Hei vaan kaikki! Kirjoittelin joku aika sitten kissojeni sosiaalisesta ongelmasta. Otin kuolemantapauksen vuoksi hoitooni kiltin norjalaisen metsäkissatytön joka kuitenkaan ei sopeude elämään kahden muun kissani kanssa.
Nyt tilanne on ajautunut jo niin pahaksi että aikaisemmat kissani eivät päästä enää vanhaa rouvaa ruokakupilleen tai edes hiekkalaatikolleen vaan käyvät armotta kimppuun kun silmäni välttää. Feliwaysta eikä vesisuihkeista ei ole ollut mitään apua. Vanha rouva on pissannut ja kakannut hädissään pöydälle, hellan päälle jne kun ei ole uskaltanut mennä vessaan.
Joudun laittamaan vanhan rouvan vessaan siksi aikaa kun olen töissä tai pois pidempään, siellä se saa ainakin syödä ja nukkua rauhassa. Ja joskus yöksikin kun tappelu on äitynyt turhan kovaksi ja äänekkääksi.
Kenelläkään ei ole enää kivaa ja olenkin tullut raskain sydämin siihen tulokseen että vanhaa rouvaa odottaa nyt se viimeinen piikki. Ei ole enää kissallekaan elämisen arvoista elämää asua pienessa vessassa ja olla jatkuvasti varuillaan hyökkäysten takia. Samoin muut kissani ovat jo hermoraunioita kun eivät voi hyväksyä vanhaa rouvaa ja ovat luultavasti mustasukkaisiakin kun joudun lohduttelemaan kisua heidän hyökkäilijensä takia entistä enemmän. Kaikilla meillä on nyt elämä pelkkää varpaillaanoloa.
On vain niin hirvittävän sääli lopettaa kaunis, kiltti hyväkuntoinen kissa vain sen takia että muut kissani eivät pidä sitä kissana vaan jonakin saaliseläimenä. Olisiko kellään mitään ehdotusta vielä viime hetken oljenkorreks?
Huoh
Nyt tilanne on ajautunut jo niin pahaksi että aikaisemmat kissani eivät päästä enää vanhaa rouvaa ruokakupilleen tai edes hiekkalaatikolleen vaan käyvät armotta kimppuun kun silmäni välttää. Feliwaysta eikä vesisuihkeista ei ole ollut mitään apua. Vanha rouva on pissannut ja kakannut hädissään pöydälle, hellan päälle jne kun ei ole uskaltanut mennä vessaan.
Joudun laittamaan vanhan rouvan vessaan siksi aikaa kun olen töissä tai pois pidempään, siellä se saa ainakin syödä ja nukkua rauhassa. Ja joskus yöksikin kun tappelu on äitynyt turhan kovaksi ja äänekkääksi.
Kenelläkään ei ole enää kivaa ja olenkin tullut raskain sydämin siihen tulokseen että vanhaa rouvaa odottaa nyt se viimeinen piikki. Ei ole enää kissallekaan elämisen arvoista elämää asua pienessa vessassa ja olla jatkuvasti varuillaan hyökkäysten takia. Samoin muut kissani ovat jo hermoraunioita kun eivät voi hyväksyä vanhaa rouvaa ja ovat luultavasti mustasukkaisiakin kun joudun lohduttelemaan kisua heidän hyökkäilijensä takia entistä enemmän. Kaikilla meillä on nyt elämä pelkkää varpaillaanoloa.
On vain niin hirvittävän sääli lopettaa kaunis, kiltti hyväkuntoinen kissa vain sen takia että muut kissani eivät pidä sitä kissana vaan jonakin saaliseläimenä. Olisiko kellään mitään ehdotusta vielä viime hetken oljenkorreks?
Huoh
Vastaukset 8
Vanhimmat
etsiä sille uutta kotia?
Muuta neuvoa ei mieleeni juurinyt tule...
Harman paikka...
yrittänyt mutta enimmäkseen ihmiset haluavat pennun. Vanhempaa kissaa, kilttiäkin, on hieman vaikeampaa sijoittaa.
Olen kysellyt tuttavilta ja pyytänyt heitä kyselemään mutta toistaiseksi tuloksetta.
Ikäväähän tämä on. :((
Missäs päin neitonen on?
