tunnet itsesi?
Minä olen syntynyt 60-luvulla, mutten tunnista itsessäni tätä ikääni. Lapset on kolmikymppisiä, lapsenlapset alle kouluikäisiä. Mieheni kuolemasta reipas 10v, silti tää aika vain ei tunnu sellaiselta että olisin 60+ tai edes lähellä sitä.
Viiskymppisetkään ei enää tuntuneet missään, neljäkymppiset vielä jaksoi juhlistella. Elämä tuntui silloin soljuvan itsestään, nyt ei enää ehkä ole mitään päämäärää, tavoitetta. Päivä kerrassaan kohti sitä lopullista parasta ennen - päivämäärää.
Mä tunnen itseni kuitenkin henkisesti jo aika väsyneeksi, 60luvusta on jo paljon aikaa. Vähemmästäki väsyy,
saati sitten että olis jo 4kymmentä luvulla syntynyt. Kaikki kunnioitus kuitenkin ikäistäni vanhemmille ja pitkän iän toivotukset! 🎀
Minä olen syntynyt 60-luvulla, mutten tunnista itsessäni tätä ikääni. Lapset on kolmikymppisiä, lapsenlapset alle kouluikäisiä. Mieheni kuolemasta reipas 10v, silti tää aika vain ei tunnu sellaiselta että olisin 60+ tai edes lähellä sitä.
Viiskymppisetkään ei enää tuntuneet missään, neljäkymppiset vielä jaksoi juhlistella. Elämä tuntui silloin soljuvan itsestään, nyt ei enää ehkä ole mitään päämäärää, tavoitetta. Päivä kerrassaan kohti sitä lopullista parasta ennen - päivämäärää.
Mä tunnen itseni kuitenkin henkisesti jo aika väsyneeksi, 60luvusta on jo paljon aikaa. Vähemmästäki väsyy,
saati sitten että olis jo 4kymmentä luvulla syntynyt. Kaikki kunnioitus kuitenkin ikäistäni vanhemmille ja pitkän iän toivotukset! 🎀
Vastaukset 51
Vanhimmat
Siinä välissä olemme myös me 50-luvulla syntyneet. En myöskään ymmärrä, miten voin olla jo näin monta vuotta elänyt. Vanha en ole.
Ajattele, jos olisit elänyt joskus 3000 vuotta sitten pronssikaudella. Tuolloin ihmisten eliniän pituus oli keskimäärin noin 30 vuotta. Sinä olet saanut elää kaksi kertaa pidempään. Nykyaikana sinullakin on hyvä mahdollisuus elää vielä seuraavatkin tulevat 30 vuotta tästä eteenpäin ja ihmettelet elämää täällä vielä 90 vuotiaana.
En tiedä miltä tuntuu, jos "tunnistaa oman ikänsä". Nykyään kuitenkin samanikäiset voivat olla niin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa esim. joku 4-kymppinen odottaa ensimmäistä lastaan kun toinen on jo isoäiti, tai että 5-kymppinen aloittaa opiskelun ja hankkii uuden ammatin jne.jne.
Ehkäpä sitä ikää ei voikaan sen kummemmin tunnistaa vaan jokainen on sitä mitä on; vuodet kuluvat joka tapauksessa
Itselläni on kolme lasta, 4-kympin molemmin puolin eikä yhtään lastenlasta. Lähes kaikilla ystävilläni on jo useampi lapsenlapsi ja he elävät mummoarkea. Minä taas mieheni kanssa elän sellaista aikuisten parisuhdearkea; tehdään mitä huvittaa milloin huvittaa noin suurin piirtein.
Ikäisekseni olen kuitenkin melko hyvässä kunnossa, lievää vanhenemista, ikääntymistä havaittavissa. Mutt olen elänyt nämä vuodet, viime aikoina vähän hiljaisempaa! Mutta siihenkin tottuu, että on jo ... vanha.
Hyvä kysymys.
Jonkinlainen ikäkriisi. Aloin loispummieläkeläiseksi, enkä oikein osaa suhtautua asiaan mitenkään. Ikää toki jo kuuskytviis, mutta kunto vielä kuin satavuotiaalla :D
Mutta vaikka jo jonkinverran vuosia ja kilometrejäkin takana, en vieläkään tiedä, miksi alkais isona. Jotenkin vanhenemisessa kuitenkin kyse enenpi mielentilasta, kuin vaikkapa fysiikasta.
