Ihan surettaa niin että itkua pidättelen kun vaivaa niin kovin se että sätti on mennyt sellaisen riitaisan keskustelun suuntaan. Ilkeästi sanotaan helposti ja jos ei kehdata itse sättiruudulla sanoa niin sitten tullaan tänne kirjoittamaan jos mahdollista niin vielä ilkeämpiä asioita toisista ihmisistä, jotka kuitenkin ovat lähimmäisiä, eivätkö vain olekin?
Jokainen voisi tykönään näitä miettiä, siellä missä on mahdollisuus rauhoittua, oli se sitten seurakuntansa sunnuntaikirkkokahveilla tai sitten esimerkiksi vaikka soutuveneen veistokurssilla kansalaisopistolla.
Jokainen voisi tykönään näitä miettiä, siellä missä on mahdollisuus rauhoittua, oli se sitten seurakuntansa sunnuntaikirkkokahveilla tai sitten esimerkiksi vaikka soutuveneen veistokurssilla kansalaisopistolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kannattaisko sunkin opetella vain pitelemään sitä perää?
Valottaisitko hieman? Etenkin jos tarkoituksesi on vilpittömästi auttaa. Kuten ehkä tiedät tai mahdollisesti ymmärrät, niin suru on kovin vahva ja mukanansa vievä tunne. On sellainen voimaton olo, ja sitä sitten vain jää kiinni suruunsa vaikka tahtotila koittaisikin johdattaa iloon.
..kuten itse kirjoitit :
" jos ei kehdata itse sättiruudulla sanoa
"niin sitten tullaan TÄNNE kirjoittamaan
Mutta kun tällä kirjoitusosiollakin on palkattu valvoja, joka mielestäni muuten moderoi ihastuttavan taitavasti tätä tänne kertyvää sanavirtaa! Miten hänen toimeentulonsa kävisi jos tänne emme esim. ja mm. sinä ja minä kirjoittaisi?
Sinäpä sen sanoit! Mitenhän siinä oikein kävisikään?