Tilanne tämä... Olen isäpuoli 5v. tytölle. Puolisoni paljon iltoja töissä sairaalassa,mikä nyt on hyvä et töitä on. Mutta ongelma on tämä... Itse en saa itselleni aikaa töitten jälkeen saati sitten lomien aikana kun aina "pitää" olla tytön kanssa iltoja kun äiti on töissä. Tytön isovanhemmat eivät aina ehdi katsomaan jos jotain menoa on. Omat tekemiseni jäävät vähemmälle kuin ennen eikä puolisoni itse tiedosta sitä. Joskus olen asiasta hieman vihjaillut,mut ei... Muutosta ei näy. Rakastan tytärpuoltani kuin omaani mutta liika on liikaa. Jotkut teistä varmaan leimaavat minut hirveäksi isäpuoleksi,mutta totuus on ettei minulla jää enää aikaa harrastuksilleni... Astukaapa itse minun tilalleni. Mitä tekisitte?
Uusioperheen arkea...
mind
202097
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mitä tekisit oman lapsesi kohdalla?
Itse olen usein viimeinen nukkumaanmenijä. TV:n töllötys ei kyllä ole hyvä harrastus, mutta saapa sitä omaa aikaa. Vaimokin tarvii myös.
Te (kuten mekin) voitte harrastaa sinun harrastuksiasi yhdessä. Unohtamatta tytön harrastuksien harastamista yhdessä, se kasvattaa hänen itsevarmuuttaan. Aina vain ei muista.
vaikka olenkin äitipuoli 4½-vuotiaalle.
mutta tätä se perhe elämä on. jokaisen on otettava vastuu siitä mihin on itsensä laittanut.
kyllähän se minuakin ärsyttää kun olen vasta 20-vuotias ja äitipuoli. kuitenkin olöen vielä nuori ja menevä ihminen mutta olen nyt jämähtänyt kotia aina kun poika tulee meille kahdeksi viikoksi. helluni käy töissä ja pelaa jalkapalloa (puulaaki joukkueessa) ja he luulevat olevansa aivan huippuja kun reenaavat joka toinen päivä. Ja minä yllätys yllätys hoidan hänen lastaan kiltisti kotona. ja sitten ihmetellään miksi olen pahalla päällä.
Minäkin rakastan mieheni poikaa kuin omaani mutta tuntuu että olen vain joku lapsenvahti ja taloudenhoitaja...
pitää maksaa palkaa, miksi se sen lapsen sun niskoille jättää? Mihin sun oma elämä valuu kun vahdit sitä lasta. Miksi se ukkos saa harrastaa ja SUN pitää vahtia sen kersaa illat pitkät, sehän sen isä on! Entäs sun omat menot, jumpat, lenkit, kaverit jne, mihis ne jää?
Vastuuta isät, vastuuta, ei lasta voi sysätä tyttöystävän kontolle joka ilta. Siihen pitää hommata palkattu lapsenvahti.
Äitipuolena tässäkin ollaan 19vuotiaana. No ei nyt täysin virallisesti, mutta melkein. Ainakin joka toisen viikonlopun poika on meilla.
Nyt on tulossa yhteinenkin lapsi. On tämä uusioperhe elämä rankkaa, mutta täytyy muistaa, että tätä on itse halunnut ja kyllä tämä antaakin paljon.
Oli sitten omia tai toisen lapsia pitää kyllä aina muistaa, että täytyy huolehtia itsestäänkin. Jos polttaa itsensä loppuun ei pysty huolehtimaan edes omista lapsistaan.
Meillä on vastaavantyyppinen tilanne. Puolisoni vie lapsensa tarhaan työvuorojensa ajaksi enkä minä pääsääntöisesti hoida. Toki tästä teemme poikkeuksia. Vaikka asuttekin yhdessä, sinä et ole lapsen isä etkä huoltaja ja näinollen sinua ei voi velvoittaa hoitamaan puolisosi lasta omana vapaa-aikanasi. Tämä on faktatietoa päivähoidosta vastaavilta viranomaisilta.
Sano siis rohkeasti kumppanillesi että oman jaksamisesi takia tarvitset omaa lapsetonta aikaa ja että lapsi voisi olla vaikka osan puolisosi työvuoroista tarhassa. On nimittäin aivan eri asia viettää vapaa-aikaa lapsen kanssa kuin hoitaa lasta "pakosta".
Ei ole oikein teidän kenenkään kannalta että kulutat itsesi loppuun "lapsenhoitopakossa". Ennen pitkää tilanne johtaa siihen että suhteesi lapseen kärsii ja hän alkaa tuntua tietyllä tapaa taakalta ja rasitteelta siitäkin huolimatta että nyt rakastat häntä kuin omaasi. Moni isäpuoli ei kykene tuolla tavalla puolisonsa lasta rakastamaan, itseni mukaanlukien. Älä siis riskeeraa tätä suhdetta!!