Terveysongelmat kyllä vaikuttavat elämiseen, mutta koen kuitenkin itseni keskenkasvuiseksi. Kuitenkin aina ajatuksia etiäpäin ja uusiin juttuihin. Vanhoja ei niin kiinnosta muistella. Ok. Kovin isoja suunnitelmia ei enää ole, mutta kokoajan jotain mielessä.
Sen ikä on tuonut, oppinut, harvemmin kaikki menee, kuin suunnitellut ja ehkä kärsivällisyyttä hiven enenpi. Kuitenkin koko ajan fiilis, jokin isompi juttu mulla vielä tekemättä. Noh, sellanen tulee, tai ei tule. Tärkeetä kuitenkin, on edes haaveissa vielä tehdä jotain merkittävää. Siis itelle merkittävää, ei kiinnosta pystit, pokaalit.
Epävarmaa, mitä tulevaisuus tuo. Ollut kuitenkin kaikenlaista, tottunut jonkinlaiseen epävarmuuteen. Se pitää virettä yllä. Se selkeetä, jossain vaiheessa kuolee. Kunhan ei tarvis kovin kitua. Kannatan eutanasiaa ja toivon säilyväni terveenä niin kauan, että se sallitaan suomessa.
Mutta juu, vielä ei kiire kuolemaan.
=DW=
Onkohan toi keskeneräisyyden tunne kovinkin yleistä. Itsekin pohdin, että mitä sitä vielä tekisi, vaikka olen jo yli-ikäinen ja kuolinsiivous on aloitettu. Kun se on tehty hyvälle mallille, niiin mitä sitten ...
Tunnen itseni ikävuosieni ikäiseksi.
Olen miettinyt että olen varmaan koko ikäni ollut jonkun sortin suorittaja ja se jatkuu edelleen. Siis suoritan elämää ja siitä pitänee koittaa päästä pois. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :).
En tunne itseäni numeroni ikäiseksi, mutta tuo suorittaja osuu tännekin melkolailla nappiin. Sukulaiset sanovat ADHD-tyypiksi ja ehdottelevat, josko jo rupeaisit rentoilemaan.
Kerro nyt meillekin, mikä se tunne on kun "tuntee itsensä numeron ikäiseksi" kun oikeastaan kukaan ei niin tunne, mitä vanhemmaksi tulee.
Onko luki-luki vai joku muu ongelma? Siellä lukee; en tunne ...
Mištä tiedät että kukaan ei tunne? Et voi tietää kaikkien tuntemuksista. Äläkä mitätöi toisten tuntemuksia
Tänään keväisenä päivänä Espalla istuessani ja sidukkaa lipittäessäni, tunsin itseni niin nuoreksi. Aurinko paistoi ja juttu luisti ja monet vanhat asiat ja tapahtumat naurattivat. Välillä 50-luvulla syntynytkin tuntee häivähdyksen jostain, joka on jo mennyt.
Vähän pilviä ilmestyi taivaalle ja aurinko enää vain kurkisteli. Siitä sitten tartuin rollaattorin kahvaan ja jatkoimme matkaa.
Mutta se häipyvä onnen hetki jätti hyvän mielen pitkäksi aikaa.
Kiva kirjoitus. Hyvä mieli tarttui.
Huonossa kunossa
Käymään vain tänne tullaan, eikä olemaan...
https://youtu.be/rlORfFM0S3s
Pienoinen ikäkriisi kun ajattelee kymmenen vuotta eteenpäin. Silloin voi jo kutsua itseään ikälopuksi.
Juu, päivää vaille 70.
Ei enää nuoria olla. Ei kai tässä mikään muutu.
Ei enää tavoitteellista työhommissa, mutta jos ei mitään tee, pitkäksihän aika tulee.
Miten lie, kun koneet tuntuu muuttuneen korkeamiksi., mutta kun niiden kanssa on ikänsä ollut, niin ei muutakaan sitte osaa.
Kymmenen vuotta on lyhyt aika, sitten on jo 80, mikä lie tilanne silloin.
K kotton
Onko sulla huomena tasasynttäri? Toivotan onnea, iloa ja ihanaa päivää.
Kymmenen vuotta taaksepäin on kummallisen lyhyt aika, mutta eteenpäin ajatellen onneksi kuitenkin kaukana tästä päivästä.
Aikamoinen arvoitus: " ... koneet tuntuu muuttuneen korkeammiksi, ... " ?
No huominen päivä vielä, mutta sitten se ikä aalkaa seitsemällä.
