Surusta suruun kulkeminen alkaa ärsyttämään jo. Minulla ei ole mitään sanottavaa. Niin monenlaista vaikeutta on ollut pitkän aikaa taukoamatta. Yhtä aikaa erilaisia epämiellyttävyyden tunteita jatkuvan stressin säestämänä, alkaen fyysisestä palelusta jatkuen saavuttamattomaan lepoon. Nykyään sentään nukun öisin ja päivälläkin on lepopaikka. En ymmärrä sitä miksi tämä kaikki on tapahtunut. On yhä kiitollinen olo monta tärkeää asiaa kohtaan, koko ajan ollut, mutta tietyllä tavalla minusta vain raamit jäljellä. Eikä minua sillä tavalla enää edes palele koska autiosta kylmyydestä on tullut uudenlainen osa minulle. Siitä on tullut minulle suoja. Valitettavasti olen joutunut kauemmaksi ihmisistä.
Kaipaan häntä
Anonyymi-ap
12
431
Vastaukset
- Anonyymi
Luota! Kaikki järjestyy!
- Anonyymi
Tunnen itseni asunnottomaksi. Kuin istuisin laitakaupungin asfaltilla nojaten kerrostalon seinään. Asfaltti on viileä ja kova, samoin seinä. Ihmiset kulkevat kadulla ja ovat keskellä elämäänsä. Katson heitä ja tunnen olevani kaukana kaikesta siitä. Tiedostan ympäristön kovat pinnat koko ajan paremmin koska tiedän että joudun nukkumaan samoissa olosuhteissa. Se tuntuu vaikealta. Haluan levätä mutta en voi koska eihän minulla ole turvallista paikkaa sitä varten. Olen siis valppaana koko ajan ja oleminen tuntuu kovalta. Olen myös väsynyt enkä halua enää olla noissa olosuhteissa. On alkanut tuntua etten saa parempia olosuhteita, että minä itse yksittäisenä ihmisenä olen saanut kohtalon jossa ei ole parempaa tiedossa. Ei huolettomuutta tai onnea.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnen itseni asunnottomaksi. Kuin istuisin laitakaupungin asfaltilla nojaten kerrostalon seinään. Asfaltti on viileä ja kova, samoin seinä. Ihmiset kulkevat kadulla ja ovat keskellä elämäänsä. Katson heitä ja tunnen olevani kaukana kaikesta siitä. Tiedostan ympäristön kovat pinnat koko ajan paremmin koska tiedän että joudun nukkumaan samoissa olosuhteissa. Se tuntuu vaikealta. Haluan levätä mutta en voi koska eihän minulla ole turvallista paikkaa sitä varten. Olen siis valppaana koko ajan ja oleminen tuntuu kovalta. Olen myös väsynyt enkä halua enää olla noissa olosuhteissa. On alkanut tuntua etten saa parempia olosuhteita, että minä itse yksittäisenä ihmisenä olen saanut kohtalon jossa ei ole parempaa tiedossa. Ei huolettomuutta tai onnea.
Onko kyse ikävästä kaipauksen kohteeseesi, olisiko koti ja asumus hänen luonaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnen itseni asunnottomaksi. Kuin istuisin laitakaupungin asfaltilla nojaten kerrostalon seinään. Asfaltti on viileä ja kova, samoin seinä. Ihmiset kulkevat kadulla ja ovat keskellä elämäänsä. Katson heitä ja tunnen olevani kaukana kaikesta siitä. Tiedostan ympäristön kovat pinnat koko ajan paremmin koska tiedän että joudun nukkumaan samoissa olosuhteissa. Se tuntuu vaikealta. Haluan levätä mutta en voi koska eihän minulla ole turvallista paikkaa sitä varten. Olen siis valppaana koko ajan ja oleminen tuntuu kovalta. Olen myös väsynyt enkä halua enää olla noissa olosuhteissa. On alkanut tuntua etten saa parempia olosuhteita, että minä itse yksittäisenä ihmisenä olen saanut kohtalon jossa ei ole parempaa tiedossa. Ei huolettomuutta tai onnea.
Vaikka asiat tuntuvatkin nyt tuolta, niin kriisi on monesti sysäys muutokseen ja kasvuun. Ilman vaikeita aikoja, sitä vaan tyytyy elämään.
On ikävää, ettet saa levättyä tai ehkä saat, mutta mielesi ei lepää vaan tekee töitä. Tarpeellista työtä, että joskus vielä tiedät mitä tulee tehdä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka asiat tuntuvatkin nyt tuolta, niin kriisi on monesti sysäys muutokseen ja kasvuun. Ilman vaikeita aikoja, sitä vaan tyytyy elämään.
On ikävää, ettet saa levättyä tai ehkä saat, mutta mielesi ei lepää vaan tekee töitä. Tarpeellista työtä, että joskus vielä tiedät mitä tulee tehdä.Hienosti sanottu, tuo on niin totta. Ilman vaikeita aikoja sitä vaan tyytyy elämään. Kaikki kääntyy parempaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka asiat tuntuvatkin nyt tuolta, niin kriisi on monesti sysäys muutokseen ja kasvuun. Ilman vaikeita aikoja, sitä vaan tyytyy elämään.
On ikävää, ettet saa levättyä tai ehkä saat, mutta mielesi ei lepää vaan tekee töitä. Tarpeellista työtä, että joskus vielä tiedät mitä tulee tehdä.Joskus ne vaikeat ajat tosin kroonistuvat. Silloin niiden "hyöty" häviää.
Sivusta
- Anonyymi
Minä löydän merkityksen kaikelle tapahtuneelle omassa elämässäni, jos totuus on se että meistä on yhteen. Jos todellisuus edes puoliksi on haaveiden kaltainen, kaikella on ollut merkitys.
- Anonyymi
On hauskaa satuttaa tyhmien lasten isää.
- Anonyymi
...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
...
No niin teikä sai heti palstaäijän naisvihaprovosta sävyjä oikein aikojen takaa. Huomaa ettei mitään mistä jodlata ja jokeltaa ei ole. T
- Anonyymi
Ja minä kaipaan häntä. Iholle. Siitä asti kun tavattu ei ole ollut muuta.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1576047
- 755349
- 994365
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753740Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603408- 443010
- 152347
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️582099- 462045
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381773