Nuoret ovat niin kiittämätöntä kansaa, ettei niiden eteen kannata kovinkaan paljon vaivaa nähdä. Saunan taakse vaan, sanon minä kyllä. Muuta kuin oman edun ja huvin vuoksi korkeintaan voi vaivaa hieman nähdä heidän eteensä.
Minä kannoin kohdussa lasta, jota hoidin yksin ja se sairasteli ja itki synnyttyään puoli vuotta, piti minut kiinni itsessään monta vuotta kellon ympäri ja sairastelin samat taudit mitä hän tarhasta sai. Tein kaiken hänen eteensä, ihan kaiken. Seitsemännelle luokalle saakka asiat menivätkin ihan hyvin kunnes alkoi murkkuikä.
Ja nyt, missä kiitos seisoo? Pentu juoksee pitkin kyliä välittämättä velvollisuuksista, kellonajoista, vanhempansa kunnioittamisesta. Juo, polttaa tupakkaa, tekee öisin ties mitä ja on hengenvaarassakin välillä tietoisesti, ei kerro ikinä omista asioistaan eikä keskustele, ellei väkisin jotakin väännä hänen kanssaan. Apua kotitöihin saa vain välttämättömään, ei siihenkään, ei siivoa omia sotkuja eikä vieraidensa, jotka tulevat kotiini sotkemaan vaikka keskellä yötä, millään kun ei ole mitään väliä. Ei ajattele omaa vastuutaan, ei mene kesätöihin vaan ruinaa äidiltä vähät rahat.
Oli ihan turha vaiva nähdä mitään vaivaa tämän lopputuloksen eteen. Ihan se ja sama, mitä seuraavan lapsen kanssa tekee, kun se tulee murrosikään. En aio paljoa enää piitata, koska olen loppuun kiusattu, tosi uupunut yksinäinen äiti.
Niistä terassiäideistä lastensa kanssa, en ole ikinä kokeillut moista, mutta nytpä voin niin tehdä. Juoppo renttuhan tästä toisestakin tulee, tein mitä tahansa.
Minä kannoin kohdussa lasta, jota hoidin yksin ja se sairasteli ja itki synnyttyään puoli vuotta, piti minut kiinni itsessään monta vuotta kellon ympäri ja sairastelin samat taudit mitä hän tarhasta sai. Tein kaiken hänen eteensä, ihan kaiken. Seitsemännelle luokalle saakka asiat menivätkin ihan hyvin kunnes alkoi murkkuikä.
Ja nyt, missä kiitos seisoo? Pentu juoksee pitkin kyliä välittämättä velvollisuuksista, kellonajoista, vanhempansa kunnioittamisesta. Juo, polttaa tupakkaa, tekee öisin ties mitä ja on hengenvaarassakin välillä tietoisesti, ei kerro ikinä omista asioistaan eikä keskustele, ellei väkisin jotakin väännä hänen kanssaan. Apua kotitöihin saa vain välttämättömään, ei siihenkään, ei siivoa omia sotkuja eikä vieraidensa, jotka tulevat kotiini sotkemaan vaikka keskellä yötä, millään kun ei ole mitään väliä. Ei ajattele omaa vastuutaan, ei mene kesätöihin vaan ruinaa äidiltä vähät rahat.
Oli ihan turha vaiva nähdä mitään vaivaa tämän lopputuloksen eteen. Ihan se ja sama, mitä seuraavan lapsen kanssa tekee, kun se tulee murrosikään. En aio paljoa enää piitata, koska olen loppuun kiusattu, tosi uupunut yksinäinen äiti.
Niistä terassiäideistä lastensa kanssa, en ole ikinä kokeillut moista, mutta nytpä voin niin tehdä. Juoppo renttuhan tästä toisestakin tulee, tein mitä tahansa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ihan kuin odottaisit palkkiota siitä,kun omia lapsiasi hoidat?Hae apua teille,vaikka perheneuvolasta.
Luin kirjoituksesi ja asia johon "takerruin" kun kirjoitit että teit kaiken lapsesi eteen. Mielestäni ei pidä joka inahdukseen vastata esim. jos jälkikasvu haluaa jotain. Vaatimukset kasvavat iän myötä. Sit sopivasti kuritusta välillä vaikka ennakkoon "ihan varmuuden vuoksi" näillä eväillä olen omani kasvattanut ja aika kelvollista sakkia on tullut (16v ja 19v). Kieltämättä joskus on ollut hetkiä jolloin tuntuu että keinot loppuu. Mieti millaisella kasvatuksella sinusta tuli vastuullinen aikuinen, olethan itsekin ollut joskus murkku? Muutama vuosi ja sit helpottaa. Mutta kyllä se vauva-aika oli sittenkin helpointa aikaa vaikka tuntui että kun oppis vauva kävelemään ja puhumaan niin helpottais - katin kontit aina jotain uutta nurkan takana. Pienenä pienet murheet, isona isot murheet, kyllä se on tosi.
