EN VIETÄ MERKKIPÄIVÄÄNI ÄITINÄ !

Te siellä kaukana jossain,
teillä on siellä oma elämä elettävänä
jälkeläisenne kasvatettavana,

minä kyllä pärjään täällä yksikseni
vaikka teidän vaariki väsyi ja luoja kutsui hänet luokseen,

juu
menen menen menhän minä perässä
heti kun luoja muista kutsua minutki pois täältä,
mutta ehdinhän minä, ei sinne ole mitään kiierttä,


luojalla on varmaan jokin tehävä vielä minulle annettavana,
kun ei ole vielä hakenua mua pois rakaan pappanne luokse,

kyllä sinne ehtii mennä myöhemminki,

nyt iso iso mummonne kertoo teille
muistakaa rukoilla luojalta kaikkea hyvää maailmaan
jotta sodat loppuu ja maailmaan tulee rahua,
ja ihmiskunnalle tulee hyvää elää
kauniissa maailmassa jossa HYVYYS saa vallan ,
sillä rukouksen voima on MAHTAV A !

Elämälle kiitos että sain teidät
vaikka katositteki sinne kaus maailmaan, lapsethan on laina vain ihmiselle,

LUOJA teitä sinatkoon ja ohjatkoon oikeaan
ter: iso iso MUMMONNE täätä kaukaa matkoilta !

Olin silloin äiti kun lapset oli pieniä
ja vielä silloinki kun aikuiset lapset alkoi suunitella omaa elämäänsä

ja lähtivä yliopitoihin ja maailmalle omaa elämäänsä rakentamaan,

sen jälkeen sain olla mummo niin kauan kuin lapsen lapseni olivat pieniä, mutta kun heki kasvoivat aikuisiksi ja perustivat omat pehensä maailmale,
mummon osaki pikkuhiljaa hiipui puhelin keskutelujen varaan,
mutta aina rukoilen heille sinne kaus luojan sinausta,
ja hyvää elämää

sillä lapset eikä lapsen laset ole miunu omaisuutta
he olivat laina vain
he kuuluvat elämän omistukseen,
ei minun omaisutta olleet.
luoja heitä sunatkoon ja ohjatkoon aina oikeaan valintaan elämässään.

Äiteinpäivä juhlat kuuluu aina silloin kun perheessä on pieniä lapsia,


myöhemmin kun lapset ovat aikuistuneet
ei äitenpäivät enään ole enään niin tärkeitä viettää juhlina


ainkinaan vielä kun puolisoni oli elossa vielä,
vaikka aikuiset lapsemme olivat lentänee maaolmalle,

niin siitä huolimatta puolisoni toi aina äitenpäivän aamua kahvit minlle sänkyy,
olihan se mukava rakkauden osostua vanemmalle pariskunnallekki,
mutta kun puolisoni on jo kuollu useampi vuosi sitten
EN VÄLITÄ OLLENKAAN enään viettää äitienpäivää enkä muitakaan juhlapäiviä kun YKSIN olen ja nyt jo kauheen vanhaki, olen,


joten sanoki :

JOKA VANHOJA MUISTAA SITÄ TIKULLA SILÄÄN !


joten en juhli, olen matkoilla !

Muinoin moni äiti kyynelti vuolaasti
kun alkoi laulu

" äideistä parhain sä oot "

niin minäki,
se laulu sai aina kyyneleet silmiin,


äitiys on todella koskettava juttu ,
se on rakkautta, kipeitä tunteita, onnistumista, epäonnistumista,
mestystä, pettymystä, ihan kaikkea mahdollista,
se on ihan kaikke mahdollista ihmiselämässä,


juhlat on juhlittu,
arki on parasta mitä vanhus tietää.

Nykyvanhukset ei näköjään oikeasti halua viettää äitienpäivää. Oma äiti sanoi tämän jo vuosikymmeniä sitten. Aloin uskoa vasta keski-iässä.
Olen ei-toivottu - niin on juhlatkin!

