Anna Boleynin teloituksen vuosipäivä (siivottu versio)

Tuskin olivat niin typeriä klikin mihet, että muka olisivat vitsailleet kuninkaan kuolemalla. Eli että muka olisi sanonut, että nai Annen sitten kun kuningas on kuollut. Ja jonkun hovineidon kuulleen. Tällaista lausahdustahan sitten yritettiin Catherine Howardin jupakan yteydessä saada suuhun oikein kiduttamalla Derehamille. Tuo on aivan täyttä tuubaa. Ja koska samat mustaajat olivat pidättämässä Boleyniä, niin tuskin olisi silloin arvuuutelliut, että olisikohan tuo keskustelu syynä pidätykseen. Ja arvostetut kirjat uskovat kaiken ja jotkut eivät jätä epäilystäkään Susipalatsista ja dokumenttiohjelmista jopa puhumattakaan.

En myöskään usko, että olisi ystävälleen vähätellyt kuninkaan mieskuntoa. En usko, että noin älykäs nainen olisi tällaisesta puhunut. Hän oli paha suustaan,mutta älykkäämmin ja toisella tapaa

Henrik 8 hallitsi pelon avulla. Hän järjesti säännöllisesti näytösoikeudenkäyntejä, joissa suoritti puhdistuksia. Lähimmät alaiset mestattiin myös joitakin kertoja. Ensin Wolsey, Sitten Boleynien klikki ja myöhemmin Cromwell. Lopulta myös Norfolk joutui vankilaan. Kun kuningas päätti jnkun tuhosta, kilpailijat riensivät innoissaan lynkkaamaan. Tosin myös siksi, että tämä miellytti kuningasta. Anne Boleynin vangitsemispäivän iltana oli suuret pirskeet ja niissä mm. esitettiin vangitsemisesta kertova pilanäytelmä, kuinka Anne vietiin Toweriin.

Keisarin lähettiläs Chapuys kauhisteli monen muun lailla menoa Englannissa. Vähän väliä myös oli telotuksia, joissa "vääräuskoisia" kerettiläisiä mestattiin melko löyhin perustein. Syyte joko liiallisesta paavillisuudsta tai protestanttisuudesta napsahti herkästi. Myös Elisabetin aikana ja jälkeen tapettiin mm. katolisia uskonnollisista syistä. Silti jälkipolvet ovat kauhistelleet Maria I:n ("Bloody Mary") vajaata 300 vääräuskoisen teloitusta. Protestantit tekivät myöhemmin niistä ison numeron

Goynja Ivesin elämäkertoihin tutustuttu, Tosin Ivesin vain vähän. Sain käsityksen, että tiedot Annen romahtamisesta henkisesti ja sen yhteydessä ilmenneestä puheripulista ovat peräisin Towerin vartiopäälliköltä, jolla oli tehtävä tarkkailla Annen puheita. Hän olisi muka spekuloinut tuolla kuninkaan kuolemasta väännetyllä jutulla. Ivesin kirjassa sen nostaa esiin juuri Anne, mutta kuitenkin sen yhteydessä, että nuhteli Norrista hänen himoitsemisestaan ja siitä, että tämä ei ollut tyytynyt hänelle määrättyyn vaimoehdokkaaseen. Toinen pälpätys olisi ollut, kuinka Ane olisi vetänyt uuden henkilön, joka myös oli häneen kiintynyt ja jonka kanssa olisi pilaillut tai mies liehitellyt häntä eräänlaisena pelinä. Kuitenkin Anne "itsensä koottuaan" oli valitellut, kuinka hänen takiaan moni ylimääräinen ja viaton henkilä menettäisi yös päänsä. Hän halusi suojella ympärilleen muodostuneeseen klikkiin (tai taustavoimiaan) kuuluneita jäseniä. Miksi hän olisi paljastanut heitä? Miten Anne pystyi kohtaamaan kuolemansa niin arvokkaasti ja oli muutenkin todella terävä ja kylmäpäinen, mutta olisi muka romahtanut joksikin aikaa ja pälpättänyt? Missä muut romahdukset, kuten esim. Howaedilla?

Minusta kaikki nuo jutut on pantu hänen suuhunsa. Puhdistuksestahan oli kyse eli koko Annen ja Boleynien klikki syrjäytettiin. Tuntuu siltä, että 500 vuotta on saatu kuunnella ja uskottu vain valheita ja mustamalausta.

Tietenkin on tämä vihaisen kuninkaan ja Annen kohtaaminen vähän ennen pidätystä, johon Anne meni elizabeth mukanaan. Jotain oli tapahtunut. Vai oliko vain liikkeellä pahaa puhetta?