Onnea aina tarvitaan, kiitos.
Kyllä kymmenen vuotta eteenpäinkin tuntuu lyhyeltä, ja kun katsootuttuja kasikymppisiä, niin ei hääviltä näytä.
Olis vissiin aika alkaa miettimään, mitä isona tekisi.
Paljon onnea pyöreiden täyttämisen johdosta.
Vähempi pyöreiden täyttämisiä on edessä kun takana,.
Säätiedotus lupaa viileää, mutta karvalakkia ei tarvitse.
Lähden hakemaan kakut, pitäähän sitä varautua.
K kotton
No siksipä ovatkin arvokkaita kun niitä vähemmän edessä kuin takana.
Viileät on vielä elä kelit mutta kyllä se kesäksi ruukaa lämmetä.
Millaisia kakkuja tilasit/ haet?
No voileipäkakut ja mansikkakakut, kaksi kumpaakin.. 30hengelle.
Nyt pitää ottaa huomioon nämä ruoka-allergiat.
Itselläkin on, kummaksi maailma mennyt. Ei niitä ennen ollut.
K kotton
On niitä ennenkin ollut, mutta ei ole vain diagnosoitu ja toisaalta valinnan varaa ruuissakin oli paljon vähemmän.
Gluteiinittomiakin kakkuja ja leivonnaisia saa nykyään herkullisia. Ja laktoosittomiakin voi syödä kaikki.
Itse olen 71 ja jo väsynyt elämään. Ei ole voimia esim. ikkuoiden pesuun.
Haluaisin jo poistua täältä tuonpuoleisiin.
Sotaveteraani sanoi aikanaan, että hän on niin utelias, että haluaa nähdä mahdollisimman kauan, mihin maailma muuttuu. Niin minäkin olen ajatellut, vaikka välillä muinaisjäänteeltä välillä itsensä tunteekin..
K kotton
Voi miten ikävää - mutta jokainen elää omannäköistä elämäänsä.
Teetä ikkunanpesu jollain siivous firmalla.
Olen huomannut ettei ikkunat sen likaisempia ole vaikka niiden pesuväli olisi 2 vuotta. Työssä ollessani ei läheskään aina huvittanut vähäistä vapaa-aika tuhlata ikkunanpesuun olen sitä hommaa inhonnut aina.
Minkähän takia eläkeläisnaiset aina vouhottaa siivouksesta ja ikkunanpesusta? Ja sen huomaa näiltä palstoiltakin
Kun ei enää jakseta/ pystytä itse tekee noita hommia, ollaan kauhuissaan, muutamasta pölyhiukkasesta :)
Pesin ikkunat ulkopuolelta toissapäivänä ja lakaisin ulkoterassin (ei lasitusta) kivetyksen.
Täällä ei ole satanut pariin kuukauteen ja siitepöly leijuu tuulen mukana ympäriinsä.
Tuossa 10 metrin päässä ikkunoistani olevalla tiellä eivät noudata 30km/h nopeusrajoitusta ja nyt näkee kuinka tiestä nousee pölypilvet ilmoihin.
60 v kaikki alkaa menettämään merkityksensä ja alkaa masentaa , tulee kolotukset ja voimat hiipuvat , näin se vaan menee..
Ei muuten mene, ehkä kohdallasi mutta älä yleistä. Minä olen lähempänä 7- kuin 6-kymppiä ja elän ihanaa aikaa. Kolotuksia on, mutta mitä sitten? Muutoin on vapaata aikaa tehdä suurin piirtein mitä huvittaa, on kiva ihmissuhde meneillään ja hyviä ystäviä, joiden kanssa tehdään kaikkea mukavaa.
Eläke on pieni mutta sekään ei hidasta menoa ja sitä, etteikö elämästä voisi nauttia!
Kun tuntee olonsa ikäisekseen, ei ole kaipausta nuorempaan versioon itsestään eikä väsy ajattellessaan ikääntynyttä itseään. KUN tuntee olonsa ikäisekseen, viihtyy omassa iässään, sellaisena kuin on:)
Juurikin näin👍.
Minä tunnen itseni nuoremmaksi kuin iältäni olen. Olen kuusikymppinen.
Ja miltähän sitten kuusikymppisen pitäisi tuntea? Ei sitä kukaan tiedä, joten ei voi myöskään tietää, tunteeko itsensä nuoremmaksi.
