Miksi niin iso osa lesboista aina hehkuttaa tuota sporttisuutta? En ymmärrä! Voi kaunis ja hyväkroppainen olla ilman sporttisuuttakin. Ja miksi pitää olla niin tietyllä tavalla kaunis? Tarkoitan vaan sitä, että minusta persoonallinen ulkonäkö on parempi kuin joku julkkiskroppa ja naama.
Mitä mieltä olette muuten Salma Hayekista? Tuli vaan mieleen...
Mitä mieltä olette muuten Salma Hayekista? Tuli vaan mieleen...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä se sporttinen kroppa on jumalaisempi koskea, kuin plösähtänyt. Hyväkuntoinen nainen arvostaa terveyttä ja itseään.
Vasta(vatsa)kysymys: Miksi niin moni lesbo turvottaa itsensä kaljalla/siiderillä ihan muodottomaksi?
".. minusta persoonallinen ulkonäkö on parempi kuin joku julkkiskroppa ja naama.
Mitä mieltä olette muuten Salma Hayekista? Tuli vaan mieleen... "
Mitäs sä siitä välität, kun kyseessä on todellakin kaunis julkkisnaama :o)
kauheesti, mutta jos on käsitys siitä että lesbo dokaa ja polttaa ja on muodoton, niin sen ymmärtää jossain hetskuosastolla. Mutta luulisi lesbojen itse tajuavan että meitä on niin moneksi ettei toi "lesbot juo itsensä muodottomiksi" mene enään edes hyvänä huulena.
Ja kelle se soprttikroppa on jumalaisempi koskea ja kelle ei. Nämäkin on näitä että mitä sitten jos pidän punaisesta enkä keltaisesta.
Kun on lesbo ei ole automaattisesti
a) sporttinen
b) läski
c) juoppo
d) terveyslehden Vuoden Nainen
Toisaalta puhutaan siitä kuinka ei saisi leimata ja kuinka ei saisi lokeroida, ja sitten itse työnnetään toisiamme ties mihin karsinaan.
Lesbo ei tee mitään, vaan se ihminen, ja sen ehkä ymmärtää paremmin sitten jokainen että ihmiset on erilaisia, moneen junaan, kaikkeen kokoon, jne.
Lesbous on vain seksuaalinen suuntautuminen, ei yleiskuvaus millainen on juoppo ja lihava nainen, tai lätkänpelaaja.
Näin oletinkin, että osuu omaan nilkkaan, heh.
Sporttisuuden ihannoinnin ihmettelijät eivät ole itse sporttisia. Eikö? Kysymys voisi siis kuulua "Miksi minä en kelpaa tällainena? Miksi vain sporttisia katsellaan?" "Jos minä katsoisin minua, niin kyllä mulle kelpais" "Miksi en kuitenkaan kelpaa?" "päääh."
NIIN MONI lesbo on huonossa kunnossa. On moni heterokin. Sillä piste. Olen lesbo ja en sokea sille, että toinen lesbo voi olla epämiellyttävä. Ei lesboja arvostelevat kommentit tule aina heteroilta. Itsekritiikki on rautaa :o)
Lokerot ja määritelmät erottavat meidät harmaasta massasta. Jokainen tyhmempikin tietää, että jokaisella löytyy oma kolonsa, vaikka joskus suurempaan ryhmään yleistetäänkin.
Sporttinen versus läski olutsieppo on vaan tehokas asettelu kiihkeälle keskustelulle. Antaapi mennä tytöt.
omaan nilkkaan? ja heh ?
Niin moni lesbo on joo ja niiin moni hetero on ja mikä sun pointti oli?
Kiihkeä keskustelu sportti vs läski jne?
Ja sun terävä osallistuminen on luokkaa "oletinkin että osuu omaan nilkkaan"?
Itsekriitikki ja "lesbot on juoppoja ja läskejä" ovat miten sama asia?
Ja mitä ihmettä toi "miksi minä en kelpaa tällaisena?Miksi vain sporttisia katsellaan"- juttu oli?
Mutta jatka harjoituksia, joku päivä saadaan susta uusi "kuka urheiljatyttö on sexyin"-gallupisti.
Voit kyllä olettaa että tämä on kiihkeää keskustelua, mutta lähinnä tämä on kuin vuolisi puukolla kiveä.
Ajattelinkin, että noin kärkevän kommentin täytyi olla pikkuriikkisen provo. :)!