Kerrankin hitunen totuudesta ja arkielämästä.
Kaunistelematta !!!!!!
Tuommosten ei saisi lapsia edes antaa pitää! Sinä teidän perheessä se suurin ongelma olet. Sinä olet sentään aikuinen ja olet itse lapsia tehnyt. Kuitenkin käytöksesi on kaikkea muuta kuin aikuismaista ja äidillistä!
Varmasti lapsi on tuonut paljon vaivaa ja huolta, mutta sitähän se vanhemmuus on!
Älä sinä pura omaa väsymystäsi lapsiin! Kaikesta tekstissäsi oikein huokuu kuinka inhottava ja ymmärtämätön sinä olet.
Juuri tuommosia osa "yksinäisistä väsyneistä äidesitä" on. Säälittäviä itseään sääliviä vanhemman irvikuvia.
Vai sinä loppuun kiusattu? Kyllä se on niin että sinä kiusaat lapsesi loppuun! Ryhdistäydy!
lasta sinä olet yksin hoitanut ja kasvattanut ?
Tää on pakko olla provo. Jos se "tein kaikkeni" on jotain tavaran ostoa ja rahan antoa, että pennut on pois jaloista ymmärrän käytöksen ja se on sillon sulle ihan oikein ei lapset niin paljon tavaraa tarvitse kuin rakkautta ja rajoja. Ei tulis kyllä mieleenkään tehdä tommosta valitus virttä..olen kiitollinen ja onnellinen terveistä lapsistani, katto päänpäällä ja kaikki. Se miten lapselle niitä rajoja ja muita opettaa kyllä heijastuu murkkuiässä vaikka sillon on kyllä altis kavareiden houkutuksille ja ylilyöntejä sattuu. Lapsen kunnioitusta ei saa kunnioittamalla myös lasta! Enkä tällä tarkoittanut, että se sais tehdä mielensä mukaan..
Miksi odotat kiitollisuutta lapselta, joka ei ole pyytänyt syntyä, jonka olet omista itsekkäistä syistäsi maailmaan saattanut? Ei lapsi ole kiitollisuudenvelassa vanhemmilleen.
Niin, kukapa päätti tehdä lapsia, kuka? Ei ole lapsies vika että sä oot ne tehnyt. Luulitko lapsia hankkiessas että kaikki olis ruusuilla tanssimista?Sun on täytynyt tietää millasia murrosikäset on.
.."ei ole pyytänyt syntyä.."
haista kukkanen, kuinkahan moni tässä maailmassa olisi syntynytkään, jos saisikin sen noin tietoisesti päättää? Olisiko sitä äitiäkään, jos hän olisi saanut aikanaan kysyä, täh??
"Pentu juoksee pitkin kyliä välittämättä velvollisuuksista, kellonajoista"
Mene perässä ja hae pois. Aika noloa lapselle, mutta sitä saa mitä tilaa.
"ei siivoa omia sotkuja eikä vieraidensa, jotka tulevat kotiini sotkemaan vaikka keskellä yötä"
Jos ei siivous kiinnosta, niin kippaat kaikki sotkut lapsen sänkyyn, yhtä hyvä paikka se niille on kuin keittiö tai olohuone.
Yövieraille porttikielto, jolleivat lähde niin soitat poliisisedän hakemaan.
Harvalla tuonikäisellä on kesätyötä, vanhemmilta ne rahat putoilevat. Älä anna sitäkään vähää, jos huusholli on kuin rytökärpän pesä.
rakkautta ja rajoja niille lapsille!
