Itse asun muistisairaan äitini kanssa ja stressitasot on huomattavan matalat. Saan nopeasti kopin asioista ja näen äitini voinnin joka hetki. Pystyn reagoimaan asioihin välittömästi ja toimimaan reaaliajassa.
Monesti näkee keskustelua siitä miten kova huoli omaisesta on kun asutaan erillään ja huolehtija joutuu matkaamaan kodin ja hoidettavan asunnon väliä. Jatkuva huoli että pärjääköhän ja mitä kuuluu ja soitellaan kotihoitoon ja vaaditaan reagointia.
Hoitaja voi paljon paremmin monella tapaa kun tekee vain päätöksen muttaa samaan asuntoon. Stressi vähenee huimasti ja hoidettava voi paremmin.
Minusta lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan. He huolehti meistä kerran. Ja miten hienoja muistoja yhteisestä ajasta jää. Se on niin arvokas tehtävä ja niitä muistojen helmiä ja yhteisiä hetkiä ei rahalla saa.
Mutta moni ei ole tähän valmis. Ja se on hyvin surullista
Monesti näkee keskustelua siitä miten kova huoli omaisesta on kun asutaan erillään ja huolehtija joutuu matkaamaan kodin ja hoidettavan asunnon väliä. Jatkuva huoli että pärjääköhän ja mitä kuuluu ja soitellaan kotihoitoon ja vaaditaan reagointia.
Hoitaja voi paljon paremmin monella tapaa kun tekee vain päätöksen muttaa samaan asuntoon. Stressi vähenee huimasti ja hoidettava voi paremmin.
Minusta lasten velvollisuus on huolehtia vanhemmistaan. He huolehti meistä kerran. Ja miten hienoja muistoja yhteisestä ajasta jää. Se on niin arvokas tehtävä ja niitä muistojen helmiä ja yhteisiä hetkiä ei rahalla saa.
Mutta moni ei ole tähän valmis. Ja se on hyvin surullista
Vastaukset 5
Vanhimmat
olet äitisi seurassa 24/7?
Jos ei tullu toimeen lapsien kanssa lapsena niin miten nyt aikuisena?ei tuu miittään!
Kiva kirjoitus. Kun äitini oli elossa ja dementoitunut, pystyin pitämään häneen yhteyttä vain puhelimella, mutta useita, useita kertoja päivässä. Asuin hänestä 4000 kilometrin päässä ja itselläni erittäin vaikeasti vammainen mieheni vuodepotilaana kotona ilman mitään apua, kellon ympäri - en pystynyt muuta tekemään.
Mutta ne puhelut olivat elämäni antoisinta aikaa. Hänellä kävi kolmasti päivässä kotihoito.
Nyt ei ole enää kumpaakaan, ja koen elämäni täysin tyhjäksi - vaikea keksiä itselleen mitään syytä elää.
Moni ei ole valmis esim siitä syystä että vanhempi on persoonallisuushäiriöinen alkoholisti. Muuten kyllä kokelemisen arvoista ken on fyysisesti kunnossa.
Se että ei ole valmis johtuu usein kaltoinkohtelusta sekä henkisestä että fyysisestä väkivallasta.
On vanhempia ja on vanhempia. Kaikkien luokse ei ole muuttamista, ei edes vähäksi aikaa.
Onnellista tietysti on, jos vanhempi asuu niin, että tilaa löytyy hoitajallekin. Ja jos vanhempi ja lapsi tulevat hyvin toimeen keskenään. Toisaalta vanhempi voisi muuttaa lapsen luokse, jos tällä on paremmin tilaa.
On sellaisiakin vanhempia, jotka eivät koskaan huolehtineet lapsistaan edes lasten ollessa pieniä. Mitä velvollisuuksia tai halua lapsella olisi hoitaa tällaista vanhempaa?