Tiedän nimittäin yhden nuorenparin joka varmasti pelastaisi kisun viimeseltä piikiltä :)
Tosin hekin etsivät pentua...mutta kyllähän sitä nyt jostain pitäisi kauniille kisulle koti löytyä.
Oletko ottanut yhteyttä paikalliseen/lähimpään eläinsuojeluyhdistykseen/kissataloon? Sieltä varmaan heltiäisi apu, varsinkin jos selität mikä tilanteesi on (ei tule toimeen toisten kissojen kanssa, ei löydy vanhalle uutta kotia)! Turhaan ei kannata vanhaakaan kissaa lopettaa, varsinkin jos on vielä vilkas ja elämänhaluinen, esim. joku eläkeläinen voisi vielä olla hyvinkin mielissään, vanhasta, rauhallisesta kissasta!
On toki joitakin jotka eivät missään tapauksessa halua pentua vaan aikuisen kissan.
Kannattaa koettaa tehdä mahdollisimman paljon kissan eteen. Laittaa lehtiin ilmoituksia, keltaiseen pörssiin ja mitä niitä nyt ikinä onkaan - toki pitää varmistaa että mahdollinen ottaja on kunnollinen. Ja kuten kissikis sanoikin, kannattaa ehdottomasti kysellä eläinsuojeluyhdistyksistä ja kissataloista, sitähän varten ne muunmuassa ovat :) Kannattaa toki pistää sanaa kiertämään, käskeä tuttuja ja sukulaisia kyselemään kaikilta mahdollisilta henkilöiltä.
Kissan ottoa ikä ei estä, monella tutulla on otettu aikuinen kissa (myös meillä).
Kannattaisko muuten yrittää etsiä kissalle sellainen koti, jossa ei muita kissoja olisi mikäli olisi vaikka omista kissoistasi saanut traumoja? Ehkä kuitenkin voisi tulla muiden kissojen kanssa toimeen, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin näkee.
Luulisi niinkin hienolle eläimelle kuin norjalainen metsäkissa löytyvän uusi koti!
Ilmottele kaupan ilmotustaululla (mieluiten kuvan kera ;) kissasta tai jossain täällä netissäkin, löytyy monta hyvää palstaa, johon voi ilmaiseksi laittaa lahjoitetaan/myydään ilmoituksia! Itsekin ottaisin vanhan neidin, kunhan vaan olisi tilaa! :)
missäpäin kissa on?? eikö kisu tule toimeen itse muiden kanssa??
Kiitokset kaikille ystävällisistä vastauksistanne.
Olen kyllä yrittänyt kaikkeni saadakseni vanhalle rouvalleni uuden, HYVÄN kodin mutta ei ole ainakaan vielä tärpännyt. Olen kertonut ongelmasta töissä, sukulaisille, tutuille ja tutuntutuille mutta toistaiseksi turhaan. Eläinsuojeluyhdistyksestä en ole vielä tiedustellut.
En millään haluaisi viedä rouvaa piikille mutta minkäs teet kun tilanne on mennyt sellaiseksi kun on. En tiedä miten kissa tulisi toimeen muiden kissojen kanssa, kahden muun kissani kanssa kuitenkaan yhteiselämä ei suju ollenkaan. Ehkä kissa on liian vanha sopeutumaan muihin eläimiin, onhan hän ollut vanhan mummon ainoana kissana ja prinsessana koko ikänsä.
Olisin ikionnellinen jos jostain todellakin löytyisi sellainen kissarakas ja vastuuntuntoinen ihminen joka olisi valmis antamaan kodin rouvalle. Ihan jo kissan itsensäkin vuoksi. Itselläni loppuvat jo keinot saada rauha taloon ja kaikille kissoilleni hyvä ja tyydyttävä kissan elämä.
Kaikille kysyjille tiedoksi että kissa asustaa Tampereella. Hän on sisäkissa, kaunis, kiltti, ihmisrakas, rauhallinen pieni prinsessa. Ei mikään sylikissa mutta rakastaa hyväilyä ja kauniin turkkinsa kampausta ja silittelyä. Turkki on tummanruskea ja siinä on mustia raitoja. Vatsa, kaulanalus ja sukat ovat valkoiset. Häntä on upea, tuuhea viuhka. Hänet on leikattu ja rokotettu. Ikää on n kahdeksan vuotta.