Vai: miltähän sitten kuusikymppisestä pitäisi tuntua? - Kyllä 60 itse tietää, miltä tuntuu, kuten 70:kin. Ja jos ei tunnu vanhalta, niin ei ole vanha. On vain kuin aina ennenkin. Jotta koeta kestää ja jätä kommentoimatta, kun ei näytä onnaavan.
Vain kuka n kuusikymppinen tietää tunteensa, ei kukaan ulkopuolinen.
Taisit missata pointin ja ottaa itteesi ....
Mikäs siinä jos on nuorekas mieli ja kehokunnossa, että jaksaa. Mä oon suht saman ikäinen kuin Sinä. Miten sitä muistelee, kun itse oli lapsena, niin kuuskymppiset oli niin vanhan oloisia, mutta sitä katseli varmaan Omista lähtökohdistaan:)
Mä olen jotenkin niin väsynyt sekä kipuiluun, että yksinäisyyteen, että varmaan se lisää vuosikymmeniä hartioille :D
Kyllä sen tuntee, onko ikäisensä vai nuorempi vai ikääntyneempi. =) Kyllähän itsensä tuntee, ei kannata verrata toisiin, vain katsella itseään peilistä ja kuulostella miltä tuntuu.
Toiset ne vaan jaksaa iloita jokaisesta päivästsä, toiset laahustaa ja vetelee ruhoa perässään.
Jos missasin pointtisi, niin varmaan osaat selittää sen. Kommentistasi se ei käy selville. Mikä olisi pitänyt "ottaa" itteeni ...
Pakko kai se on alkaa tuntea itsensä 69-vuotiaaksi, kun ylihuomenna on 69-vuotissynttärit, tai huomennahan se jo on. Jotenkin vaan tunnen itseni nuoremmaksi, varsinkin kun pari vuotta sitten leskimiehenä löysin uuden rakkaan ja tuntui, kuin olisi alkanut uusi elämä.
Onneks olkoo sulle, sekä syntymäpäivän että uuden rakkaan vuoksi ! 💛💓💛
Toki voi tuntea itsensä ikäisekseen, =) tai vaikka nuoreksikin, elämähän alkaa just silloin kun sen päätät, joka päivä on armo uus, tehdä virheitä tai toistaa vanhoja.
Rakkaus on kyll ihmeellinen, se saa jalat liikkumaan ketterämmin, ja sydänkin lyö niin lujaa ja voimakkaasti! 💞💞
Parin kuukauden päästä napsahtaa 70 ja alan olla jo aika kypsä, ei huvittaisi yhtään enää. Juhlia onneksi ei tarvii järjestää , en ole ennenkään järjestänyt kun ei vieraita käy muulloinkaan.
Onneks olkoon 70v:) Hieno ikä. *Veikkaan, vielä tulee toiset kymmenet lisää* :)
Kyllähän elämä kypsyttää, mikä ettei, mutt mitä kypsempää, sen ymmärtäväisempää! Eiks??
Toivottavasti ei tule. Riittäisi jo .
Tunnen itseni nuoreksi ja vahvaksi. Elämänhalu on tallella ja vielä pystyy keksimään uusia asioita. Olen pitkäikäistä sukua ainakin toiselta puolelta. Sisar nukkui eilen pois, olisi täyttänyt muutaman viikon päästä 89 v. Rustailin lapsillensa kauniin kortin ja kirjoitin hänen rippivirtensä paperille muistovärssyksi. Vaikka kortissakin oli tämä minkä olen ennenkin kuullut. He jotka lähtevät, eivät koskaan jätä meitä.
He elävät sydämessämme, heidän muistonsa sielussamme ikuisesti. Muistatko sinä rippivirtesi? Minä muistan myös omani.
En muista rippijuhliini enkä konfirmaatiosta mitään.
En oikeastaan tunne itseäni minkään ikäiseksi vaan olen mitä olen; eli en osaa määritellä tuntemuksiani tiettyyn ikään. Olen 66-vuotias ja perusluonteeltani hyvin positiivinen ja utelias eli innostun helposti ja olen monessa mukana
Mieleltäni olen virkeä ja minulla on laaja tuttavapiiri ja muutama hyvä ystävä. Kaikki nämä ovat olleet elämässäni lähes aina kuten parisuhteenikin eli tämänkään takia vaikea hahmottaa "minkä ikäiseksi tunnen itseni"
"olen mitä olen" - siinäpä se kiteytyy Ihmisenä olemisen ihanuus!
💥