Viime vuonna sain "perhosherätyksen" ja istuttelin syksyllä paria perhoskukkaa

Toinen perhoskukkani jota istutin, Amurin neilikka, ei taida lähteä
kasvamaan ollenkaan.
https://www.perhospuutarhuri.fi/tuotteet/amurinneilikka
Joku pieni vihreä haiven yrittää vasta mullasta ylös.
Istutin niitä kolme kuten illakkoakin.

Minulla ei tänä kesänä ole mahdollisuuksia istutuksiin.
Parhain perhoshoukutin, vahingossa, on ollut oregano eli mäkimeirami.

Mielenkiintoista olisi tietää miten kasvi luokitellaan "maatiaiskasviksi".
Olen luullut, että ne ovat kotoperäisiä, kuitenkin vuoden 2005 vuoden
maatiaiskasviksi valitun illakon kohdalla lukee, että muualta Suomeen tullut:
"Tämän erinomaisen kasvin kotipaikka on laajalla alueella, joka ulottuu Pyreneitten vuoristosta ja Alpeilta Kaakkois-Eurooppaan, Kaukasukselle ja Länsi-Siperiaan. Meillä kuten muuallakin Euroopassa illakko on yleisesti villiytynyt ihmisen luomille paikoille ja joskus lähimetsiinkin."

Eiköhän puutarhakasvit ole lähes kaikki muualta maailmasta Suomeen
tulleet ?

Erittäin hyvä homma eli toimintaa

Arska sanoo nyt
Lopettakaa ininiäym päristöpellet ja alkakkaa hommiin vetelehtijät

https://abcnews.go.com/International/wireStory/schwarzenegger-tells-environmentalists-dismayed-trump-stop-whining-work-122439869

Minäkin pohdiskelin näitä nimityksiä, kuten alkuperäiskasvin määritelmää. Tällainen löytyi:
Alkuperäislaji tarkoittaa lajia, joka on syntynyt ja kehittynyt tietyllä maantieteellisellä alueella ilman ihmisen vaikutusta. Nämä lajit ovat yleensä sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin ja ekosysteemeihin. Alkuperäislajit eroavat vieraslajeista, jotka ovat ihmisen toimesta siirrettyjä ja jotka voivat aiheuttaa haittaa alkuperäiselle biodiversiteetille. Alkuperäislajit ovat tärkeitä luonnonsuojelussa, koska ne tukevat paikallista ekosysteemiä ja sen toimintoja.

Maatiaiskasveistakin puhuttiin:
Maatiaiset eroavat uusista nykyaikana jalostetuista lajikkeista siinä, että ne ovat geneettisesti laajapohjaisia, mikä ilmenee ulkonäön ja monien muidenkin ominaisuuksien kuten kestävyyden suurena vaihteluna. Karkeasti ottaen vähintään sadan vuoden takaisia viljely- ja koristekasveja pidetään maatiaisina.

Itse suosin puutarhassani perinneperennoja, joiden alut olen saanut omasta tai miehen lapsuuskodista ja ystäviltä, joille ne ovat kulkeutuneet pitkänkin ajan takaa. Ne ovat yleensä terveitä ja talvenkestäviä , jakaantuvat hyvin. Kukinta ei ole aina komein mahdollinen, mutta sitkeys on valtti. Kasveihin liittyy myös muistoja ja perinteitä, historiaa. Vanhimpia perennoitani ovat särkynytsydän, keisarinkruunu, keltainen päivänlilja, sininen iiris, ukonhattu ja myskimalva. Myös pari pionilajia on äidin kukkamaasta lähtöisin , samoin väriään muutavat sormustinkukat, harjaneilikat ja akileijat.

Perhosia houkuttelevat kaikki tuoksuvat, värikkäät kukat, mutta on selviä magneetteja. Tuo mäkimeirami taitaa olla ykkönen, sen violetit kukinnot aivan kuhisevat perhosista. Muutkin yrttimaan kasvit houkuttelevat,esimerkiksi salviat ja ruoholaukat. Kosmoskukka ja tsinnia ovat suosiossa , myöhemmin syysasteri. Tänä kesänä olen nähnyt eniten sitruunaperhosia, mutta tänäänkin kylmä tuuli pitää perhoset piiloissaan.