Esitä asia siis kumppanillesi hienovaraisesti ja vaikka se alkuun tuntuisikin hänestä epämiellyttävältä, asiaa ajateltuaan ymmärtää sinun kantasi sekä jaksamisesi tärkeyden perheessänne ja tuon oman ajan merkityksen.
En sanoisi sinua hirveäksi... toki pakettiin kuuluu sekä äiti että lapsi, mutta sinä et silti ole lapsen isä. Helpointa olisi, jos jo alusta asti olisit tehnyt selväksi, että niin paljon kuin lapsesta pidätkin, et aio kokopäiväiseksi lastenvahdiksi ryhtyä. Toki puolisoa pitää tukea ja auttaa, mutta ei ole mielekästä, että kulutat itsesi loppuun.
Mitä tytön äiti tekisi, jos ei olisi kanssasi? Laittaisi lapsen hoitoon? Minusta hän voisi tehdä niin joka tapauksessa (ainakin osan iltavuoroista). Pelkkä vihjailu ei ehkä riitä, käyttöön pitänee otta suora, mutta ehdottomasti ystävällinen ja rakentava keskustelu (älä syyttele!).
Lukisitko tekstisi uudestaan ja voihan nuo aikaisemmin vastanneetkin lukea omansa.
Joo et oo biologinenisä tälle tytölle, mutta olet käytännössä isä tälle tytölle tahdoit tai et. Ehdottaisin sinulle mielummin keskustelua naisesi kanssa ihan sellaisesta näkökulmasta, että perheen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä, jotta kaikilla perheessä olevilla olisi yhtä paljon omaa vapaa-aikaa. Oletan sinun muistaneen myös naisesi tarvitsevan samalla tavalla vapaa-aikaansa kuin sinäkin, ja sinun siis myös suonneen sitä hänelle. Sekä hänen unohtaneen myös suoda sitä sinulle, valitettavasti. Muuten on aika itsekäästä ajattelua.
Olipas kerrankin oikein fiksu kommentti!!!Olen,Mimmi,täysin samoilla linjoilla sun kans!
Onneksi olen ite löytäny maailman ihanimman miehen joka on todellakin ottanu (biologisesti) mun lapset omikseen,eli hoitaa, kasvattaa ja rakastaa heitä niin että sen voi nähdä jokainen vastaan tulija.Hän muistaa pitää huolen että minäkin saan mennä omiin menoihini kun hän on lasten kans,samoin kuin minä toimin miestäni kohtaan.
Ja vaikka lapsilla olisi mahdollisuus olla tarhassa mun töiden aikaan, niin mies kyllä hakee ne koska haluaa viettää aikaa lasten kans ja on sitä mieltä ettei niitä pidetä tarhassa jos ei ole pakko.
Muistetaan ajatella asioita paitsi ittemme ja ehkä lastemme niin myös puolisoiden kannalta.
ihan pakko mainita että te exät ootte ihmeellisiä.
Isällä ei ole oikeutta hankkia uutta naista ja nainen ei saisi olla missään tekemisissä lasten kanssa. mutta auttakaa armias jos te löydätte uuden miehen niin hän saa jopa ottaa ja hyväksyä biologisesti lapsen/lapset !? miltähän lasten isästä tuntuu kun joku vieras on tullut leikkimään isää hänen paikalleen lapsille?
herran jumala ku on itsekästä käytöstä näillä exillä! ÄIDILLÄ OIKEUS MUTTA ISÄLLÄ EI! TÄMÄKÖ ON OIKEIN?
että äidit saa vaatia suurempia elareita, saavat etsiä itselleen uuden miehen(ja lapsille uuden isin) ja saavat päättää isän ja lapsen tapaamisista.
Mutta isä joutuu maksamaan isompia elareita,jos haluaa lapsiaan tavata. Ei saa alkaa seurustelemaan,koska exä ei välttämättä tätä nyxää hyväksy ja nyxä ei todellakaan saa leikkiä äitiä lapsille.
Kuulostaa kauhean hassulta,että ex-miehen pitäis koko ajan miettiä,ettei loukkaa vaan ex-tyttöystävän mieltä,mutta miehen exä sit kyllä saa tehdä mitä lystää välittämättä ex-miehen tunteista.
Ja edelliselle...minun mielestä sekä isällä,että äidillä on oikeus jatkaa elämää. Harvemmin se niin vaan menee,että isä saa jatkaa elämää rauhassa eteenpäin...