Ei se ole rakkauden puutetta jos ei halua tai jaksa juhlia
nuorena jaksaa vanhana ei enään jaksa
riittää kun tietää että on rakastettu vaikka ei halukaa juhlia, ja ainahan omaiset ovat tervetulleita käymään, mutta että onko heillä aikaa ja mahdollisuutta matkustaa juhlimaan vanhustaan,
vanhukset osaa panna jo realyteetit oikeaan järjestykseen,


nuoruus ja terveys
vanhuus ja vaivat
ovat 2 aivan eriasiaa !

jaksaako entinen " äiti "
juhli äitenpäivää,


en enään jaksa, olenko ainoa. ?

onko siellä teillä ilo ylimmillään
onko teitä kaikki rakkaat muistanu teitä äitinä,

mulle on puhelin soinu tänään muutaman kerran,
se riittääki,

ei jaksa juhlia
juhlat kuului noreuuteen,

En juhli mitään juhlapäiviä.
Yhdet syntymäpäiväni juhlat olivat niin juhlavat, etten ikinä tule saamaan edes kutsua samanvertaisiin.
En ollut juhlien järjestäjä, en koollekutsunut juhlijoita, mutta olin Se jota juhlittiin. Viimeiset juhlani.
Lapset eivät ole täällä, eivät lastenlapset, eikä muu suku.
Äitienpäivä, joka on iäti mielessäni, se -50 luvun äitienpäivä jonka juhlan aattoa juhlisti kuolema vierailemalla tärkeän henkilön vierellä, vei mukanansa ja jätti minuun haavan
Haavan äidin surusta.
Samaa arkea tänään ja eilen.
Olen kieltänyt perillisisäni järjestämästä minulle hautajaisia.
Haluan mennä maan poheen ilmna haudallani kerrttuja muistovärssyjä ja teko kyyneliä!
Niitä olen nähnyt mnissa hautajaisissa.

Tuo minulle ruusu eläissäni, kampaakerran hiukseni, kun vielä elän, kysy kyinka viut, mutta älä ohita vastaustani.
Tänään voin hyvin, mutta huomisista en mitään tiedä.
Hyvää Äitienpäivää juhliville ja heillekin, jotka eivät juhli.
Omaa äitiä muistaen päivä on merkityksellinen.
Terasilla palaa kynttilä. isossa lasimaljakossa.

Olin juuri täyttänyt 17-vuotta kun tyttäremme syntyi. Siinä kasvoimme yhdessä. Varmaan tein paljon virheitä mutta rakkaudessa en koskaan kitsastellut.
Meillä on läheiset hyvät välit. Tytär asuu Etelä-Suomessa ja minä susirajalla joten ei kovin usein nähdä.
Kun hän tulee avaamme valkkaripullon ja parannamme maailmaa.
Ei viini tärkeää ole kummallekaan mutta se jotenkin juhlistaa yhdessäoloamme.
Poikamme syntyi kun olin 20-vuotias, Hän oli aikaansaapa ahkera ihminen. Menetimme hänet liian varhain syövälle. Se jätti ikuisen painon sisimpään ja surun joka ei lähde koskaan.
Olen kiitollinen että muunkin on jälkikasvun kanssa hyvät ja lämpimät välit.
En ole koskaan välittänyt juhlapäivistä enkä synttäreistä. Yhdessä olo perheen kanssa on aina juhlaa.

Täällä itsekseni äitienpäivää vietän.
Kaikenmoista maalaishommaa tehden. Isoinpana saunan pesun. Kannoin ulos ritilät, penkin, jakkaran, kaikki juuriharjalla jynssäten. Sitten lauteitten ja lattian jynssäys.
Aurinko paistoi ja 13 astetta lämmintä. Ihanaa.
Vesiletku pihalta sisään, kunnon huuhtelu pesun jälkeen.

Miniäni on aina ensimmäinen joka äitienpäivätoivotukset laittaa. Kukan jo toi aiemmin.
Poika ja lapsenlapset sitten perässä, vatsappi kilkkaa.

Olen ihan tyytyväinen, istuskelin tuolla alamökin terassilla, oikealle korvalle käki kukkui vasemmalle pikkulinnut lauloi ja siinä välillä hiljaa liplatteli järven pinta. Kuikka siinä soudellen.
Koivut hiirenkorvilla, aurinko paistoi, ihana on luojan luonto, rauha oli kaikkialla.

Sitäpä rauhaa toivoisin kaikille, niin maailmaan, kun jokaisen omaan mieleenkin.