RAJOJA, SÄÄNTÖJÄ
Kyllä se on emäntä joka talossa määrää eikä lapset! kuri on oltava, mutta oikeuden mukainen myös
..tulla neuvoskelemaan ja arvostelemaan kuin pyhät neitsyet, ihan kuin ei kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kotikonsteja jo tässä vaiheessa muka olisi käyty läpi poliisia myöten. ja haistikkee ite, sanon ma, kaikki "tietäväiset". Ja sitäpaitsi, olisiko maailmassa näin paljon ihmisiä, jos nainen kaiken näkisi tulevaisuuteensa asti ja päättäisi aina ja kaikessa koko elämänsä halliten joka asian mitä ikinä tapahtuu, aamen? Ja vastustaisi vielä vatikaania menemällä aborttiin ihan varmuuden vuoksi, ettei vain käy näin tai näin? Sillainko luulette tosiaan että tämä maailma elää ja seisoo? Katsokaa itse omien lastenne perään, älkääkä sulkeko sokeina silmiänne siltä, mitä he tekevät teidän selkienne takana TIETÄMÄTTÄNNE samassa vaiheessa. Minä sentään tiedän mitä oikeasti tapahtuu.
Pois rahan antaminen, ainoastaan siivousta tms. vastaan. Jostain se junnu ne tupakki/viina rahat saa. Jätä ruoka tekemättä tai kaupassa käymättä joskus ja kokeile samaa konstia.
Ei kai nuorempaa voi syyttää isomman kolttosista?
ei todellakaan, kuvittelitko edes olevan ?
Sinä olet väsynyt ja katkera,myrkyttynyt hoitessasi lapsiasi yksin.
Kenellepä ei olisi käynyt noin, hyvin monelle on. Hae apua itsellesi, ettet myrkytä myös lapsiasi, sitä nuorempaa, isompi taitaa olla avuntarpeessa hänkin. Tuollainen viha rikkoo ihmistä, ja siirtyy seuraaville sukupolville. Oletko pohtinut, mahtaako murkkuikäisesi vaikeudet johtua siitä millaisin tuntein häneen suhtaudut ?
Oli hyvä että kirjoitit sanoiksi tunteesi. Nyt voit seuraavaksi, heti huomenna ottaa yhteyttä paikkakuntasi mielenterveyspuolen päivystävään sairanhoitajaan ja vaatia aikaa itsellesi ellei nyt ilta-aikaan siellä ole mitään tai ketään kuka ottaa asiasi käsittelyyn. Sinun on saatava levätä ja tulla kuulluksi, ettei kohta kerrota lööpeissä miten teidän perheen tarina jatkuu.
Voimaa.
".. ettet myrkytä myös lapsiasi.." "Oletko pohtinut, mahtaako murkkuikäisesi vaikeudet johtua siitä millaisin tuntein häneen suhtaudut?"
Hyviä kysymyksiä. Lasten kanssa on varmasti vaikeaa, mutta lapset eivät ole ongelman ydin. Vanhemmuus on kovin hukassa, ilmeisesti koska äiti on väsynyt. Mutta onko se kaikki väsymys ja katkeruus ja tyytymättömyys purettava perheeseen ja omiin lapsiin?
Oikeasti sinun väsynyt äiti kannattaa hakeutua perheterapiaan. Terapiaa tai ei niin ongelman ratkeamisen kannalta oleellista on se että et syytä lapsiasi etkä kohdista lapsiin vihaa ja väsymystäsi vaan otat myös itse osaltasi vastuun henkisestä ilmapiiristä. Mitä enemmän syytät ja vihaat sen vaikeampaa lasten kanssa on ja sen vaikeampaa lapsilla on. Ja sen enemmän lapset kääntyvät sinua vastaan. Molempien osapuolten on opittava ottamaan toisensa huomioon ja ymmärtämään roolinsa perheessä, mutta suurin vastuu kaikesta on aina vanhemmilla.
Ja anteeksi että tekstini on kovin jyrkkää.
Aika tutulta kuuullosti. Mutta jostain ne voimat on revittävä ja uskottava parempaan tulevaisuuteen. Lasta on helppo rakastaa kun se on kiltti mutta tosi vaikeaa silloin kun lapsi on hölmöillyt. Silloin se lapsi (vaikkakin murkku) tosiaan sitä syliä tarvitsee ja rakkautta vaikka ei lapsen tekoja hyväksykään. Hae itsellesi apua! Omasta kokemuksestani tiedän että sen saaminen ei ole helppoa mutta vaadi ja vaadi ja vaadi.
kasvaminen ei ole helppoa ja ei ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa tepsivää reseptiä. Itse olin aikoinaan nuori äiti ja lapseni oli silloin aivan ihana eikä myöhemminkään ollut paha vain enemmän omia mielipiteitä ja jonkin verran silkkaa itsekkyyttä. Siitä huolimatta vaadin ja kun ei sujunut viileni myös minulta saamiset, mutta hän ovelasti käytti miestäni joka myönsikin jota olin ehdottomasti kieltänyt..nuoret osaavat ja tietävät mistä narusta vetää...mutta vaikka syttyisi ilmiriita on osattava pyytää anteeksi ja olen joutunut monesti pyytämään lapsiltani anteeksi, enkä todellakaan menettänyt auktoriteettiasemaani päin vastoin tuli omalla esimerkillä näytettyä että ne oli vain asioita mutta että rakkaus ja puhevälit säilyvät ja oikea tuulettaminen molemmin puolin puhdistaa ilmaa. Lasten kasvattamisessa vaikuttaa monet asiat, lapsen tempperamentti ja rauhallisuus sekä herkkyys ja sekä että myös miten itse osaat ratkaista asioita sillä he seuraavat myös sinun reaktioitasi vaikkei he kerrokaan sitä sinulle. Mene mahdollisimman pian perheneuvolaan, et ole mielenterveyspotilas vaikka jokunen niin väittikin mutta sieltäkin saa neuvoja ja ei menetä mitään vaikka keskustelemassa kävisikin...aurinkoa kesäänne...
Nyt jos koskaan kun se teini iässä oleva murkku tulee kotia niin osoitat sille kuka määrää ja käskee ei tarvitse olla kovis mutta nuoret kokeilevat rajojaan usein aika kovillakin keinoilla mutta kun heille opettaa ne rajat joitten mukaan elää ja olla kuten ihmisen yleensä tässä yhteiskunnassa pitääkin niin sen jälkeen he eivät niitä kokeile,että kärsivällinen saa olla mutta rajansa kaikella.
...väsynyt, että kirjoitat:"Saunan taakse vaan, sanon minä kyllä". Kehottaisin hakemaan apua mahdollisimman pian, sillä tuo ei ole täysissä sielunvoimissa kirjoitettua. Olet tiennyt, että kannat kohdussasi lasta, lapsi voi sairastaa. Älä syytä lastasi siitä, jos olet yksinhuoltaja tai joutunut hoitamaan lastasi yksin.
Ajattele, jos sattuu jotain todella ikävää...vaikka menetät lapsesi, mitä sinulle jää..Jää omantunnon tuskat ja kysymyksiä miksi miksi ja miksi! Et koskaan enää pysty antamaan lapsellesi anteeksi, etkä saamaan häneltä anteeksi.
Kaikki kertomasi vaiheet kuuluvat lapsen ja nuoren elämään äidin huolista riippumatta.
Ole kiitollinen, että sinulla on lapsi/lapsia. On paljon ihmisiä, jotka ei lapsia saa!
Vielä kerran, jos olet noin väsynyt, hae apua itsesi ja lastesi tähden!
miksi olet hankkinut vielä toisen lapsen jos alusta asti on ollut noin vaikeaa. Olen itse 3-lapsen yh ollut jo 9-vuotta eli yksin olen heidät kasvattanut. En väitä ettenkö olisi välillä ollut väsynyt mutta olen kertonut sen suoraan lapsille että nyt vedän vähän henkeä. lenkkeily tai jokin muu harrastu jossa voi olla itsekseen on hyväksi silloin. Rakkaus lapsia kohtaan on ollut se voima jolla olen jaksanut heidät kasvattaa. Ja jotenkin se kun tietää että on yksin vastuussa siitä minkälaisia akuisia heistä tulee on ollut se kantava voima. En väitä että ongelmia ei olisi ollut vanhin nyt 21-vuotia kokeili rajojani eniten hain hänet muutaman kerran kotiin 15-vuotiaana kun ei tullut sovittuun aikaa. hän kokeili rajojaan puhuttiin paljon avoimesti niin kauan että yhteisymmärrys löytyi voimia kysyi mutta olen tyytyväinen että en silloin antanut periksi. nuoremmat ottivat kai tästä opikseen heidän kanssaan ei ole ollut ongelmia. Olen noudattanut ohjetta jonka olen saanut omilta vanhemmiltani. Lapsi tarvitsee rajat ja paljon rakkautta. En halua ylpeillä koskaan ei tiedä mitä elämä eteen tuo Paljosta olen ehkä itse luopunut mutta Tärkeintä on että lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia. Lapsistaan ei koskaan pääse täysin irti vaikka ovatkin aikuisia kyllä heidän elämänsä kulkua seuraa niin kauan kun elää.
