Noitanainen kiduttaa

Leopardipoika kirjoitti:

Seuraava novelli sisältää raakaa väkivaltaa, kidutusta ja pakottamista seksiin. Ellei kiinnosta, ei kannata lukea.

Tom hiipi hiljaa velhottaren palatsin käytävillä. Vaalea nuorukainen oli avojaloin ja hänen yllään oli pelkkä lannevaate. Silti kuunsäteet heijastuivat hänen kuumuudesta ja jännityksestä hikiseltä vartaloltaan. Kädessään Tomilla oli lähes puolimetrinen kaareva veitsi, jonka kärki tärisi hiljaa.

Helpotus alkoi vallata alaa Tomin mielessä. Hän oli onnistunut tunkeutumaan velhotar Jeannen palatsiin, varastamaan sieltä kokoelman jalokiviä, jotka roikkuivat pussissa hänen vyöllään, ja nyt hänen tarvitsi enää päästä huoneeseen, jossa hänellä oli köysi roikkumassa ikkunasta. Ja tämän oli tehnyt juuri hän, joka ei ollut vielä edes miehen mitoissa ja jota kaupungin muut varkaat kutsuivat pojaksi. Samat varkaat, jotka kavahtivat jonkun mainitessakin velhotar Jeannen palatsin aarteet.

Tom saapui huoneeseen, jonka ikkunasta hän oli tullut palatsiin. Hän seisahtui huoneen ovelle kauhusta jäykkänä. Ikkuna, josta hän oli tullut, hohti outoa vihreää valoa. Samalla hetkellä sotilaat astuivat esiin seinävaatteiden takaa miekat käsissään.
   - Pudota veitsi poika, yksi sotilaista ärähti.
Tom toimi salamana. Hän syöksyi kohti ikkunaa pudottautuakseen siitä ulos. Kun nuorukaisen käsi osui vihreään valoon, hän tunsi kuin salaman lyövän vartalonsa läpi. Veitsi putosi kädestä ja hän putosi parkaisten lattialle.

Tom istui pimeässä kylmän vankityrmän lattialla. Sinne hänet oli raahattu silmät peitettyinä. Vaikka hän pääsisi pakoon, ei hän tietäisi mihin mennä. Näin Tom mietti oven yhtäkkiä avautuessa. Sisään astui velhotar Jeanne. Tämä näytti korkeintaan kahdenkymmenen ikäiseltä, vaikka Tom tiesi hänen asuneen palatsissaan jo ainakin vuosisadan. Yllään velhottarella oli tiukka nahkainen asu, jonka tarkoitus oli tehdä vaikutus hänen palatsissaan vieraileviin aatelismiehiin ja hänen tummat hiuksensa ulottuivat yli olkapäiden..

Tom hyppäsi pystyyn käydäkseen noidan kimppuun. Poika ehti astua yhden askelen ennen kuin Jeannen kädestä leimahti sama vihreä valo, joka oli jo kerran lyönyt hänet maahan. Tom lyyhistyi taas kivilattialle tuskissaan.
   - Hölmö. Älä kuvittelekaan voivasi vastustaa minua. Nouse ylös, Jeanne tiuskaisi.
Tom kömpi nyrpeänä ylös ja jäi hiljaa seisomaan noidan eteen.
- Mitä asiaa sinulla on palatsiini? Anna kuulua poika, nainen jatkoi.
- Mitäs luulet? Olin varkaissa tietenkin, Tom vastasi töykeästi.
- Älä yritäkään. Kukaan varas ei uskaltaisi tunkeutua tänne pelkkien kalleuksien perässä. Kuka sinut on lähettänyt? Morgan? Vai ehkä Moses-Ptahor? Kerro hyvällä niin säästät itsesi paljolta kärsimykseltä.
- Olet hullu!
- Vai niin. Tulehan ulos sieltä, Jeanne sanoi ja astui tyrmän ovesta ulos.

Tom astui Jeannen perässä ulos tyrmästä ja veti henkeä säikähdyksestä. Hän oli juuri astunut noidan kidutuskammioon. Suuri kellarihuone oli täynnä piinapenkkejä, teilipyöriä, metallisia tuoleja, kahleryhmiä ja hiiliastioita. Seinillä roikkui ruoskia, rautoja, pihtejä, koukkuja ja puristimia. Huoneen yhdessä nurkassa seisoi katse maahan luotuna suunnilleen Tomin ikäinen tummatukkainen nuori mies alastomana ja orjankahle kaulassa. Poika oli komea, mutta hänen hoikkaa vartaloaan kirjoivat toistuvien ruoskintojen jättämät juomut.
- Riisu vaatteesi, Jeanne käski.
Tom epäröi hetken, pudotti sitten lannevaatteensa jalkoihinsa ja jäi seisomaan naisen eteen jäntevä vartalo täysin alastomana. Jeanne katseli nuorukaista vähän aikaa arvioiden ja kahlitsi hänet sitten seisomaan kädet ranteista ylös kattoon kiinnitettyinä. Noita nosti karvasta nestettä sisältävän pikarin Tomin huulille juotavaksi. Tom ei vastustelut, vaan kumosi juoman kuuliaisesti. Se tuskin oli pahinta, millä nainen saattaisi häntä rääkätä.

