Leipomuksia

Kyllä ruisleipää on, kun etsii ja kysyy.

Syön joka päivä vaasan ruispalat ohut herkku leipää, pussillinen n. 1,5 euroa. Sopivan sitkeää, ei liian pehmoista eikä liian kovaa, kokeile.

Kokkeile rohkeesti, voit myös pikku veitsellä vuoleskella pieniä paloja.
Vanhat mummot muinoin saattoi olla alaleuassa pari hampia , söivät pikku paloja tai leikkasivat leipäpalan reunat poikkee.

Muistan kyllä oman mummoni pikkupuukon, joka hänellä oli mukana kyläreissullakin leivänsyönnin varalta.

Ruispitoisuutta löytää kyllä leipävalikoimista, mutta suolaa voisi monesta tuotteesta vähentää. Minustakin ohuet ruispalat ovat herkullisia ja mukavan sitkeitä, myös Reissumiehellä on näitä pyöreinä. Aallon vanhanaikainen hämäläistyyppinen ruisreikäleipä on ehdoton suosikkimme. Vaaleista leivistä hapanjuureen valmistetut ovat maukkaita varsinkin suoraan paistopisteestä paperipussissa ostettuina , mutta ovathan ne aika hintavia.

Itse en juurikaan enää ruokaleipää leivo, eikä taidot koskaan ole esimerkiksi ruisleipään tai juurella nostatettuun vaaleaan leipään riittäneetkään. Lasten kotona ollessa sämpylöitä pyöräyttelin, porkkanasämpylät suosikkina. Joskus leipaisen perunamuusin lopusta ohuet rieskat ja isomman porukan brunssille tai iltapalalle kätevän peltileivän foccaccian tyyliin. Siihen laitetaan päälle oliiviöljyä, rosmariinia, sormisuolaa ja jotain värikästä, kuten aurinkokuivattua tomaattia, paprikanpaloja ja oliiveja.

Kahvileipää leivon vielä säännöllisesti, on aina pullaa ja marjapiirakkaa pakkasessa. Tykätään juoda pullakahvit iltapäivisin ja kahvivieraita käy melko usein. Juhliin oma bravuurini on klassikko Brita-kakku, jonka voi sesongin mukaan täyttää ja koristella. Pidän leipomisesta, itse voin myös säädellä siinä rasvan laatua ja sokerin määrää sekä välttää lisäaineet.

Itse pidän Puikula-ruissämpylöistä. Pehmeää ja hyvän makuista.