Olen lähdössä etsimään buddhalaisuuden alkujuuria, ja sitä kautta omaa totuuttani itsestäni ja maailmastani. Tarvitsisin neuvonantajaa, omaa tietään jo sieltä etsinyttä. Millaisia asioita ja ongelmia sinulla tuli eteen henkisesti ja yleisistä asioista. Mitä sait matkaltasi? Vaikka tahdonkin etsiä ja kokea juuri buddhalaisuutta itsessäni, en ainakaan vielä todista sitä ainoaksi oikeaksi. Olenko edelleen liian aikaisessa lähtiessäni harhailemaan kohti asiaa, jota en vielä absoluuttisena pidä? Jokainen etsii oman totuutensa vähän eri puolilta, mutta tahtoisin kovasti kuulla, miten buddhalaisuus on vaikuttanut sinuun? Se varmasti auttaisi epävarmuuttani häilymään.
kohti sisäistä rauhaa?
villiviini
7318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo kai lienee juuri se oikea asenne lähestyä Buddhalaisuutta, että ei pidä sitä automaattisesti totuutena vaan tutkii opetuksia itsessään. Muistan kun menin ensimmäisen kerran luostariin kysymään että voisinko olla siellä jonkin aikaa ja että mistä Buddhalaisuudessa on kysymys, tulloin luostarissa ei ollut kuin pari munkkia pikalla sillä suurin osa oli mennyt muutamaksi kuukaudeksi viidakkoon harjoittelemaan.
Toinen noista paikalla olleista munkeista ohjasi minut kysyttyäni sisälle rakennukseen jossa on etusosassa suuri Buddhapatsas ja sivu seinustalla koko seinän pituinen koroke jossa munkit syövät päivittäisen ateriansa ja ottavat vastaan ihmisiä joilla on kysymyksiä. Tuolloin en tiennyt Buddhalaisuudesta mitään. Munkki vastaili kysymyksiini, hän oli saksasta kotoisin, oli ollut munkkina vasta neljä vuotta ja sanoi olevansa munkki koska halusi olla onnellinen.
Sitten hän sanoi että koska luostarissa ei ollut maalliko vieraita eikä paljon "henkilökuntaakaan" niin sinne jääminen tuolloin oli mahdotonta, mutta hän atoi mukaani pari kirjaa jotka oli koottu vanhempien munkkien puheista.
Nuo kirja tekivät minuun suuren vaikutuksen, kerrankin tuntui että joku puhui asiaa.
Omat kokemukseni tulevat siis Thaimaassa perustetusta Theravada-Buddhalaisesta metsäluostari perinteesta jossa eletään ja harjoitellaan kuten Buddhan elinaikoina. Saman tyyppistä Buddhalaisuutta tulee mm. SriLankasta ja Burmasta joiden kautta Theravada buddhalaisuus levisi myös Thaimaaseen Buddhan kuoleman jälkeen.
1975 Thaimaassa perustettin ensimmäinen metsäluostari joka oli länsimaisille tarkoitettu ja tuo on luostari jossa itse olen harjoitellut.
Osaan siis vain suositella tuohon perinteeseen tutustumista sillä muista en niin paljon tiedä, mutta tuosta saamani kokemukset ja opetukset ovat olleet parasta mitä minulle on tapahtunut.
Tuo perinne on nyttemmin levinnyt Eurooppaan, Australiaan ja Amerikkaan.
Jos haluat kokeilla luostari elämää maallikkona, suosittelen Amaravati luostaria Englannissa, siellä on Opettajina Nunnia ja Munkkeja, ja siellä järjestetään meditaatio/opetus leirejä lisätietoa: http://www.amaravati.fslife.co.uk/english/int.html
Sitä että miten Buddhalaisuus on vaikuttanut minuun on hankala selittää mutta tällä keskustelupalstalla on joitain kirjoituksia joista käy ilmi mitä asioista ajattelen.
Ainakin Buddhalainen harjoittelu on tehnyt minusta rauhallisemman ja osaan päästää paremmin irti asioista joita en pidä tärkeinä.
Mutta suosittelen kyllä kohtaamaan jonkun joka on harjoitellut pari, - kolme kymmentä vuotta niin saa kuvan miten Buddhalaisuus parhaimmillaan vaikuttaa ihmiseen.
Mun oma matka on vasta aluillaan joten osaan vain toistaa Buddhan opetuksia sillä omia kokemuksia on vähän.
