Tunnistan itseni peilistä

Minulle ei ole ulkonäkö tuottanut murheita. Hyväksyn itseni ihan sellaisena kun olen
Enkä kaipaa nuoruuteni ulkonäköä kelkan jäljet kasvoissa kertovat elämästä hiusten harmaus on uutta , mutta menettelee ihan hyvin ,. Kun näkee entisiä työkavereita tavara talossa niin aina samat sanat ” kun en meinannut tuntea sinua ” joten muutos on ilmeisesti suurempi mitä itse näen peilistä.
Niin me sitten vaan muututaan iän myötä,, toisaalta olis aika ihmeellistä jos iäkkäänä olisi saman näköinen kun nelikymppisenä

Sama naama aina, ei se vaihtamalla parane.

Hymyilevä ihminen viehättää enemmän.

Minulle sanoo ihmiset, jotka eivät ole nähneet minua 5-15 vuoteen: Olet ihan kuin nuorena. Vastaan vaatimattomasti että johtuu siitä että hiukseni ovat aina olleet samoin leikatut vaikka mielessäni myhäilen että varmaan olen sitten nuoren näköinen. Tämä siksi että vaatimattomuus kaunistaa.

Katotko henkilöllisysy todistiksesta onko sen kuva sama kuin peilissäsi?.

Joo

Ei tosin ole ilman plastiikkakirurgiaa vaihtoehtojakaan.

Itelle ikääntyminen kai sopiikin, tullee gredibiliteettiä babyfeissiin. Tahtonut tympiä, kun olen tahtonut olla kovin nuorennäköinen. Pikkasen harmaata, uurteita, nokkakin isompi. Tiedä komeudesta, ainakin aikuisen näköinen.

Mutta tosta artikkelista. Aikoinaan ihmiset tiesi, minkä näköisiä muut olivat. Oman naamarin näki ehkä vedenpinmassa, tai jossain muussa heijastuksessa. Peili muutti asian, ihminen pystyi vertailemaan naamariaan muihin. Jokainen kuitenkin jonkin verran narsisti, alkoi naamarin laitteleminen oman mielihalun mukaiseksi.

Siis ite alkoi tutkiin naamakarvojaan, naaman ilmeitä, väriä jne. Vertailemaan itteään muihin. Ennen muut vertailia sua muihin näkemänsä perusteella, nyt ikäänkuin astuit ulkopuolisen asemaan ite.

Lieko muuten hyvä asia, ei oikeestaan. Astuu imagon rakentaminen, ulkokultaisuus, teeskentely, jopa petollisuus mukaan kuvioihin. Ihminen alkaa esittää jotain, ei ole naturellisti sellainen, kuin on oikeesti. Monet opettelee peilin edessä ilmeitä, hymyjä, eleitä. Vaikuttaakseen toki itseensä, mutta etenkin muihin ihmisiin olemuksellaan.

Joopa, kyllä mäkin peiliä tuijotan hampata harjatessa i, tukkaa kammatessani, partaa ajaissani. Se nyt vaan menee niin. Mutta oikeestaan, niin tekee kaikki muutkin. Nykyisin.

Liekö hyvä vaiko paha, en oikeestaan tiedä. Tietyllä tapaata kaikki kyttää oman lookkinsa lisäks hirveesti miltä toiset näyttää. Siis ulkonäkö korostuu hirveesti elämässä yleensäkin.

Vanha tosijuttu. Naapuri ole lompsinut vehoo ostaan mersua. Haalarit päällä peltopäivän jälkeen, paskanen ukko ja viikon sänki naamassa. "Nämä on liika kaalliita autoja sulle", oli myyjä sanonut. Oli kävellyt naapurikauppaan ja ostanut volvon, uuden. Siitä asti ajanut muuten volvolla.

Ulkonäkö pettää. Ite olen tyytyvänen naamaani. Pitäis kai mennä naistentansseihin testaan, flaksaako nykyisi enää mitenkään..... Ja minkähän näköiset mirkut tulis hakeen joraan.. Ja jos joku hakis, minkänäköinenhän se ois aamulla

Peilit on siis perseestä, sotkevat ihmissuhteitakin

=DW=