aviomiesainesta? Vai onkohan kulttuurierot liian suuret? Varsinkin tälläiselle ikäneidolle joka on tottunut päättämään omista asoistaan eikä voi sietää silmille hyppiöitä. Pitääköhän naisen olla kotona nyrkin ja hellan välissä vai saako joskus laittaa jopa nenänsä ovesta uloskin..
Millainen on venäläinen mies?
Olisko hyvää
125043
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oma kokemus suhteesta venäläisen miehen kanssa: aluksi olin kovin hämmentynyt kaikista huomaavaisuusjutuista (oven avaukset, tavaroiden kanto, takin päälle antaminen, auttavan käden tarjoaminen kun oli pienikin riski kompuroida). siihen tottui ja arjen myötä kohteliaisuudet karisi venäläinen mies muuttui tutumman tyyliseksi. hänen puolestaan oli vaikea tottua rönttöolemukseeni, siihen etten pukeutunut ja meikannut kuten venäläiset naiset.
isoissa asioissa en kokenut määräilyä tyyliin hellan välissä on pysyttävä. tosin hän epäili kykyjäni selvitä vaikeista tilanteissa (pieni blondi ei voi pärjätä omatoimimatkalla siperiassa) ja se vähän otti päähän. kielestäkin tuli vähän ongelma, väsyyneenä ei jaksanut tapella venäjäksi ja välillä meni hermot kun asiat teki itse nopeammin kun sai käskytettyä toista. (eli ehkä mua enemmänkin saa syyttää määräilystä, johon ven. miehet on kyllä tottuneita). eli kuten ven sananlasku sanoo: mies on perheen pää ja nainen kaula, joka sitä kääntää.
vaikka mun suhde ei kestänyt, suosittelen silti kokeilla jos sopiva igor tulee vastaan!
...itsellä ei ole kokemusta kun on venäläinen vaimo eli se tavallinen tarina. Tiedän kuitenkin kolme toisinpäin olevaa paria.
1. Venäläinen taiteilija/ suomalainen normaalia avomielisempi nainen, molemmat n. 50. Erikoinen suhde, paljoa ei yhdessä ehditä olla mutta kaiketi toimii kun ovat olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta tai hiukan ylikin.
2. venäläinen raksamies, suomalainen opiskelijatyttö, ikäeroa n. 10 vuotta, yhdessä reilun vuoden. Oirehtii samoin kuin aiemmassa viestissä kuvattiin.
3. Venäläinen opiskelija/suomalainen opiskelija, samoja oireita kuin edellisessä meilissä.
Eli tuntuu siltä kun tuossa Kaisan meilissä ollaan aika lähellä yleistä tilannetta eli suomalainen ei oikein osaa/viitsi ottaa naisellisen naisen roolia ja toisaalta ärsyyntyy kun kohdellaan avuttomana (kohteliaisuus on eri asia) eli tavallaa ei uskota että pärjää itse. Se sinänsä on kumma juttu kun katsoo miten iso osa vastuusta perheessä tuntuu naisille jäävän venäjällä.
Eli en oikein osaa muuta sanoa kun että jos kokeilet, niin ota sitten sellainen, joka on hiukan nähnyt maailmaa eikä kärsi "Neuvostoliitto oli mahtava ja Venä suuri-kompleksista). Fiksuja tyyppejä pyörii suomessakin mm. IT alalla eli ei tartte lähteä mistää kovin kaukaa etsiskelemään.
Ei ole pikkunallea onnistanut kai Suomen puolella, mutta jospa vaikka naapurin tytöt olisi olleet suopeita... Toivotaan parasta! ;)
http://www2.helsinginsanomat.fi/extrat/kulttuuri/karhu/karhu.html
Tämä on yksi hyvä esimerkki karhukansojen välisestä ystävyydestä, mikäpä ettei myös ihmisroduilla onnistaisi!
Kyllä ne venäläiset miehet on varmaan ihan yhtä ihania kuin suomalaisetkin. Mutta yhteinen kieli -muukin kuin ruumiin kieli- olisi mielestäni hyvä löytää.