Vai ei exät hyväksy exänsä nyxii? Kunpa se olisikin niin, mutta kolikon toinenkin puoli on olemassa ja se on juuri tämä nyxän vaikeudut hyväksyä lapsen toista vanhempaa (oli kumman exän tahansa, jopa). Lapsen lähivanhempi voisi olla valmis tekemään kaiken mahdollisimman lapsensa vuoksi tämän etävanhemman ja nyxän ym. kuvioon liittyvien kanssa yhteistyötä, mutta se ei aina käy näille nyxille ei sitten millään, vaikka kuinka tahtoisi saada lapsen edunmukaisesti kaikki toimimaan mahdollisimman hyvin. Jokaisen pitäisi osata lopettaa turha kiusanteko, kun kerran on elämänsä asiat itse valinnutkin (jokainen saa tehdä omat valintansa elämässään aina viimeiseksi itse, joten niistä pitää osata kantaa vastuukin), aikusen on kannettava vastuunsa tekemisistään. Onko oikein antaa lupa olla lapsellinen ja kiusata exäänsä kaikilla mahdollisilla tavoilla?
Suoraan sanottuna pelottavalta, että joku muu on välillä lapselle/lapsille äitinä. Mutta toisaalta se tuntuu myös rikkaudeltakin, lapsellanihan on toinenkin äidillinen suhde, mitä ei ole ydinperheessä yleensä. Ja huolia aiheuttaa, kun tuo äiti/isäpuolta ei itse tunne ja pitäisi osata silti luottaa (olla Jumalan veroinen olento, =). ) Vaan tavallinen kuoleva vain samoin tuon tuntemattoman äiti/isäpuolen kanssa olen, =). Onhan aivan luonnollista haluta tuntea tällainen ihminen, monestakin syystä. Vai kuinka moni jättää lapsensa päivähoitoon tietämättä ketä lasta hoitaa päivän aikana?
Mielestäni yksi tärkeimmistä lapsen kasvatusta tukeva asia on, että lapsi tuntee kaikkien ed. mainittujen henkilöiden tulevan toimeen taprpeeksi hyvin, ettei hänen tarvitse kantaa siitä sydämmellään mitään raskasta, ainoastaan paljon hyvää. Valitettavasti ja surukseni on todettava tämän olevan kaukana todellisuudesta, =(.
lapsi siihen vielä lisäksi niin ei tarvii kiukutella toisen mukulan hoidosta sehän menee siinä sivussa..
eli tervetuloa lapsiperheen arkeen vaan!!
mielestäsi vissiin kaikki ratkassaan hankimalla lapsi?! oli vähän oudosti autettu toista tuollaisella kommentilla mutta jokainen tyylillään =)
että ei hankita yhteistä lasta, koska se olisi VÄÄRIN HÄNEN ETÄPOIKAANSA KOHTAAN....
eli siis sulla ei sais olla oikeutta omaan lapseen sen takia että sillä on jo yksi lapsi? voi pyhä sylvi.
Potki pellolle tuollanen jos ei yhtään aikuismaisemmin opi suhtautuun asioihin.
...tuli vain mieleen. Lapsen pääasiallinen hoitovastuu kun on biologisilla vanhemmilla- ei kenelläkään muulla.
Tietystikään en tiedä taustojanne- mutta kuulostaa oudolta, että puolisosi hoidattaa lapsensa sinulla eikä lapsen oikealla isällä. Tämä käytäntö on sitäpaitsi suosituskin riippumatta tapaamissopimuksesta- tapaamissopimus on kuitenkin minimi.
Sillehän ei mitään voi jos lapsen isä ei halua minimitapaamisia enempää- saattaisi auttaa jos keskustelisit puolisosi exän kanssa kuin mies miehelle.
Itselläni on hieman vastaava tilanteessa kuin puolisollasi- olen vuorotöissä ja lapsen isä tavallisessa päivätyössä. Minun ollessa ilta- tai yövuorossa on lapsemme (3-vuotias) pääsääntöisesti isällään. Ainoastaan siinä tapauksessa, että exäni on työmatkoilla joutuu lapsi olemaan nykyisen puolisoni vastuulla.
Sinä et ole varsinaisesti vastuussa lapsesta. Todella hienoa kuitenkin, että olet valmis siihenkin.
Mitäpä jos yrittäisit keskustella lapsen äidin kanssa ihan suoraan? Vihjailut kun ei yleensä paljon auta...
Jospa äiti hakisi lapselle paikkaa vuorotyöläisten lapsille tarkoitetusta päiväkodista? Vaikka muutamana päivänä viikossa? Niissähän lapset voivat olla myös iltaisin. Näin sinäkin saisit vapaa-aikaa.