Mieti joskus mitä lapsesi sinulle merkitsevät entä jos heitä ei olisi. Eläisitkö sitten vain itsellesi. Sinun olisi hyvä hankkia vaikka joku tukihenkilö jonka kanssa voisit keskustella ongelmistasi. Kyllä minä soittaisin poliisit hakemaan kotiin jos noin nuori kulkee ulkona öisin. Sinä olet perheen pää jos et itse jaks pitää huolta lapsistasi hae apua vielä ei ole liian myöhäistä.
oletko kuullut huonoista vanhemmista?sinä olet huono äiti.et vain osaa...
vai sen kaveritkii sotkee teil?miks siä päästät sinne kavereit jos ne ei osaa käyttäytyy.mene itse sinne saunan taakse saatanan juoppo.
nyt on sitten oma ego korkealla ja NIIIIIIN pollea olo, kun sai litistettyä jo muutenkin väsynyttä äitiä!!!
totta tuo, elän kuin nunnaluostarissa, en voi syödä mitä haluan en voi juoda edes sokeroitua mehua, puhumattakaan juopotteluista, olen puolirampa ja heitteille jätetty voimattomassa tilassa, terrorin kohde omassa kodissalomn oman lapseni kautta jo kolmatta vuotta.
kiva tämä suomalainen asenne toista kohtaan. päätinkin, etten enää ikinä vaivaudu tänne nolaamaan itseäni. en kerro kenellekään koskaan enää, miltä tuntuu, kun elämä on epäoikeudenmukaista ja on hullujen armoilla niin kotona, netissä kuin muutenkin ..
Ettet vain nyt puhuisi itsestäsi? Nimimerkkisi kertoo jo sinun arvostelukykysi tasosta, joten tekisit paljon viisaammin, kun olisit hiljaa.
Kyllä lapsillakin on velvollisuuksia kotona ja mm. kotitöissä ja oman järjen käyttökin on sallittua myös alaikäisille. Se vaan tuntuu liian usein unohtuvan nykypäivänä.
Väsynyt äiti, ei kannata ottaa noista itseään täynnä olevien, mutta harvoin mitään osaavien tai järkevää sanovien, kommenteista murhetta. He vain toistavat itseään täällä aikansa kuluksi, kun eivät osaa mitään muuta järkevämpää tehdä. He myös yrittävät usein provosoida tuollaisilla kommenteilla keskustelua. Ei niistä kannata välittää, taatusti heidän omat asiansa eivät ole yhtään sen paremmin!
Tiedän itsekin, mitä on olla täysin raitis ja sairas yksinhuoltaja-leskiäiti nykypäivänä. Se on kaikkea muuta kuin helppoa ja nimenomaan silloin lasten täytyisi itse ymmärtää myös olla avuksi kotona. Omat jäljet on ehdottomasti siivottava, samoin kavereitten sotkut. Se on VÄHINTÄ, mitä voi vaatia.
Nyt olen omieni lisäksi "joutunut" hoitamaan myös erään tuttavaperheen asioita ja lapsia. Siellä meno on ollut kuin suoraan villistä lännestä, kaljoittelu, tupakanpoltto, yöriekkumiset yms. tulivat kuvioihin joskus 13-14-vuotiaana ja nyt muutama vuosi myöhemmin on tuolla 18 v neidolla tuon kaiken seurauksena tullut epilepsia.
Tuolla alempana kirjoitit, että annoit tämän ketjun luettavaksi tyttärellesi. Mielestäni teit hyvän ratkaisun. Ehkä hän lukee näitä juttuja jatkossakin ja ottaa oppia myös itselleen eikä vai hae kohtia, joissa sinua arvostellaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että nykynuorisoa ja varsinkin sen käyttäytymistä ja tekemisiä pitäisi "arvostella" paljon enemmän kuin nykyisin uskalletaan tehdä. Osa oppii vain sitä kautta ymmärtämään, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä tai mitä nimenomaan pitää tehdä.
Voimia sinulle ja muista ennen kaikkea pitää huolta myös itsestäsi.
Pidä huoli omista asioistas!
teit kaiken ja se silti itki?et vain osaa
Missä isä on kun tarvitaan tukena ja sanomassa pojalle se viimeinen sana.
Syyttämässä kyllä ollaan kun ei ole osattu kasvattaa.
Hae apua ulkopuoliselta, yksin et jaksa.
Kohta sinäkin olet samassa pisteessä, missä poikasi.
Tuo on varmaan yleistä yh äidille, lapsen kanssa pitää tehdä luottamusta, eli murkku ei halua olla lapsi vaan nuoriaikuinen...jos häntä kohteelee kun lasta niin hän sulkeutuu omaan elämään (eli kavereiden kanssa) 'kun vanhemmat ei tajuu' ja kommunikaatio on sitten vaikeata. Toiseksi nuorenaikuisen pitää hyväksyä että perheessä asuu muitakin ja heitä ei saa häiritä, eli rajat sanoa selkeesti asioille...ja jos sana ei mene perille niin sanoa hänen kavereille suoraan että pihalle! ja 'oma pieni mussukka jää kotiin'! lapsen kaverit ja heidän perheen hyvinvointi tietenkin vaikuttaa paljon omaan lapseen kanssa, omaa kokemusta asiasta itsestään on, mutta lapsia ei ole viellä. Puhuminen ja luottamuksen näyttäminen on asia millä tuollainen ehkä auttaa lasta ymmärtämään. kohtele häntä nuorena aikuisena, eli vastuuta asioihin eikä saa antaa periksi, asioiden eteen pitää tehdä töitä, esim. jos huone ei ole siivottu niin ei rahaa, millä taas voisi ostaa tupakkaa ja viinaa.Ansaittua rahaa arvostaa enemmän kun saatua rahaa.
Kaikki "pahat" lapset vaan sinne saunan taakse!!!
sinulle! Älä hyvä ihminen hermostu! Tuo sinun murkkuikäisesi käytös on tuiki tavallista. Minulla oli nuorimmaisen kanssa sama vaihe. Tuntui, että homma karkaa täysin käsistä! Ei auta kuule nyt muu kuin koetat olla jämynä vain ja odotat! Tuo vaihe kestää about 1-2 vuotta, sitten järkevöityvät itsekin ja homma rauhoittuu.
Toivon sinulle jaksamista ja että murkkuikäisesi ei lähde kokeilemaan huumeita tms. Antaa muuten "rellestää"! Voimia sinulle!
- tämä vastausten tulva näin nopeasti.. en muuten suostu lukemaan noita vähätteleviä otsikoita teksteineen laisinkaan koska mielipaha on muutenkin korkealla tällä hetkellä joten turha vittuilla, jos ette itse ole samassa jamassa. että haistakee ite, prkleen tietoviisaat epäkunnioittavat paskiaiset (kakarat?). vetäkää ittenne jojoon. turha ees tänne kirjoitella, mikään ei auta. en lue tekstejänne ollenkaan.
Lisäisin vielä tuohon kokeneen äidin neuvoon sen, että vaikka "antaisit" lapsesi pakosta rellestää, niin muista kuitenkin samalla ilmaista hänelle aina silloin tällöin, ettet kuitenkaan hyväksy tuollaista elämäntyyliä.
Mitä todennäköisimmin saat sanallisen ryöpyn aina takaisin, mutta anna sen mennä ohi korvien. Se itse asiassa "kuuluu" asiaan, että murrosikäinen kapinoi vastaan. Eihän se kivalle kuulosta, mutta on kuitenkin hyvä tuoda julki lapselle toistuvasti se tosiasia, että et hyväksy hänen elämäntyyliään.
Minä en ole tietoviisas,vaan rämpinyt samantapaisissa ongelmissa itsekin, ja toivon, että sanoistani paistaa myötatunto sinua kohtaan. On niin helppo alkaa haukkumaan ja heittämän paskaa tuulettimeen jos itse ei ole ollut samassa jamassa, tai edes lähelläkään sitä.
Mutta !
Sinä olet todella puhki ja loppu. Voisi olla paikallaan ottaa yhteyttä sossuun, ja kertoa tilanteesta. Mielestäni sinun on mitä pikimmin päästävä lepäämään, ja sillä aikaa lastesihan pitää olla jossain. Tilapäinen asuminen vastaanottokodissa tm sellaisessa ei välttämättä ole huono vaihtoehto, päinvastoin, kannattava sijoitus ennenkuin olette rikki ja romuna kaikki.
Oli huono päivä tosiaan tuossa, hormonit menevät laidasta laitaan, raskaana kun olen. Joten kiitos kaikesta myötätunnostanne, jonka olen saanut. Haukkujia en halua noteerata ollenkaan, en jaksa lukea sellaisten ääliöiden tekstejä, jotka eivät tiedä mistään mitään. Laitoin mukulamme itse lukemaan nämä tekstit. Teki työtä käskettyä, ties mitä sai sitten lukea..puhui vain jotain että "siellä sinua äiti arvosteltiin". Jospa hänenkin nuppiinsa olisi jäänyt jotakin rakentavaa..
Aivan samaa ruljanssia minullakin kuin sinullakin!
Ihmettelen tosiaan, miksi suurin osa ei ymmärrä. Suurin osa vanhemmista(lue äitien) yleistää murkkuikäisiä että he ovat samanlaisia! Kokeilevat rajoja yms. Mutta!
Jos se toistuu joka ikinen hetki vaikeasti joka asiassa, tottakai yh-vanhempi väsyy henkisesti!
Minun tilanteeni on sillai, että olen ammattiauttajalla. Valitettavasti kesäloma katkaisi sen... :( Ei auta muu kuin sinnitellä vielä muutama viikko ennenkuin tulee lisää apua.
Tsemppiä ja voimia eteenpäin, väsynyt äiti!
On kummallista, kuinka moni on sitä mieltä, että murkulla ei ole minkäänlaista vastuuta tekosistaan ja vittumaisuudestaan, vaan kaikki hyväksytään koska he "kokeilevat rajojaan" minkä helvetin oikeuden murrosikä antaa ryhtyä: ryyppäämään, tupakoimaan, hyppäämään sänkyyn - jos toiseekin ja jatkuvaan tyytymättömyyteen. Kaikilla kavereilla on ihanat vanhemmat (jos yleensä on), parempaa ruokaa, suuremmat viikkorahat, vapaat kotiintuloajat yms.
Herätkää vapaan kasvatuksen amatöörivanhemmat. Siltikin tykkään lapsistamme todella paljon.
Ole itsekäs. Ota omaa aikaa. Tarvitset sitä nyt todella, jotta et väsy niin puhki, ettet pysty /jaksa välittää enää itsestäsikään. kukas sitten hoitaa perhettäsi,jos sinulta voimat loppuu kokonaan? Kuka hoitaa sinua jos et itse enää jaksa? Moni yh yrittää olla sekä isä että äiti ja korvata lapsilleen eron ym. vaikeudet, mutta kaikkeen ei voi ihminen vaikuttaa. Kun olet tehnyt parhaasi, se riittää. Minua on auttanut, kun olen edes joskus saanut etäisyyttä "valittaviin ja vaativiin nuoriin" ja saanut unohtaa ainaiset velvollisuudet. En silti ole juhlinut yötä myöten, vaan useimmiten viikonloppuiltaisin odotan jälkikasvua kotiintuloaikana kotiin kellon ja kännykän kanssa ja riitoja on ollut ja huudettu on ... ja puhki olen ollut, mutta älä anna periksi! Keksi jotain "omaa" itsellesi! Älä uhraudu - äläkä odota kiitosta! Sitä ei odottamalla saa. Jos hyvin käy, aikojen päästä lapset saattavat antaa tunnustusta , mutta jos ovat hankalaluonteisia ja itsekkäitä persoonia vaatimukset jatkuu aikuisenakin."mamma betalar"...om inte pappa" Huom, kun itse voit hyvin, muutkin voivat ympärilläsi paremmin.
Sitä samaa minäkin olen ihmetellyt. Ns. vapaa kasvatus on yhtä kuin välinpitämättömyys lapsia kohtaan. Se tuli jonkinlaisena "muoti-ilmiönä" lasten kasvatukseen ja osa vanhemmista sortui siihen, osa onneksi ei. Nyt nähdään, mikä on tulos. Ongelmanuoria on pilvin pimein.
Olet uupunut tilanteeseen ja ihme olisi jos et sitä olisi!Käyn itse läpi samanlaista tilannetta ja sitä on kestänyt 2 vuotta.Lisäksi nuori sairastui anoreksiaan ja siinä oli hengen lähtökin lähellä. Koko ajan hän kokeilee rajojaan enkä välillä itsekään tiedä enää mitkä ne ovat.Öisin en nuku kun tyttö touhuaa ties missä. Älä kuitenkaan ihmeessä luovuta nyt!Kiitos tulee aikuisiässä jos silloinkaan, mutta et anna itsellesi koskaan anteeksi jos nyt löuovutat. Tätä EI KESTÄ IKUISESTI!Haleja sinulle minulta.
Oma tytär (15 v) tuli eilen puoli kaksitoista kotiin. Selvinpäin ja kaverin luota. Ei haissut tupakalle eikä ilmeisesti ollut juonut. Aiemmin kännykkä häneltä on otettu useasti pois, koska ei ole vastannut siihen tai on tullut nauttineena kotiin. Nyt hän kieltäytyi antamasta kännykkää. En halua isona miehenä käydä häneen kiinni, koska isän ja tyttären välisessä kosketuksessa voisi aistia jotain väärää insestiin viittavaa. Vaimo ei myöskään halua ottaa kännykkää väkisin, koska tyttö on urheilijana voimakas ja on lyönyt äitiään mustelmille, niin tosin minuakin. Huorittelu ja muu vittuilu on toistuvaa.