Kirjeissään kahdelle ulkomaalaisille diplomaateille Thomas Cromwell kertoo olleensa Annen kaatamisen takana ja "suunnitelleensa koko jutun". No niin varmasti oli kuninkaan kanssa sovittu, että Cromwell häivyttäisi kuninkaan roolin taustalle ja väittäisi itsensä olleen kaiken takana. Kaikki kuitankin tajuavat, että toimeksianto tuli kuninkaalta.

Kaikki syytteet ovat tuulesta temmattuja. Kuningas ei voinut tosissaan uskoa niihin. Anne ei yöskään voi olla puhunut Henry Norrisin odottavan kuninkaan kuolemaa varsinkaan huhtikuussa, kun Anne jo näki tulevan kohtalonsa. Hän sanoi papilleen, että jos hänelle jotain käy, niin huolehtisi Elisabetista. En usko myöskään Annen vähätelleen kuninkaan rakastelutaitoja ja naureskelleen hovineidolleen. Anne oli nähnyt Ranskan ja Englannin hovin eikä olisi luottanut uskottuunsakaan. Miksi ihmeessä hän pilkkaisi kuningasta? Cromwell on lypsänyt lausunnon, jotta saataisiin todiste siitä, että Anne olisi nymfo tai että kuningas ei hänelle riittäisi ja että hän pilkkaisi kuningasta eikä rakastaisi tätä.

Arvasin, että oikeudenkäynnissä esitetyt väitteet kuninkaan huonosta seksielämästä eivät pitäneet paikkaansa. Ensinnäkin väitteet oli saatu Annen vihanaiselta. Hän ei mitenkään olisi voinut kertoa tälle intiimeitä asioitaan. Saati sitten, että olisi ollut niin varomaton. George Boleynin oli määrä lukea teksti hiljaa, mutta hän mölytti sen ääneen koko salille. Tämä aiheutti paljon juoruja ja hämmennystä. Alison Weir (The Lady in the Tower) on perehtynyt Anne Boleynin viimeisiin viikkoihin oikein kunnolla. Hän arvaa aivan oikein kaikki todistukset Cromwellin miesten lypsämiksi. On pyydetty ja kehotettu valehtelemaan. Tuo todistus ("kuninkaan kanssa seksi ei ole kovin mukavaa, mutta onneksi se ei kestä kauan") antaa vaikutelman, että kunkku ei riitä Annelle ja että Anne tietää paljon rakastelemisesta. Impotenssin sijaan tulee mieleen nymfomania. En ole vielä saanut selville, mistä ovat peräisin väitteet kuninkaan huonosta potenssista. Kirja on tosin puolivälissä. Impotentti hän ei ollut, sillä lääkärilleen hän oli kertonut vielä v. 1540, että hänellä oli "märkiä unia kaksi kertaa yössä". Lisäksi kaikki tiesivät hänellä olleen useita lehtolapsia ja irtosuhteita hovinaisiin. Annehan teki Jane Seymourin tapaan niin, että kieltäytyi ryhtymästä rakastajattareksi, jollaisia oli kuninkaalla paljon kaikkina aikoina avioliitoista huolimatta. Kuninkaalle ei tuottanut vaikeutta julistautua impotentiksi 1540. Tosin siis vain Anne Kleeveläisen suhteen. Muiden kanssa kyllä onnistuisi. Mutta siis oikeuden jäsenet olisivat kyllä tienneet asian oikean laidan tuntien kuninkaan tavat ja siis sen vuoksi ei ollut mitään merkitystä sillä, että he olisivat saaneet tietää Annen suuhun laitetut väitteet. Homma karkasi käsistä. ennenvanhaan impotenssia pidettiin muuten useimmiten jonkin noituuden aiheuttamana vaivana. Ei suinkaan siis varsinaisena kyvyttömyytenä.

Kirja on melko valaiseva, mutta valitettavasti Alison sortuu ihmeelliseen tulkintaan. Hänen mukaansa Cromwell juoni koko jutun ja kuningasta huijattiin. Kuningas muka ei olisi antanut toimeksiantoa ja olisi uskonut ison osan syytteistä. Tämä on jotain brittikansalaisten mindcontrolia tms. En usko, että kukaan uskoisi tuollaista. Sati sitten asioihin perehtynyt ja miljoona kirjaa aikakaudesta kirjoittanut menestyskirjailija. Perustelut ovat aivan hölmöt ja siis kuningas olisi ollut muka aivan pelle. Uskon historioitsijan ja romaanikirjailijan (tämä ei ole romaani) saaneen jonkun tilaustehtävän tai toimeksiannon