Poika mietti kauhuissaan, mitä nainen hänelle tekisi. Miksi hän ei ollut kuunnellut vanhempia miehiä, jotka varoittivat häntä kertoen kauhistuttavalla tavalla surmatuista tunkeilijoista, joita oli joskus löydetty palatsin takana aukeavalta kadulta. Tomin mietteet katkesivat raipan läjähtäessä hänen selkäänsä. Tuska oli polttava ja Tom parkaisi. Hän katsoi taakseen ja näki orjapojan kohottavan ruoskaa uuteen iskuun. Tom huusi taas. Jeanne käveli Tomin eteen ruoskinnan jatkuessa. Pojan selkä oli kuin tulessa, mutta hän tunsi naisen tarttuneen hänen kiveksiinsä. Tuskasta huolimatta hän tajusi kalunsa nousevan nopeasti.
- Kuulustelemisesi tulee tosiaan olemaan nautinto, Jeanne hyrisi samalla, kun laskeutui polvilleen pojan eteen. Sitten hän otti Tomin kalun suuhunsa ja alkoi ensin lipoa sitä ja sen jälkeen imeä. Ruoska viuhui ilmassa ja osui yhä uudelleen ja uudelleen kidutetun pojan selkään. Tuska oli hirvittävä, mutta Tom tunsi samalla kiihotusta Jeannen ottaessa häneltä suihin. Pian poika laukesi naisen suuhun ja orja lopetti ruoskinnan jättäen Tomin roikkumaan velttona ja puolitajuttomana kahleisiinsa.

Tom havahtui tuskanhorteesta Jeannen tarttuessa häntä toisella kädellä hiuksista ja toisella pakarasta.
- No niin pikku vakoojani. Jokohan nyt olisit kypsä puhumaan, Jeanne kysyi hiljaa.
- Helvetti, Tom kirosi ja jatkoi: - Olen jo kertonut, että olin varkaissa. Tahdoin jalokivesi ja olin niin hölmö, etten uskonut muiden varoituksia.
- Hölmö olet kyllä, kun hankit itsellesi kärsimyksiä ihan turhaan. Mutta kyllä sinä vielä puhut, Jeanne totesi ja otti hiilipannusta punaisena hehkuvat pihdit. Hän liikutteli niitä hiljaa Tomin kasvojen edessä. Poika tuijotti pihtejä kauhuissaan.
- Hei älä.. älä tee noilla…, Tom sopersi, mutta hänen pyyntönsä hukkuivat tuskan kiljaisuun, kun pihdit pureutuivat sihahtaen hänen kylkensä suojattomaan ihoon. Avattuaan hieman ihoa Jeanne pani pihdit kuumenemaan uudestaan ja otti hiiliastiasta parin rautoja.

Tom haukkoi vielä henkeään edellisestä kidutuksesta, kun Jeanne alkoi kosketella hänen tiukkoja vatsalihaksiaan kuuman raudan kärjellä. Jokainen kosketus sai aikaan sihahduksen, tuskanhuudon ja punaisena hohtavan palovamman. Tom kiemurteli sietämättömissä tuskissa. Hän olisi halunnut rukoilla armoa, muttei saanut sanoja kuuluville huutonsa lomasta. Ensimmäisen raudan jäähdyttyä, Jeanne alkoi käytellä toista. Sillä hän antoi pojan sisäreisiin pitkiä sipaisuja. Niiden aiheuttamat palovammat muistuttaisivat Tomia kidutuksesta jokaisella askeleella.

- No niin, nyt seuraa jotain todella mielenkiintoista, Jeanne kehräsi ottaessaan uudestaan punahehkuisiksi kuumenneet pihdit hiiliastiasta. Hän siirsi niitä hitaasti kohti pojan nivusia.
- Ei! ARMOA! poika huusi hädissään. Pihdit lähestyivät yhä. – Ei älä tee sitä. Kerron ihan mitä vain haluat kuulla! Huuto ei kuitenkaan auttanut, vaan pihdit puristuivat hitaasti Tomin suojattoman kalun ympärille…

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä