Tuleeko muille ikinä tunne

Anonyymi-ap

Että kun joku läheinen, tuttu tai tutun tuttu kuolee niin toivotte että olisipa osunut omalle kohdalle? En tiedä miksi mutta Itse toivon välillä kun ei maailma minussa mitään menettäisi ja usein ahdistaa niin paljon kaikki eikä ketään muutenkaan kiinnostaisi pätkääkään vaan nauraisivat varmaan että jes nyt päästiin siitä kokonaan eroon

26

349

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei.

    • Anonyymi

      Ei ehkä suoranaisesti niin kovaa tunnetta mutta kun nyt itse sairastuin parantumattomaan sairauteen niin ajattelee elämää taaksepäin niin että on hyvä kuin ei ole kellekkään pahaa tehnyt tai sanonut niin ei kukaan pääse ilkkumaan et oli se vittumainen jätkä.eläkää siivosti,elämä voi päättyä lopussa hitaasti hiipumalla.päivääkään en vaihtaisi pois mutta joitakin päiviä en haluas elää uudestaan.

    • Anonyymi

      Et saa tuommoista toivoa

      • Anonyymi

        Kai se on masentuneen ahdistuneen ihmisen toiveajattelua.


    • Anonyymi

      Elämänhalu on meissä voimakas. Siis ihan käsittämättömän voimakas.

    • Anonyymi

      Ei ole tullut tuollaista tunnetta. Elän ja eteenpäin porskutan vaikka on monenlaista sairautta jarruna ja mustamaalatuksi tulemista sekä kiusatuksi tulemista. En kyllä ymmärrä miksi jaksan kiinnostaa joitakin niin paljon, että täytyy satuja keksiä minusta ja mustamaalata. Olen ollut ystävällinen ja tehnyt hommani. Luultavasti tanssisivat haudallani ja kippistelisivät onnessaan jos muuttuisin suisidaaliseksi.

      • Anonyymi

        Sama vika. Todennäköisesti kaikki olisivat vain hyvillään vaikka yritän olla positiivinen ja hoitaa hommani ja siinä sivussa jeesata muitakin.


    • Hei,

      Hyvä, että kirjoitit tänne. Lyhyessä viestissäsi et kertonut oletko jutellut ajatuksistasi ja ahdistuksestasi ammattilaisen kanssa.

      Laitan tähän vinkkejä ja linkkejä auttavista tahoista, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.

      - Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi MIELI Kriisichat, joka on ma ja to avoinna klo 15-21 sekä ti ja ke klo 15-19.

      Tukinetissä on myös paljon keskusteluryhmiä ja ryhmächattejä.

      Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

      - MIELI Kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

      - Kriisikeskukset

      Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

      Ystävällisin terveisin
      MIELI kriisikeskus/Kata

      • Anonyymi

        👍


      • Anonyymi

        Yhtä tyhjän kanssa. Ei minulla ainakaan olisi ongelmia jos muut ihmiset eivät niitä keksisi ulkonäkööni ja ties mihin liittyen.
        Eli ongelma on enemmänkin muiden kuin itseni päässä.


    • Anonyymi

      Joo veli. Sainkin kuulla siitä että miksi sinä jäit ja hänen piti lähteä. Että se meni väärin päin.
      Tavallaan samaa mieltä, hän oli fiksumpi ja mukavampi.

    • Anonyymi

      Ei liity toisten kuolemiin se, että en aina haluaisi aamulla herätä. Se liittyy siihen, että nyt käyn niin isoja lapsuuden traumoja läpi ja samaan aikaan on elämässä haasteita, mitkä vie voimia. On ollut pakko rajata jotain ihmissuhteita vähemmälle väliaikaisesti, kun en vaan jaksa. En halua kuolla, haluan vaan mun voimat takaisin.

      • Anonyymi

        Mitähän ne lapsuuden traumat on?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitähän ne lapsuuden traumat on?

        Niitä en tässä aio avata. Kyllä kai niitä jokaisella on, mutta joskus joillakin rajoittaa elämää liikaa.


    • Anonyymi

      On tilanteita että toivoo kuoleman saapuvan ja voitto kotiin.

    • Anonyymi

      Ei. Mut joskus olen onnellinen niiden puolesta jotka kuolivat ennenkuin tämä maailma muuttui tälläiseksi. Koen syvää ahdistusta minkälaisess maailmassa elämme nykyään. En koe kuuluvani siihen. Olen jotenkin liian lempeä sielultani.

      • Anonyymi

        Mulla täsmälleen sama. Mun elämä on sietämistä ja selviytymistä täällä, ei voi mitään. Lasten (kaikkien lasten, ei vaan omien) takia surettaa. Kun eivät tiedä paremmasta.


      • Niin ku, ennen putinia.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Niin ku, ennen putinia.

        Ei pelkästään Putin. Vaan kaikki mihin maailma menossa. Täälläkin o käsinkosteltavissa ihmisten paha olo jo pelkästään ihmisten käytös muuttunut ihan hirveäksi muutamassa vuodessa. Naisia vihataan avoimesti, rasismia on avoimesti ym. Kaikkea sontaa. Kukaan ei enää kunnioitta muita. Ei vaan jaksa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei pelkästään Putin. Vaan kaikki mihin maailma menossa. Täälläkin o käsinkosteltavissa ihmisten paha olo jo pelkästään ihmisten käytös muuttunut ihan hirveäksi muutamassa vuodessa. Naisia vihataan avoimesti, rasismia on avoimesti ym. Kaikkea sontaa. Kukaan ei enää kunnioitta muita. Ei vaan jaksa.

