Parhaimmat Iskelmät

Saksassa on schlager - musiikkia, mistä Suomen iskelmä-sanakin on väännetty. Ranskan chansonia voi pitää heidän iskelmänään jne. Kyllä näitä vastineita eri maissa on.

Anne Mattila on mieleeni,
Tuupasen Saijalla o hyvä ääni :) ja tanssimusiikki.

OutoIintu kirjoitti:

Anne Mattila on mieleeni,
Tuupasen Saijalla o hyvä ääni :) ja tanssimusiikki.

mul on yks anne mattilan levy ja se ei ole se perutaan häät studiokiekko että se on ootas nimi ei tuu miäleeni mut siinä on kaks lempparilaulua jotka ovat ; syttynyt olikin jo rakkautemme ja hittibiisi unihiekkaa.

Tuupasta ei löydy hyllystäni.

Anne mattilan pikkusiskon Anneli mattilan yksi singlelevy löytyy mutten saa mieleen sen nimmee. Ihan kiva akustinen kitara siinä biisissä joka koristaa kokonaisuutta hyvin.

Juha pohjola kommentaattorina

mun kohalla sama kuvio että kuuntelen kaikkea eri genreä.

Esim tällä hetkellä = treha sektori- rejet (youtuben kautta kuuntelen eli dark ambient -tyylistä musaa)

aamun aloitin sound collage -tyylisellä musalla eli embolia assassina-diskarika screaming 1992(tykkäsin rytmiikasta tosi paljon! aivoherkkua niin sanotusti että nautin jos musa on aivoherkkua jos on tietyt rytmit että rytmikäs ja svengaava musa soppii tiettyyn mielentillaan jos on esim stressiä niin rentouttaa miälen kovinki tehokkaasti !)

eilen kuuntelin pääosin noise musaa sekä harsh noise ja harsh noise wall tyylistä musaa eli kaikki kolome on äänimusaa. Jotkut vettää minimalistisella tyylillä , osa ei taas vejä sillä tekniikalla. Ei väliä onko minimalistinen lähetymistapa vaiko ei mut pääasia että musa toimii ja noissa äänimusajutuissa ne prosessoi mun aivot vapautuneeseen tilaan kaikesta ylimääräisestä stressistä kun telkkarista ja somelaitteista tuleva tietotulva ei ole hyväksi aina meille ihimisille niin musa voi vapauttaa niistä !

Sitten menee mulla hyvin myös ns perusrock kuten popeda tai kolmas nainen tai junttipunk tapaan Klamydia.

Poukkoilevaa siis mun musankuuntelu ja vaihtelevaa siis.

Viimeiset kaks viikkoa menny pääosin äänimusan parissa. Klamydiaa kuuntelin myös toissa päivänä että sieltä täältä niiden tuotantoa "pläräsin " läpi vanhalla CD &kasettisoittimellani. Esim harvinaisuus CD levy (singlelevy) jossa kappaleet räppiä ja kemppainen technoversioina ja kappale letoisa lewinsky myös sillä sinkulla.

technomusapuolelta kolahti lujjaa muutama vuos sitten Arttu snelmannin juttu että vettää tietyllä amatöörityylillä muttei mee koskaan liian korniuden puolelle.

Chiptune genree vetävä säästöpojat vettää amatöörimäisellä tyylillä ja siinä mennään jopa korniuden puolelle muttei käänny silti kuitenkaa itteään vastaan (joskus liika kornius voi tehdä tepposensa toki).

noin pari kuukautta sitten oli klassisen musan fanitusta että pääosin kristina Fialovan viulumusaa kuuntelin. Esitti harmonisella tyylillä esim Mozartin teoksia muistaakseni.



viestin lähettäjä Juha pohjola