Olen sitä mieltä, että murrosikä on vaikeimmillaan on psykoosiin verrattava tila. Todellisuuden taju hämärtyy eikä mikään järkipuhe mene tajuntaan. Reaktiot tapahtuvat selkäytimellä ja lääketiede puhuu ns. frontaalipsyykeestä Itse olen lääkäri, mutta ei meille koulutuksessa opetettu mitään lasten kasvatuksesta. Varmaan näin on aina ollut ja lapset on pidetty kurissa milloin piiskalla, milloin pelottelemalla tai uhkailemalla. Nykyään piiskan käyttö on lailla kielletty. En muutenkaan osaisi piiskata lastani. Minua ei ole koskaan pieksetty. Pojan kanssa oli samanlainen vaihe, joka loppui yllättäen lukioon mennessä. Tosin tupakan poltto ja oluen juonti jäivät säännöllisiksi harastuksiksi.
En usko, että kukaan valitsee, että olenpa nyt huono äiti tai isä. Kyse on voimien riittämisestä lapsen vahtimiseen. Töissä täytyy käydä ja hoitaa muut arkipäivän rutiinit. Koko aikaa ei voi vain vahtia lasta. Toivotan voimia "väsyneelle äidille" ja uskon, että lapsesi rauhoittuvat iän myötä itsestään. Ystäväni antoi hyvän neuvon: Tärkeintä on, että puheyhteys lapsiin ei katkea. Lapsen vittuilusta ei pitäisi hermostua, vaan jättää se omaan arvoonsa.
Itsekin hankalan ja räiskyvän murrosiän aikanaan kokeneena olen samaa mieltä kanssasi. Olin hankala ja huutava vanhemmilleni, jotka jostain syystä eivät ikinä ole osanneet lukea ajatuksenjuoksuani, olen pitänyt heitä tästä syystä hiukan liian konservatiivisina ja mustavalkoisina pumpulilinnoissaan. He ovat lähteneet huutokisaan sokkona rynnäten mukaan ja unohtaneet tyystin lähestyä minua lempeämmin ja ystävällisemmin. Tukeahan nuori vanhemmiltaan kaipaa, vaikka itse olisikin joskus hankala ja rajoja kokeileva. Suhde vanhempiini on ollut siksi epäilevä, etäinen jopa kylmä ja vain näennäisesti avoin, koska he ovat muuttaneet aina suhtautumistaan minuun laidasta laitaan, edelleenkin, kuin kaksi nuorta murrosikään jämähtänyttä.. He eivät myöskään ole joutuneet koskaan kokemaan karua maailmaa sillä tavoin kuin minä aikanaan, ainoana lapsena ja ilman heidän todellista tukeaan vanhempina ja myöhemmin isovanhempina.
Mutta lapsestani, tästä nuoresta. Annoin hänen tosiaan lukea minua ennen nämä kaikki tekstit tässä läpi. Jotain kummallista tapahtui siitä päivästä alkaen. Nuorisoporukoiden tuonti meille sisälle loppui kokonaan. Ja nyt hän vielä aloitti seurustelunkin, joten jotakin valoa tunnelin päässä pilkottaa ainakin tällä hetkellä, kun ei tarvitse vielä koulua ajatella tähän epäsäännölliseen rytmiin. Ja mikä tärkeintä, saan keskittyä oman terveyteni hoitamiseeen rauhassa kotonani. Väkivaltainen ja huutava hän ei ole onneksi ollutkaan (paitsi sanaharkkaa humalassa joskus), mutta tämä hänen yhtäkkinen muutoksensa löi minut lähes ällikällä. Tosin oli jo aikakin edes hiukan aikuistua ja ymmärtää äidinkin vaativa elämäntilanne, ihan ihmisenä.
Hei !
Tällä hetkellä ajattelen ihan samoin kun sinä ja olen kokeillut jos mitäkin on sossua, kuraattoria ja muita ulkopuolisia ollut mukana kuvioissa vaan mikään ei auta. 15 vuotias juoksee missä milloinkin karkailee, tulee kotiin silloin kuin huvittaa. Mutta iloinen olen siitä, että Minulla on myös toinen murrosikäinen, joka on aina uskonut ja aina tullut kotiin ajoissa vaikka murrosiän tempauksia onkin kokeillut. Eli kaikki eivät käyttäydy ikävästi.. Mietin vaan miksi joku sitten käyttäytyy.