Kaipaan häntä

Tunnen itseni asunnottomaksi. Kuin istuisin laitakaupungin asfaltilla nojaten kerrostalon seinään. Asfaltti on viileä ja kova, samoin seinä. Ihmiset kulkevat kadulla ja ovat keskellä elämäänsä. Katson heitä ja tunnen olevani kaukana kaikesta siitä. Tiedostan ympäristön kovat pinnat koko ajan paremmin koska tiedän että joudun nukkumaan samoissa olosuhteissa. Se tuntuu vaikealta. Haluan levätä mutta en voi koska eihän minulla ole turvallista paikkaa sitä varten. Olen siis valppaana koko ajan ja oleminen tuntuu kovalta. Olen myös väsynyt enkä halua enää olla noissa olosuhteissa. On alkanut tuntua etten saa parempia olosuhteita, että minä itse yksittäisenä ihmisenä olen saanut kohtalon jossa ei ole parempaa tiedossa. Ei huolettomuutta tai onnea.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Tunnen itseni asunnottomaksi. Kuin istuisin laitakaupungin asfaltilla nojaten kerrostalon seinään. Asfaltti on viileä ja kova, samoin seinä. Ihmiset kulkevat kadulla ja ovat keskellä elämäänsä. Katson heitä ja tunnen olevani kaukana kaikesta siitä. Tiedostan ympäristön kovat pinnat koko ajan paremmin koska tiedän että joudun nukkumaan samoissa olosuhteissa. Se tuntuu vaikealta. Haluan levätä mutta en voi koska eihän minulla ole turvallista paikkaa sitä varten. Olen siis valppaana koko ajan ja oleminen tuntuu kovalta. Olen myös väsynyt enkä halua enää olla noissa olosuhteissa. On alkanut tuntua etten saa parempia olosuhteita, että minä itse yksittäisenä ihmisenä olen saanut kohtalon jossa ei ole parempaa tiedossa. Ei huolettomuutta tai onnea.

Onko kyse ikävästä kaipauksen kohteeseesi, olisiko koti ja asumus hänen luonaan?

Anonyymi00005 kirjoitti:

Tunnen itseni asunnottomaksi. Kuin istuisin laitakaupungin asfaltilla nojaten kerrostalon seinään. Asfaltti on viileä ja kova, samoin seinä. Ihmiset kulkevat kadulla ja ovat keskellä elämäänsä. Katson heitä ja tunnen olevani kaukana kaikesta siitä. Tiedostan ympäristön kovat pinnat koko ajan paremmin koska tiedän että joudun nukkumaan samoissa olosuhteissa. Se tuntuu vaikealta. Haluan levätä mutta en voi koska eihän minulla ole turvallista paikkaa sitä varten. Olen siis valppaana koko ajan ja oleminen tuntuu kovalta. Olen myös väsynyt enkä halua enää olla noissa olosuhteissa. On alkanut tuntua etten saa parempia olosuhteita, että minä itse yksittäisenä ihmisenä olen saanut kohtalon jossa ei ole parempaa tiedossa. Ei huolettomuutta tai onnea.

Vaikka asiat tuntuvatkin nyt tuolta, niin kriisi on monesti sysäys muutokseen ja kasvuun. Ilman vaikeita aikoja, sitä vaan tyytyy elämään.
On ikävää, ettet saa levättyä tai ehkä saat, mutta mielesi ei lepää vaan tekee töitä. Tarpeellista työtä, että joskus vielä tiedät mitä tulee tehdä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Vaikka asiat tuntuvatkin nyt tuolta, niin kriisi on monesti sysäys muutokseen ja kasvuun. Ilman vaikeita aikoja, sitä vaan tyytyy elämään.
On ikävää, ettet saa levättyä tai ehkä saat, mutta mielesi ei lepää vaan tekee töitä. Tarpeellista työtä, että joskus vielä tiedät mitä tulee tehdä.

Hienosti sanottu, tuo on niin totta. Ilman vaikeita aikoja sitä vaan tyytyy elämään. Kaikki kääntyy parempaan.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Vaikka asiat tuntuvatkin nyt tuolta, niin kriisi on monesti sysäys muutokseen ja kasvuun. Ilman vaikeita aikoja, sitä vaan tyytyy elämään.
On ikävää, ettet saa levättyä tai ehkä saat, mutta mielesi ei lepää vaan tekee töitä. Tarpeellista työtä, että joskus vielä tiedät mitä tulee tehdä.

Joskus ne vaikeat ajat tosin kroonistuvat. Silloin niiden "hyöty" häviää.

Sivusta

...

Anonyymi00012 kirjoitti:

...

No niin teikä sai heti palstaäijän naisvihaprovosta sävyjä oikein aikojen takaa. Huomaa ettei mitään mistä jodlata ja jokeltaa ei ole. T