Ovatko lesbot tänään musuja tai transmiehiä? Missä kaikki lesbot on?

En usko että mitään muusuutta on todella olemassa. Se on traumapohjainen uskomus, jolle ovat alttiita heikon mielenterveyden omaavat (sekä autistit, syrjäytyneet, seksuaalista väkivaltaa kohdanneet) sekä nuoret idealistiset henkilöt, koska ovat kasvaneet "aktivistipuheen" kanssa, eivätkä osaa kritisoida sitä lgbt-yhteisön normien ulkopuolelta katsottuna. Nykyään myös julkisen keskustelun lynkkausmentaliteetti varmaa vaimentaa sitä, ettei transnarratiivia haastavia puheenvuoroja juuri näy, vaikka meitä erimielisiä onkin.
Minulle lesbous tarkoittaa vain (bio)naisista kiinnostunutta (bio)naista, sitä ei lgbt/queer-aktivismipuhe muuta miksikään jatkossakaan.

Sen sijaan että yhteiskunnan pitäisi taipua pienen ongelmaisen vähemmistön epäeettisiin ja naisten oikeuksia loukkaaviin sääntöihin, pitäisi "transsiksi" itsensä kokeman ottaa vastuu oman päänsä selvittämisestä pitkässä, haastavassa yksilöterapiassa.
Fyysiset hoidot ovat vain todellisten ongelmien väistämistä suurimmalle osalla transpolien asiakkaista.

Aikuisilla lesboilla syy voi olla sisäistetty homofobia tai naisviha, mitä pitäisi työstää.
Osa porukasta selvästi kaihtaa kaikkea naisellisuuteen liittyvää, mukaan lukien se, että on rinnat. Ihaillaan (liikaa) maskuliinisuutta, puhutaan teennäisellä äänellä ja sitä larpataan kaikin keinoin, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ko. presentaation omaksuminen voi johtaa vinoutuneeseen ajatteluun, että miehenä olisi helpompaa ja omat ongelmat katoaa tuosta vain. Mikä ei ole tervettä.