        Juu, mä oon ihmetellytkin. Kun ihmisiltä on viety työpaikat ja ajettu ammatillista koulutusta alas. Sitten ihmiset on usutettu taisteleen toisiaan vastaan. Vaikka se vihollinen on ihan siellä muualla.


    • Anonyymi

      Ei minulle ainakaan, koska minun KAKSOISLIEKKI RAKKAUS MIEHENI TYÖKAVERI SENTÄÄN ON LUVANNUT MEILLE UUDEN ELÄMÄN.

    • Anonyymi

      Kieltämättä minäkin tuossa äsken roskapussia flunssaisena pois vievänä ajattelin tovin, että pääsisinpä täältä pois äidin luo pilvenhattaralle. Minä, joka käyn töissä ja opiskelen. Koen vastoinkäymisiä ja tämä on jo toinen flunssa tänä vuonna ja se kertoo sen, että olen väsynyt.

      • Surullista että sun äiti on kuollut.

        Mä ite tulin niin levottomaksi, että oon asunnu jo pari viikkoa äitillä. Käyn vaan viikonloput kotona.

        Faija onkin kuollu jo kymmen vuotta sitten.

        Sitten meni mun pikkuveli. Siitä oon kyllä harmissani, oli niin lahjakas ja musikaalinen. Siitä voi sanoo, että meidän ois ainakin pitäny lähtee täältä toisin päin. Siis mun ensin, pudota vaikka tosta nosturista.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Surullista että sun äiti on kuollut.

        Mä ite tulin niin levottomaksi, että oon asunnu jo pari viikkoa äitillä. Käyn vaan viikonloput kotona.

        Faija onkin kuollu jo kymmen vuotta sitten.

        Sitten meni mun pikkuveli. Siitä oon kyllä harmissani, oli niin lahjakas ja musikaalinen. Siitä voi sanoo, että meidän ois ainakin pitäny lähtee täältä toisin päin. Siis mun ensin, pudota vaikka tosta nosturista.

        Äidin kuolemasta on 1,5 v. aikaa, mutta hän käy mielessäni, että olisi kiva soittaa ja jutella.

        Isäni kuolemasta on 5 vuotta.

        On surullista, että pikkuveljesi kuoli. Mutta älä kuitenkaan tuollaisia ajattele, että toisinpäin olisi pitänyt mennä. Jokaisen elämä on arvokas.

        Tuosta olen samaa mieltä, että ihmiset ovat ahdistuneempia kuin ennen ja sille on looginen selityskin. Uutiset eivät ole kivoja ja taloustilanne on tiukka.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Äidin kuolemasta on 1,5 v. aikaa, mutta hän käy mielessäni, että olisi kiva soittaa ja jutella.

        Isäni kuolemasta on 5 vuotta.

        On surullista, että pikkuveljesi kuoli. Mutta älä kuitenkaan tuollaisia ajattele, että toisinpäin olisi pitänyt mennä. Jokaisen elämä on arvokas.

        Tuosta olen samaa mieltä, että ihmiset ovat ahdistuneempia kuin ennen ja sille on looginen selityskin. Uutiset eivät ole kivoja ja taloustilanne on tiukka.

        Kiitos. Olin vaan surullinen vaikka vuosia jo aikaa. Veli oppi soittaan niin trumpettia, pianoa, kitaraa kuin rumpujakin. Mä olin tosi iloinen hänen puolesta, ei meillä ikinä mitään sisarkateutta ollu.

        Siitä oon onnellinen, että vielä saan puhua äidin kanssa, mutta muistisairaus etenee. Pitää vaan elää päivä kerrallaan.


    • Anonyymi

      Rankkoja tuntoja ❤️

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Lataus pakkaskelissä

      En olisi koskaan ostanut sähköautoa jos olisin tajunnut että ne eivät lataa pakkasissa suurteholatauksella vaan istut tu
      Hybridi- ja sähköautot
      121
      4550
    2. Kun väestö ikääntyy ja veronmaksajat vähenee, mitä sitten vasemmistolaiset?

      Maahanmuutto ei vaan ole ratkaisu väestön ikääntymiseen. Maahanmuutto lykkää ja hidastaa väestön ikääntymistä ja työv
      Maailman menoa
      69
      2632
    3. Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?

      Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?
      Maailman menoa
      80
      1665
    4. Kyllä mä suren

      Sitä että mikään ei ole kuten ennen. Ei niitä hetkiä ja katseita. Toisaalta keho lepää eikä enää tarvitse sitä tuskaa ko
      Ikävä
      9
      1146
    5. Jos vielä joku päivä nähtäis...

      Miten suhtautuisit minuun, mies?
      Ikävä
      66
      872
    6. Nyt se on varmaa kuntajakoselvitys

      Ensi viikolla tuöee kuntaministeri ulos ja kertoo asiasta.
      Ähtäri
      21
      853
    7. Laitetaan nyt kirjaimet kohdilleen

      kuka rakastaa ja ketä ?
      Ikävä
      41
      845
    8. Olet mies aika ailahteleva luonteeltasi

      Olen nähnyt kuinka olet iloinen, sosiaalinen ja osallistuva. Autat ja kannustat muita. Ja sitten olen nähnyt kuinka istu
      Ikävä
      120
      833
    9. Yhteen hiileen velanottoveljet V P K

      Tytäryhtiöissä palaa julkista rahaa ja vastuuttomuuden takia -ei pakollisten -kuntalain edellyttämien asioiden takia! N
      Pyhäjärvi
      67
      807
    10. Olisin valmis tutustumaan uudelleen

      En menneisyyden kautta vaan haluaisin tutustua ihmiseen, jollaiseksi olet kasvanut.
      Ikävä
      50
      789
    Aihe