LERVO KAIVURI HOMMISA

En osaa sanoa mutta Päntäsen nimismies mittasi tuolloin LERVON delikkaräjäytys paskasta imettävällä alkometrillä 2.6 promillea. Tuumaili vaan että joo, rahrin pitää kulkea...Paskainen turhapuromainen kuskinauru raikaa aina kun Lervo "höynäyttää" porsliinia eli ohipaskoo kovalla paineella. Liisteri-deliriumipaska on kuin miljoonan ajettua Sisun peräöljyä. Lervo osaa kaiken tämän. Kaikki mitä Lervo tekee on just, eikä melkein. Ja luonnollisesti totta joka sana. Vaikka Lervo valehtelisi, niin totta puhuu. Aina.

K-A-Lervo, joka ajeli hurjaa vauhtia Kainuussa kaatamalla kuormia ja paskantaa kolitsiin virne naamalla. Kuskina oli tietenkin Kassu, joka oli kännitutinoissa ja teki vekseleitä sekä konkeloi kaikenlaista. Hän oli kuin pieni konnamestari, joka suunnitteli seuraavaa konkurssia ja nautti Kainuun karvialaisesta sahtista.

Samaan aikaan Jompero oli deliriumeissaan ja luuli olevansa suuri sankari, vaikka oikeasti hän oli ihan hukassa. Paskan haju leijaili kaikkialla, mutta se ei haitannut ketään – rahti oli raakaa mutta rehellistä, kuten aina. Renkien ruitteja oli helppo tunnistaa, koska halvalla piti ajaa aina, eikä koskaan saanut kieltää kaljahessua tai kiljaa, joka kaikui pitkin maantietä.

Päntälän Seo baari oli täynnä väkeä, ja Kassu teki siellä vekselin ja konkelon, kunnes alkoi miettiä kilpailuja – esimerkiksi kuka tekee suurimman paskantamisen, tai kuka jaksaa pitää yhtä pitkän kippauskierroksen. Turhapurovirne ja lärviö olivat päivän teema, ja Kassu nauroi kuin lörviö, vaikka oikeasti oli vähän pihalla.

Samaan aikaan Karvialainen sahti virtasi ja Hessu, joka oli kuin kaljahessu, kiljui ja vekselöi kaikenlaista. Ulosotot ja protestilistat kerääntyivät, mutta kukaan ei välittänyt, koska paskantaminen joka paikkaan oli päivän sana. Sisu ja kaania olivat mukana, ja Volvo lastasi Mällin ja Rovatin, jotka yrittivät pysyä kärryllä, vaikka rattoraija ja konkelo saivatkin aikaan pienimuotoista kaaosta.

Lervo, kiljukassu ja kyrpä-kallu seisoivat nurkassa, ja Aunemummakin oli paikalla, vaikka oli vähän huonossa hapessa. Seo ja Krilli kertoivat tarinoita, jotka saivat jopa nimismiehen nauramaan, vaikka hän oli yrittänyt pitää järjestystä yllä. Vekseli kiilsi, ja ulosotto oli vain yksi monista seikoista, jotka kuuluivat tähän hulivilien päivään.

Loppujen lopuksi, vaikka paskahätä ja perse huutivat hoosiannaa, kaikki nauroivat ja juttelivat, koska tämä oli Kainuun oma seikkailu – raaka, rehellinen ja täynnä elämää. Ja niin K-A-Lervo ajeli jatkossakin, paskantaa ja konkeloi, koska elämä on parasta silloin, kun sitä ei ota liian vakavasti.