Itseänikin on toisinaan hymyilyttänyt tämä sama asia. Toisaalla trimmattuja, sporttisia naisia haikailevat lesbot. Toisaalla ne varsin kuluneet äijämielipiteet (myös naisilta, jopa joiltain lesboilta) rumista, surkeista lesboista. Joopa joo.
Itse kun olen havainnut, että on hirmuinen määrä kivannäköisiä, tavallisen kokoisia, viehättäviä naisia, jotka eivät mene kumpaakaan karsinaan. Olen itsekin ihan ok ja varsin sinut itseni kanssa, vaikken ole juuri ollenkaan sporttinen, varsinkaan tällä hetkellä. Naisten ja sen "kelpaamisen" suhteen ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmia. Näin monella muullakin.
Tuo trimmatun kropan ihannointi tulee melko suoraan median tehomyllytyksestä, siitä etteivät ihmiset jaksa vastustaa sieltä tulevia vaatimuksia. Ihan jees, jos joku urheilee/treenaa mutta se ei tee vielä ihmisestä muita ihmeellisempää.
Kun naisen viehättävyyteen vaikuttaa muukin kuin kropan kunto. Ja voisin sanoa, että minusta ennen muuta se kaikki muu. Mitä minä tekisin pelkällä vartalolla, ellei korvien välissä olisi paljon naurua, rentoa asennetta, monipuolisia ajatuksia maailmasta, kiireetöntä ja suoritusvapaata seksikkyyttä, pilkettä silmissä? Kun nämä löytyy, ei enää ehdi huomata, onko vartalo treenattu tiukaksi vaiko onko pientä pömppöä vatsanseudulla.
minä en ole sporttinen enkä ole koskaan ollut.
loukkaannuin äsköisestä viestistä, mutta kai se on tottakin.
'Tarkoitan vaan sitä, että minusta persoonallinen ulkonäkö on parempi kuin joku julkkiskroppa ja naama.'
Persoonallinen näkö on aika tärkeä minulle.
jullkkiskroppa. jaa no ei ainakaan minulla.
Ja HAHA! naamani kun näette toivoisitte että olisitte sokeita!
jumalaisen ihania..
Mä en ikinä voisi seurustella kenenkää muun kuin urheilevan naisen kaa..
Koska ihanan kropan lisäksi, on tietynlainen mua miellyttävä ajattelutapa mm:ssa arvostaa itsestä huolehtimista, on terve hyvä itsetunto, samanlainen arvomaailma kuin mulla (endorfiinit kunniaan)...
Heh.. No kyl muutkin naiset on yhtä ihania..
Nii i.Kyllä itsekkin AINA ensin vilkaisen ulkoiseen olemukseen,en vielä koskaan ekaksi ole ajatellut onkohan tuo sisäisesti kaunis.Tietty jos valita saa niin eihän mulla mitään timmissä kunnossa olevaa naista vastaan mitään ole jos vielä vaiks henkisestikkin näpäkkä....
Tuleehan sitä yleistä habitusta ensin vilkuiltua. Sisäinen kauneus sitten myöhemmin jos niikseen tulee. Miellyttävä ulkonnäkö ja rupin kunto kielivät kyllä myös jotain sisäisistä arvoista. Urheileva neito todennäköisesti arvostaa terveyttä ja pitää huolta itsestään.
Tai sitten kyseessä on äärettömän pinnallinen ja narsistinen yksilö, jonka elämään hallitsevat perfektionismi, rasvaprosentit ja dieetit. Toisaalta, niinhän sitä sanotaan, että vakka kantensa valitsee...
Täällä yksi, joka ei hehkuta sporttisuutta.
Itsekin olen niin kaukana sporttisuudesta kuin vain voi olla. Tietenkin käyn joskus kävelyllä ym., huolehdin terveydestäni ja elän terveellisesti, mutta tämä ei oman käsitykseni mukaan ole vielä sitä paljon hehkutettua sporttisuutta.
Itse oon koko ikäni harrastanu urheilua. Tai kun on käsikädessä mennyt kilpaurheilun kanssa vuosia, niin ei se mitään harrastamista ole ollut. Mutta nykyisin Harrastan urheilua. Se on elämäntapa. Itsestä huolehtiminen ja hyvässä kunnossa pysyminen (myös ulkoisesti) on itselle tärkeää. Se antaa elämän hallinnan tuntua ja arkisetkin askareet sujuvat paljon helpommin, kun on hyvä kunto.
