Deuteron-decay?

"Mitä tällä termillä "deuteron-decay" tarkoitetaan?"

Deuterium korvaa alphasäteilyssä olevan He-ytimen. Eli plutonium hajoaa ja tuottaa erittäin nopean deuterium-ytimen, joka on kuin deuterium-säteilyä.

Hajoamisprosesseja, joissa esiintyy hajoamistuotteina isompia kokonaisuuksia kuin 1 protoni tai 1 neutroni kutsutaan kattonimikkeellä klusterihajoamiset.
https://en.wikipedia.org/wiki/Cluster_decay
He-ydin on näistä yleisin, ja muutoin tämä on harvinainen hajoamismuoto.

"Fissio tietysti asia erikseen, mutta sehän ei kuulu termin decay alle?"

Fissioita voi olla monenlaisia siten, että fissio-sanan käyttö ei edes kerro, onko ytimen jakamiseen käytetty ulkopuolista apua vai ei. Decay on tähän verrattuna yksiselitteinen. Spontaani fissio ja ytimen hajominen (ytimiksi joista toinen on esim He tai deuterium) ovat kuin sama asia, mutta mielummin niitä käytetään erikseen, esim listaamaan erillisesti sellaiset radioaktiiviset aineet, jotka pystyvät emittoimaan vain alphahiukkasen jne. vs. ne, jotka halkeavat myös lukuisiksi eri ytimiksi. Molemille on historiassa esitetty myös täysin eri kaavoja, jotka eivät ole kaikkein täydellisimpiä. Silti näiden mukaankin ajatellen alpha-decay ja spontaani fissio ovat asioita, jotka lähestyvät toisiaan fission kaavan yhdellä alueella.

"Solution: This is because the binding energy of an ⍺-particle is higher"

Tämä on ehkä ollut eräänlainen Cluster Decay -kaavasta nähty vastaus. Valmiiden kaavojen sijaan kannattaa tutustua kuitenkin selityksiin, missä kerrotaan vähintään, että millaista on olla ydin ja emittoida yhtään mitään. Tällöin puhuttaisiin ainakin muutamista todennäköisyyksistä, joiden voidaan ajatella täytyvän totetutua.

https://physics.stackexchange.com/questions/61699/why-are-alpha-particles-such-a-prominent-form-of-radiation-and-not-other-types-o
Keskustelu alkaa siitä, miksi He-ydintä raskaammat tuotteet eivät ole paljon yleisimpiä. Teksti tästäkin on hyvää, ja sitten tulee huomioiduksi, se että missä He:tä kevyemmät säteilyt ovat.

https://physics.stackexchange.com/questions/23615/why-are-alpha-particles-made-of-2-protons-and-neutrons
Tämä on omistettu kevyille ytimille.

Todennäköisyyksiä, mitä pitää toteutua säteilyä ennen, on tavallaan (todennäköisyys ilmetä) kertaa (todennäköisyys poistua potentiaalikuopasta).

Binding energyn suuruus tarkoittaa samaa, kuin sivustolla olevien kirjoittajien mainitsema korkea stabiilius. Termi tulee esiin myös, kun laskee reaktion vapauttaman kineettisen energian:
https://en.wikipedia.org/wiki/Q_value_(nuclear_science)
Ytimen sitoutumisenergia on nimittäin saman verran kuin ydin menettää massaa verrattuna erillisiin hadroneihin. Tapahtumat joissa energiaa ei vapaudu, ovat jo itsestään nollatodennäköisyydellä, ja tämä on pääsyy, miksi jotkut aineet eivät muodosta yhtä säteilyä. Mieluiten tehtäisiin selväksi, onko jokin kiellettyä Q:n negatiivisuuden takia, vai voiko sen joskus nähdä pienissä määrin.

Miksi jokin noista energioista ja massoista vaikuttaa korkeampaan, mutta ei eksklusiiviseen todennäköisyyteen, on vähemmän selvää. Tavallaan se, että ytimen alkutila on tavallaan vain satunnaista kvarkkipuuroa, kun sitä tarkastelee niin läheltä, että se ei vaikuta esim, plutoniumilta itseltään. Tällaisesta kvarkkipuurosta syntyvät vaihtoehdot imetään kuin kaikki siihen, mikä on kaiken yhteisessä potentiaalissa kaikkein alimmas vajonneena, mikä on sama kuin Q:n maksimointi. Silti esim. maailmankaikkeuskaan ei syntynyt valmiiksi heliumina vaan kvarkkiaineella on alusta lopputiloihin käytäviä todennäköisyyspolkuja tms.. jotka eivät myöskään ole suuria mitä monimutkaisemman tuotteen pitäisi muodostua ja lähteä yhtenäisenä kappaleena ytimestä ulos. Maailmankaikkeudessa ei tosin myöskään ollut tätä yhtä plutonium-keskittymää, mistä olisi pitänyt poistua (tai mistä voisi ottaa materiaalia), vaan kaikkialla oli suunnilleen yhtä tasaisena tunnettu vaikutus, ja se oli kuumempaa.

Helium ei aina ole yleisempi kuin sitä pienemmät hiukkaset. Ilmeisesti heti kun protoni-säteilyn Q-arvosta tulee positiivinen, ovat kaikki protonin todennäköisyydet eli sekä muodostuminen, että pakeneminen suurimmat kuin millään muulla vaihtoehdolla. Alpha-säteilijät säteilevät myös todella hitaasti, kun taas protoni-säteilijät ovat nopeita ja ne täytyy ensin synnyttää synteettisesti, jotta niitä edes voi tarkastella.

Ks. esim. tämän alkuaineen koko isotoopilista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Thulium-147
Ylimmät isotoopit ovat neutroniköyhyyden takia hyvin matalalla binding energyssä, eli alussa olevan Tm ytimen massa on todella suuri suhteessa sen sisältöön, ja siihen mitä tästä sisällöstä voi tehdä hajoitettuna. Mukaanlukien sen, että yksi protoni olisi vain erillään.

Hajoamisketjussa seuraavat isotoopit eivät ole stabiileja
https://en.wikipedia.org/wiki/Erbium-167
Joten protonia ei tehty siten, että aine saavuttaisi heti kaikkein suurimman kineettisen energian tilansa eli jonkin optimaalisimman Q:n. Todennäköisyys sellaiselle heti alussa on varmaan olematon.

Kannattaako penkoa vanhaa tekniikkaa, kun täältä löytyy paljon ideoita parempaan?
https://archive.org/details/BUZZ92130/FREE ENERGY TECHNOLGIES IMAGES FILES.pdf
47 kirjaa ja kaaviota kaivettuina ties mistä arkistoista, joihin ne ovat olleet piilotettuina.