lapsuuden taikatie,
kohti vanhaa siltaa vie.
sillalla mietin ja tunnen sen:
tulevan elämän muutoksen.
nyt välissä kahden elämän seison,
taakse oon jättänyt lämpimän kehdon.
silta on hapera, ei äitiä suojana.
äiti on takana, toisella puolella.
mutta katsoo, etten jokeen putoa.
ei äiti vois siihen auttaa, yksin täytyy
elämää maistaa.
pian olen toisella puolella,
itse itseäni pitää suojella.
taakse jää tarunhohtoinen lapsuus,
kohta alkaa aikuisuus.
mut hiukan vielä matkaa on,
vielä seison puolivälissä kohtalon.
tuossa oli tuommonen runo, joka kertoo mitä selvemmin murrosiästä. pyydän arvosteluja!
kohti vanhaa siltaa vie.
sillalla mietin ja tunnen sen:
tulevan elämän muutoksen.
nyt välissä kahden elämän seison,
taakse oon jättänyt lämpimän kehdon.
silta on hapera, ei äitiä suojana.
äiti on takana, toisella puolella.
mutta katsoo, etten jokeen putoa.
ei äiti vois siihen auttaa, yksin täytyy
elämää maistaa.
pian olen toisella puolella,
itse itseäni pitää suojella.
taakse jää tarunhohtoinen lapsuus,
kohta alkaa aikuisuus.
mut hiukan vielä matkaa on,
vielä seison puolivälissä kohtalon.
tuossa oli tuommonen runo, joka kertoo mitä selvemmin murrosiästä. pyydän arvosteluja!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.