Sanoit että olet vielä hieman epävarma, epävarmuus saattaa ajoittain iskeä vaikka on jo harjoitellut jo pitkäänkin, silloin täytyy tutkia tuo epävarmuus että mistä se syntyy. Mutta uskon että pieni epävarmuus on harjoittelussa hyväksi sillä silloin ei usko asioita vaan haluaa tutkia ne.
Jos sinulla on mielessä kysymyksiä kuten esim: mistä minä tulen, kuka tai mitä minä loppujenlopuksi olen, miksi me olemme täällä...
niin ei tarvitse olla epävarma vaan kannattaa kokeilla Buddhalaisia keinoja näiden kysymysten selvittämiseen, sillä tulet ainakin saamaan varteenotettavia vastauksia, vaikka et myöhemmin päättäisikään Buddhalaisella tiellä jatkaa.
Kirjoituksestasi viestittyi sisäinen rauhallisuus. Siihen toivon itsekin pääseväni. Mutta kuten eräs buddha kirjoitti, länsimaalaiset lukevat pinoittain kirjoja aiheesta ja sitten luulevat päässeensä asian ytimeen. Tahdon vuorostaan nähdä ja tutkia buddhien tapaa elää, olikin erittäin hyvä tietää, että luostareihin ei saa jäädä. Mutta toivottavasti saan tunnelmasta kiinni ja löydän itse oman tieni kohti oikeaa buddhisimia. Sinä ainakin vaikutat löytäneesi oman tiesi. Minä harhailen vasta monilla elämän poluilla. Intian jälkeen suuntaan Thaimaaseen. Vain etsivä löytää. Kiitos sinulle.
yleensähän luostareihin saa jäädä mutta kun minä menin sinne niin oli poikkeustilanne, ja he neuvoivat tulemaan myöhemmin uudestaan
pieneksi poikaseksi lukemaan kirjan;
Uusin tavoin mielentyyneyteen, Tara Bennet-Coleman, tunteiden alkemiaa.
Se on melkoisen laaja, eikä tyydy tyytymään pelkkään mielentyyneyden hakemiseen, ilman perusteellista mielen ja traumojen puhdistusta.
Se on paljon selkeämpi kuin "mystiset" pelkkää meditaation kautta mielenrauhaa hakevat "menetelmät".
Tämä kuitenkin perustuu buddhistisuuteen kuin myös psykologiaan ja mielestäni hyvin varteenotettava tapa nykyaikaiselle ihmiselle ja yhdistää todella hienosti lännen ja idän tavat ja menetelmät kohti mielenrauhaa.
Mitä on mennä jumalten mailmaan ja sekoilla siellä kun sinun poloisen pieni järki ei edes ymmärrä tätä maan päällistäkään ?
Tutki ja opettele ÄitiMaan opeista matkallasi ja kun tulet takaisin oppineena, tiedät myös opettaaa toisia ILMAISEKSI asioista mitä MaaEmo on sinulle opettanut!
Siunausta sinulle ja hyvää matkaa!
mainitsit Äiti Maan. kuten aiemmin kirjoitin, en usko vain yhteen oikeaan uskontoon. muodostan oman elämän filosfiani. voi olla että tuleva matkani saa minut entistä enemmän uskomaan luonnon ehdottomuuteen ainoana todellisena ja kauniina voimana. vaikka en voi kiistää jumaluuden koskettavaa vaikutusta.
onko luonto sinun "jumalasi"?
Äiti Maa Eli Luonto on kaksi erillistä käsitettä:
a) Koko maapallo on Luojan fyyssinen keho.
B) Maapallolla on myös "Henki/ Sielu" miksi sinä Jumalasi käsität. Eli persoona. Minulle hän on Äiti Maa. Persoona.
Hänen Henki liikkuu maanpinnan yläpuolella ja ilmakehä on hänen taivas.
Pilvet ovat hänen ajatuksiaan. Vuoret ja kalliot ovat hänen luunsa. Tuulet ovat hänen hegityksensä. Puut ja pensaat samoin ruoho on hänen ihonsa ja karvat/ vaatteet.
Merivedet ovat hänen verensä, sama suolaisuus kun oma veresi. Maa Emo on yksi ja hänellä on poikia ja tytäriä. Me ihmiset olemme tulleet hänestä ja saaneet hänen hengen sisäämme jotta olisimme eläviä. Aurinko on Äiti Maan mies. Eli Aurinko Jumala, Häntä en palvo! Palvon ja rukoilen ainoastaan Maa Emoa.