Ihan huolestuttaa nykyään varsinki nuorten kunto, kun se on aivan olematon. Liikunta on ehdoton elimistön kunnossapitäjä, elämänlaadun parantaja ja sairauksien ehkäisiä. Oonki monelle ja monelle kaverille ja sukulaiselle väsänny treeniohjelmaa, saliohjelmaa ja ruokavinkkejä. Ei sitä tarvi pyykkilautavatsaa kaikkien tavotella, vaan omien tavotteiden mukaan liikkua.
Ja kyllä sitä itellä pää kääntyy tiukan kropan omaavan tytön perään paljon herkemmin. Mutta ei se kroppa yksin ihmisestä kiinnostavaa tee, kyllä sisältäki pitää kummuta jotain!
Itselläni pää kääntyy kyllä herkemmin sporttityypin perään. Tosin olen sitä mieltä, että kun kyse on suunnilleen itseni ikäisistä ihmisistä - 20 ja vähän päälle - ei se urheilullisuus tai urheilemattomuus vielä ehdi niin hirveästi paistaa päälle päin. Eli kun laittaa ne nykymuodin mukaiset tiukat farkut jalkaan, nousee takamus viidellä sentillä ylöspäin. Nuorena normaalivartaloista lenkkeilijää ei välttämättä erota huippu-urheilijasta kun on vaatteet päällä...
Itse hamuan sporttisuuden perään, sillä olen itsekin (kilpa)urheilija. Olisi vaikeaa kuvitella jakavansa elämänsä jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärtäisi mitään urheilun iloista. Kun oma elämäntyyli vaatii urheilemaan pääsääntöisesti kerran/kaksi päivässä, voisi urheilemattomalla ihmisellä olla vaikeaa ymmärtää tällaista.
Sporttisuus tarkoittaa minulle itsestään huolehtimista, terveitä elämäntapoja ja tietynlaista tasapainoa. Urheilu tuo elämääni rutiineja ja säännöllisyyttä, pitää minut kunnossa ja antaa elämyksiä. Pääni kääntyy sporttisen ihmisen perään, koska luulen että hänen elämäänsä sisältyvät nämä asiat, ja lisäksi itsestään huolehtiva ihminen hehkuu sisäistä ja ulkoista voimaa.
Tietenkin hyväkroppainen voi olla ilman sporttisuuttakin, mutta kyllä nelikymppisen ja jo kolmekymmpisenkin vartalosta näkee, urheileeko ihminen vai ei... Laiha voi olla, mutta jos lihaksia ei ole, paljastuvat tosiasiat... Oikealla urheilullisuudella kun ei ole mitään tekemistä varsinaisen laihuuden kanssa. Kun liikun yliopiston käytävillä tavallisissa vaatteissa, kovin moni ei varmastikaan tunnista minua urheilijaksi eikä minua voi erottaa muista. Bikineissä rannalla ollessani minulta on kuitenkin tultu kysymään, miten treenaamalla olen saanut lihakseni.
En muista milloin viimeksi rasvaprosenttini on mitattu eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, mikä se voisi olla. Laihduttanut en ole koskaan. Mielestäni "oikeaan" urheiluun ei kuulu ulkonäön korostaminen - minä erotan todellisen urheilijan salilla rikkinäisestä t-paidasta ja lepattavista verkkareista, jotka kertovat ettei ihminen ole tullut esittelemään itseään ja treenikamojaan vaan treenaamaan. Tietenkin joihinkin lajeihin, kuten klassiseen balettiin, kytkeytyy tietynlainen ulkoinen olemus.
Jos urheilu on jotain minulle opettanut, niin sen, että jokainen meistä voi itse vaikuttaa siihen miltä näyttää. Minulle vartaloni on työkalu, joka mahdollistaa erilaiset suoritukset. Hyvässä kunnossa oleminen antaa tunteen oman itsensä ja elämänsä hallinnasta. Urheilijalle vartalo on kaunis silloin, kun se on hyvässä kunnossa ja mahdollistaa tietynlaiset suoritukset. Urheilun maailmassa kauneus on terveyttä ja voimaa: pienillä asioilla ei ole mitään merkitystä. Minä en välitä jenkkakahvoista, jos tuloksia tulee.