oon nyt 12 vuotias, ottakaa se huomioon. eli, eka kerta kun mun huono näkö huomattiin, oli kai joskus muutama vuos sitten. muistan et sillon mun näkö oli 0,45. menin ihan paniikkiin kun ajattelin että saan silmälasit. sanoin sen terkkarille joka sano vaan jotain että on niitä nättejäkin laseja. en pysty puhumaan siitä kenenkään kanssa, en äidin, en parhaiden kavereiden, en kenenkään. itsari on ollu lähellä vaikka haluisin silti elää. en uskalla puhuu äidin kaa et voisin hankkii piilarit. nyt mun näkö on 0,25... pelkään aina kun terkkari tulee luokkaan et se paljastaa sen. nyt oon miettiny, miten ihmeellistä olis nähä niin kuin muut. olis upeeta ku ei tarvis bussiin mentäessä arvailla ja katto telkkarii metrin päästä.. kiitti kaikille jotka jakso lukee tän.
auttakaa
minä
8818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rohkeutta nyt vain, ei se näön huononeminen ole maailmanloppu! Yllättyisit jos tietäisit, kuinka yleistä likinäkö onkaan. Sinun luokallasi on varmasti joku muukin, joka tihrustaa taululle aivan turhaan, kun voisi saada avun silmälaseista. Terveydenhoitaja ei varmasti sinua "käräytä", mutta ei asiassa kyllä mitään hävettävää ole! Kerro vanhemmillesi, että haluaisit käydä optikon näöntarkastuksessa, koska et näe enää taululle niin hyvin. Todennäköisesti sinulle määrätään kyllä lasit, mutta ei sinun heti tarvitse niitä pitää jatkuvasti - pidät vain esim. koulussa tunneilla ja illalla tv:tä katsoessa. Vapaa-aikanasi voit olla ilman laseja, jos tuntuu, että pärjäät ilman. Silmälasien kanssa tulet huomaamaan, kuinka mukava itse asiassa on nähdä hyvin. Ja siinä terkkari kyllä oli ihan oikeassa, että todella hyvännäköisiä laseja löytyy; jotkut jopa hankkivat lasit pelkästään kehysten takia! Jatkossa voit sitten harkita piilareitakin, mutta sankalasit kannattaa kyllä hankkia ensin.
Tuossa iässä kaikki ulkonäköön liittyvät asiat, kuten nyt vaikka silmälasit on varmasti kammotus. Itsekin muistan sinun ikäisenäsi ajatelleeni, että toivottavasti en ikinä joudu hankkimaan silmälaseja... Laseille ei edelleenkään ole tarvetta, mutta nyt "vanhana" se ei haittaisi enää. Tottakai niihin totutteluun menisi varmasti aikaa.
Jos sinulla tosiaan on näkö huonontunut, kannattaa mennä käymään optikolla vaikka äitisi kanssa. Voitte yhdessä miettiä tuota silmälasi asiaa. Silmälaseja on todellakin myös nättejä ja piilolinssejäkin voi käyttää. Ei kannata pelätä/hävetä tätä asiaa. Katsopas ympärillesi ja huomaat kuinka monella onkaan silmälasit. Ei se terveydenhoitaja kiusalla näköä tarkasta, vaan sun itsesi parhaaksi.
Kirjoita vaikka pieni kirje sun äidille ja kerro mitä ajattelet. (Jos et uskalla muuten ottaa asiaa puheeksi.) Hän varmasti ymmärtää ja haluaa auttaa. Tsemppiä sulle ja hyvää kesää! :)
Itsellänikin näkö heikkeni noin 12-vuotiaana. Rillit sain hankituksi kuitenkin vasta noin vuoden kuluttua siitä, kun en enää en ollut nähnyt koulussa taululle mitään. (Muistiinpanot tein opettajan puheen mukaan ja vierustoverilta vilkuilemalla). En siihen aikaan edes ollut vielä millään tavoin turhamainen, jotenkin sitä ei vain saanut sanotuksi vanhemmille, että pitäisi mennä silmälääkärille. Näin jälkikäteen ajateltuna tosi järjetöntä.