Nový most
Ihan nopeesti vaan täs, en ota nyt täl kertaa kantaa muuhun, mut kyl oon samaa mieltä et suomalaisten naisten rönttöpukeutuminen ON usein karmeeta. Miks IHMEESSÄ suomalaisten tarttee niin hirveesti harrastaa niit tuulipukuja ja matalakantasia länttäkenkiä, meikittömyyttä keski-iän koittaessa, naisellisuuden unohtamista ja yleistä tylsyyttä- toppatakkeja, vauhtikuvioisia sporttijakkuja, verkkareita, lyhyitä hiuksia, reppuja. No joo, en tie....
Täällä Suomessa miehet kohtelee naisia niin tylysti ja tunteettomasti usein, tarkotan nyt henkistä puolta, et sitä unohtaa joskus olevansa nainen. Suomessa naisen oletetaan olevan kuin mies, ei se aina oo kivaa.
Ja kunpa joku edes joskus antais mun olla avuton, kun aina vaan saa huolehtia noista suomalaisista rähjämiehistä jotka ei todellakaan oo kohteliaita, aina saa vaan pitää itse itsestään huolen.
rakkausasioissa, ja käytännöllisyys tilannetaju pukeutumisessa ole ne tärkeimmät jutskat?
Katukuvaa paraantaakseen toki jokainen voisi skarpata ulkonäköänsä, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole tärkeintä tässä maailmassa?
Itse viihdyn erinomaisesti meikittömänä ja matalissa kengissä ja silti on niin venäläiset kuin suomalaisetkin miehet tykänneet ihan riittävästi ;)
Aina sitä vaan miehiä syytetään.. :) Mutta kyllä miehet tekee sen, mitä naiset vaatii/osaa vaatia, jotta pääsee suosioon. Itsekään en ole Suomessa päässyt osoittamaan herrasmiehen vaistojani, koska täällä naiset eivät anna sitä tehdä - kolmen euron kahvilalaskuakaan ei voi mies maksaa! mutta kylläpä Pietarissa oppi poika ovet aukomaan, auttamaan takit päälle ja pois, kantamaan käsilaukkua, kauppakassia, sateenvarjoa sekä hoitamaan ravintolassa niin tilaamiset, tarjoilijan kutsumiset, maksamiset ja kaikki puhumattakaan lukuisista tilanteista, joissa pikkuisen voi kättä tai tukea tarjota. Juoman kaataminen lasiin ravintolassa ja kaikenlainen naisen huomioiminen pieneillä asioilla, esimerkiksi kukkien ostaminen selvinpäin, vaatteiden tai kenkien "huomaaminen"...
...ja se on itsestäkin varsin mieluisaa ja mukavaa. No, joku tämän tulkitsee tietysti siten, että mies haluaa olla pomo ja haluaa naisen olevan pelkkä koriste, tai mies on pelkkä nöyristelevä peenpuutteessa olevan pelle (suomalainen tulkinta)... No, mne vsjo ravno! Viihtynyt olen ja niin on tytytkin :)
Tuleeko kommentteja, eikö?? ;)
Määkin olen oppinut tuolla päin vetelemään oikeista naruista ;) Venäjällä on tosi hauskaa ja vapauttavaa pikkasen haurastuttaa kuortansa ja heittäytyä hallitusti avuttomaksi.
Yksi parhaista kokemuksista on kun Baikalin vuorilla vaeltaessa paikalliset opaspojat auttoivat kivikoista läpi kädestä pitäen. Suomalaisen naisen uholla olisin varmasti selviytynyt niistä kunnialla ilmanki tukea, mutta kukapa voisi vastustaa komean 17-vuotiaan kaunista elettä :)
Uskoisin, että apua ja huomaavaisuutta saa ottaa/antaa missä vaan jos vain nöyrtyy sitä pyytämään/antamaan.
