Työpaikka ei ole päiväkoti

Ehkä kaikkein parhaiten vanhempien, lähinnä naisten, itsekkyys ja itsekeskeisyys tulee esille, kun he tuovat lapsensa työpaikalle.

Työpaikka ei ole päiväkoti. Olipa kyseessä mikä ala tahansa.

Jos olet yrittäjä ja yrityksessäsi ainoa henkilö, niin voit toki ottaa pitkin päivää itkevän vauvasi tai meluavan lapsesi leikkimään sinne. Mutta jos sinulla on työntekijöitä, niin sinun tulisi antaa työntekijöille työrauha, maksathan nimenomaan työnteosta ja sen tuloksista.

Lapsettomatkaan eivät voi tuoda työpaikalleen lemmikkejään, jotka ovat tavallaan lapsen korvike. Haukkuva koira tai hiekkalaatikon jostain työpaikan kulmasta tarvitseva kissa olisi varmasti monelle kummastelun kohde.

Työntekijät tai kolleegat eivät halua toimia vauvasi sylissäpitäjinä, kun heidän pitäisi saada työ valmiiksi sovitussa ajassa. Myöskään lauseet: ”Voitko vähän aikaa katsoa vauvaa, kun käyn vessassa?” eivät kuulu työpaikalle. Työn keskeytymiset vauvan itkujen mukaan ovat pois työajastä, äidin työajasta. Hän saa kuitenkin palkkaa nimenomaan työnteosta.

Älä siis vie jälkikasvuasi työpaikalle. Pidennä äitiyslomaasi, hanki lapselle hoitopaikka tai pyydä puolisoasi hoitamaan lastanne, kun olet töissä. Yksinhuoltajanakin vaihtoehtoja löytyy.

Sama sääntö koskee aikuisille suunnattua liikuntaa. Älä ota esim aikuisten padeltunnille vauvaa mukaan tai lasta istumaan penkille. Älä ota lapsia mukaan kuntosalille hyppimään laitteesta toiseen. Kuntosalien ikäraja on 15 vuotta.

Tämän pitäisi olla selkeää kaikille.