kävellä.

Minulla on ja saa olla omia mielipiteitä. Tarpeita.

Olen lopettanut jatkuvan muiden miellyttämusen.

Tämän olisi pitänyt tapahtua jo paljon aikaisemmin.

Oppikaa sanomaan ei ajoissa.

Ei tullut minusta pullantuoksuista mummoa, joka hakee hyväksyntää itselleen edelleen passaamalla muita.

Näin miehenä ja puolisona sarkastisen hauska keskustelunaloitus. Osansa saa tässä kohtaa elämää kyllä vaihdevuosihirmun kumppanikin, kaikella rakkaudella sanottuna. Toki koen oman roolin aika merkitykselliseksikin, kun omalla rakkaalla myrskyää. Mutta helppoa ei aina ole.
Mielialavuoristoradassa ei tahdo mies pysyä mukana, varsinkin kun itse seestyy vuosi vuodelta. Raivokohtaukset on välillä melkoisia, ja leimahtaa pienestä eikä ole välttämättä minusta lähtöisin mutta kärsijäksi pääsen..:D Usein niiden jälkeen myös itkettää. Räyhäämisen jälkeen kuulen, että lähdet sitten kävelemään kun tarvitset rauhaa elämääsi. Mutta en ole sitä korttia vielä koskaan halunnutkaan käyttää...:)