Kahvilalaskuni maksan mielelläni itse (paitsi silloin kun lompsa on kotona) ja kukkia/suklaata en kaipaa (ainakaan suurissa määrin), mutta saat kyllä suomipoika avata mulle oven jos kohdataan :)
Joo-o, ja se sitten mukavaa on, kun tyty saa huomiota, on tyytyväinen ja uskaltaa olla naisellinen ja viehkeä.. siinä ei ylimääräinen jenkka-kahva tai muukaan ns. "epätäydellisyys" paljon haittaa!! :)
ettei ihan joka Igorista ole aviomiesainekseksi asti suomalaiselle naiselle. Syynä kulttuurierot kaikessa laajuudessaan. Vaan "oikeanlaisen" Igorin löytäessään saakin itselleen kultaakin kalliimman ystävän, johon voi luottaa kuin kallioon!! Tälläistä kaveria mun mielestä kannattaa ehdottomasti etsiä sellaisista Igoreista, jotka ovat nokkaansa pistäneet Venäjän rajojen ulkopuolelle ja tutustuneet ulkomaalaisiin Venäjällä. Heidän näkemykset asioista osuu meikäläisen näkemyksien kanssa kohdilleen ainakin silloin tällöin ;) Onnea etsinnöille! Venäjä on iso joten Igoreita riittää ja etsiessä tulee tutustuttua Venäjään hukkaan ei mene vaikkei hääkellot soiska :)
Mitenköhän suomalainen mies jää aina ruikuttamaan rannalle? Onhan se kyllä mukavaa ja toivottavaa, että saadaan uutta verta maailmalta.
Itse olen pari kuukautta tapaillut venäläistä samanikäistä nuortamiestä. Hän on varsinainen Suomifani. Pitää suomalaisissa siitä, että ihmiset eivät suhtaudu itseensä turhan vakavasti, ovat yksinkertaisia sillä hyvällä tavalla siis, etteivät yritä epätoivoisesti tehdä vaikutusta. Ja onhan suomalainen kassa, tarjoilija tai taksikuski unelma venäläiseen verrattuna. Okei, pietarilaisia ei lasketa =).
Minun ei tuota meikittömyysjuttua tarvinnut miettiä koska meikkaan. Päinvastoin, en saisi laittaa hiuksia kiinnikään. Eivät kaikki venäläiset miehet (tai naiset!) tykkää täydestä sotamaalista tai että yli kolmen kilometrin matkaan täytyy lähteä patikoimaan stiletoilla.
Täytyy kyllä myöntää, että jotkin stereotypiakeskustelut ovat väsyttäviä. Poikaystäväni esimerkiksi oli lukenut, että suomalaiset vaimot pettävät eniten eurooppalaisista. Ei edes jaksaisi sanoa, että ei, se ei ole hyväksyttävää tässä kulttuurissa, kuten ei missään kulttuurissa. Lisäksi olen huomannut, että osalla täällä asuvilla venäläisillä maahanmuuttajilla on hinku päästä yleistämään kaikkea näkemäänsä suomalaiseen kulttuuriin (ks. vaikka suomi.ru). Se, että puistossa makaa sammunut, ei tarkoita että se olisi normaalia saati hyväksyttävää käytöstä, tai erikoisen suomalaista. Olen miestäni yksinkertaisesti "kieltänyt" lukea moista,ja pyytänyt tekemään omat johtopäätöksensä suomalaisista seuraamalla minua, kavereitani jne.
Ja mitä tulee venäläisten naisten avuttomuuteen...niin noh. Vaikka RussianBrides-sivustot ovatkin täynnä 18-vuotiaita yh-äitejä, jotka varmaan olivat liian avuttomia ja luottavaisia, niin on Venäjälläkin itsenäisiä naisia, jotka tekevät opiskelu- ja työratkaisua. Mitä tulee omiin menoihin, niin minä ainakin käyn parilla kaveripoikien kanssa ilman tyttöjä ja ilmoitan vain asiasta. Ensimmäisellä kerralla se sai kyllä aikaan jonkin kommentin, mutta se ei niinkään liittynyt seuraan kuin "niihin pariin" (hauska juttu, en juo humalahakuisesti, mutta ruoan kanssa kyllä viiniä tai tuopin silloin tällöin, ja kuulema juon paljon...Se siitä eurooppalaisesta tapakulttuurista =D )
En ymmärrä, miten voit tahtoa pilasi elämäsi menemällä naimisiin, mutta ehkä se ei ihan yhtä helvettiä ole, jos tyyppi on mukava. Kertoilkaa muutkin seurustelukokemuksia venäläisten kanssa, oli kiva löytää kohtalotovereita! Varsinkin suomalainen nainen - venäläinen mies- yhdistelmät.