Voit varmasti hankkia piilarit saman tien. Käytät piilareita koulussa ja vapaa-aikana voit olla ilman, etteivät silmät rasitu. Näin et välttämättä joudu käyttämään rillejä muiden nähden ollenkaan, vaan ainoastaan kotona telkkaria katsoessa.
Muut varmasti pian huomaavat likinäköisyytesi, jos ja kun sirestelet silmäsi koulussa taululle katsoessa. Sen vuoksi ryhdy kiireesti toimiin ennen koulun alkua.
Sinänsä turhamaisuudessa (=rillien häpeämisessä) ei ole mitään epänormaalia. Kyllähän tämä maailma aika ruma olisi, jos ihmiset eivät ulkonäköä ajattelisi. Homma tulee kuitenkin pitää järkevissä rajoissa ja sitä sinun nykyinen toimintatapasi ei suoraan sanottuna ole.
Mun huono näkö tuli esille neljännellä luokalla matikan tunnilla, muistan sen vieläkin kun opettaja kysy jotain numeroa kalvolta ja en nähnyt sitä, olin ihan takarivissä. Jossain vaiheessa sitten mentiin isin kaa käymään silmälääkärillä ja se lääkäri sano mulle että voin joko ottaa lasit tai olla ottamatta, olin siinä rajalla, ja tottakai valitsin olla ottamatta. Sitten opettaja laitto mut aina eturiviin istumaan ja bestis joskus suuttu mulle ku ei päässy mun takii takariviin istumaan. Mulla oli sillon näkö jotain 0,7 luulisin. Sit menin yläasteelle ja ois varmaan helpottanu jos oisin hankkinu lasit siinä vaiheessa ku oli muutenkin sellanen murroskohta et tuli uudet kaverit ja silleen. Mut koko yläasteen siristelin silmiäni ja sit venytin sormella luomee, sen pitäs näyttää siltä et vaan kaivelis silmää, kannattaa kokeilla. Olin eturiveissä tunneilla tai sit katoin just kavereilta tai kuuntelin jos opettaja luki taululta kirjotuksensa ja yritin nopeesti kirjottaa sen ylos samalla. Mut muistiinpanot oli kyl sit jotain kakkosluokkaa.. Näkö oli jotain vähän alle -1 siinä vaiheessa.. Lukioon mentäessä luovutin ja hankin lasit, toiseen tuli -1 ja toiseen -1.25. Aika pitkälle selvisin ilman laseja ja nytkään en käytä ku koulussa ja sielki vaan tunneilla. Kotona en käytä ikinä. Et kyl sitä selvii ilmanki aika hyvin. Sul ei oo viel mitään hätää tolla näöllä jos mäki selviin puolta huonommalla. Ja hienosti selviin. Mitä välii jos ei nää ihan kaikkii tekstei.. Näkee kuiteski et ne on siellä..
kivaa tekstiä! vähän helpottaa ku on enää 1 vuos ala-astetta bussilla koska yläaste on ihan lähellä. mut kiitti ku vastasit!
On ihan totta, että varsin huonoilla silmillä pärjää, jos on vain kyllin motivoinut siihen. Huomattavasti edellistä kirjoittajaa huonommillakin silmillä. Joskus oikein ihmettelee, miten jotkut viitsii pilata ulkonäkönsä typerillä rilleillä jonkin aivan minimaalisen likinäköisyyden takia. Panisivat rillit taskuun.
MUTTA: Jos ainoa syy olla hankkimatta piilareita on se, ettei saa suutansa auki sanoakseen asiasta vanhemmille, niin hei haloo. Ymmärrän kyllä hyvin, että näin voi käydä (ks. yllä edellinen kirjoitukseni), mutta kyllä se nyt aika nynnerömäistä on.
Suosittelisin optikolla käyntiä
Kyllä, äkkiä optikolle siitä hankkimaan piilareita. Jos ei muuten, niin sitä varten, ettei häpeämäsi likinäköisyys paljastu koulussa taululle tihrustaessasi. Ei siinä mitkään luomen venyttelyt pitemmän päälle luokkatovereita hämää.