Arkkienkelit Luku.1 osa.1

Arkkienkelit

part. 1
Äiti

Oli aamu kun Luciano heräsi kiljaisuun ”Luci! tule heti tänne” Luciano ei jaksanut enää kiinnostua äitinsä hermoromahduksista vaan puki vaatteet tyynesti päällensä kuunnellen samalla valppaana kuinka äiti huusi. Tätä oli jatkunut isän kuolemasta asti, äiti oli murtunut täysin kun arkku laskettiin hautaan. Kun olimme päässeet kotiin äiti kaatui sängylle eikä liikahtanut siitä koko päivänä mihinkään, mutta seuraava päivä oli ollut erilainen äiti ei levännyt kertaakaan sinä päivänä, oli kuin hän ei olisi tuntenutkaan lucianoa. Mutta se ei jatkunut kauaa sillä kun lucianon äiti oli oppinut tuntemaan lucin niin siitä lähtien hänen oli vaikea pitää hermonsa kurissa ja nykyäänkin hän huusi kuin raivopäinen Lucianolle ja kaikille veraille. Luci ravisti ajatukset päästänsä ja pyyhälsi äitinsä huoneeseen jossa hän sai vastaansa äidin huudon ”Tuo minulle teetä!” Luciano seisoi hetken tuijottaen uteliaasti äitiään kunnes paineli keittiöön jossa hän pisti teeveden keittymään ja istahti itse pöydän ääreen rauhoittaakseen mielensä ja saadakseen unensa pois mielestä

part.2
uni

kalsea ääni sanoi ”oletko saanut hänet?” tätä kysymystä seurasi pitkä hiljaisuus kunnes kuului nirskahteleva ääni ”e-en ole mutta on vain ajan kys…" "Kyllä kyllä! tiedän sen Arcon mutta arkkienkelit pelottavat minua sillä he tietävät aikeistani kaapata luciano"