Tuleeko muille ikinä tunne

Anonyymi-ap

Että kun joku läheinen, tuttu tai tutun tuttu kuolee niin toivotte että olisipa osunut omalle kohdalle? En tiedä miksi mutta Itse toivon välillä kun ei maailma minussa mitään menettäisi ja usein ahdistaa niin paljon kaikki eikä ketään muutenkaan kiinnostaisi pätkääkään vaan nauraisivat varmaan että jes nyt päästiin siitä kokonaan eroon

27

363

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ei.

    • Anonyymi

      Ei ehkä suoranaisesti niin kovaa tunnetta mutta kun nyt itse sairastuin parantumattomaan sairauteen niin ajattelee elämää taaksepäin niin että on hyvä kuin ei ole kellekkään pahaa tehnyt tai sanonut niin ei kukaan pääse ilkkumaan et oli se vittumainen jätkä.eläkää siivosti,elämä voi päättyä lopussa hitaasti hiipumalla.päivääkään en vaihtaisi pois mutta joitakin päiviä en haluas elää uudestaan.

    • Anonyymi

      Et saa tuommoista toivoa

      • Anonyymi

        Kai se on masentuneen ahdistuneen ihmisen toiveajattelua.


    • Anonyymi

      Elämänhalu on meissä voimakas. Siis ihan käsittämättömän voimakas.

    • Anonyymi

      Ei ole tullut tuollaista tunnetta. Elän ja eteenpäin porskutan vaikka on monenlaista sairautta jarruna ja mustamaalatuksi tulemista sekä kiusatuksi tulemista. En kyllä ymmärrä miksi jaksan kiinnostaa joitakin niin paljon, että täytyy satuja keksiä minusta ja mustamaalata. Olen ollut ystävällinen ja tehnyt hommani. Luultavasti tanssisivat haudallani ja kippistelisivät onnessaan jos muuttuisin suisidaaliseksi.

      • Anonyymi

        Sama vika. Todennäköisesti kaikki olisivat vain hyvillään vaikka yritän olla positiivinen ja hoitaa hommani ja siinä sivussa jeesata muitakin.


    • Hei,

      Hyvä, että kirjoitit tänne. Lyhyessä viestissäsi et kertonut oletko jutellut ajatuksistasi ja ahdistuksestasi ammattilaisen kanssa.

      Laitan tähän vinkkejä ja linkkejä auttavista tahoista, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.

      - Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

      Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

      Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi MIELI Kriisichat, joka on ma ja to avoinna klo 15-21 sekä ti ja ke klo 15-19.

      Tukinetissä on myös paljon keskusteluryhmiä ja ryhmächattejä.

      Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

      - MIELI Kriisipuhelin

      Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

      - Kriisikeskukset

      Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

      Ystävällisin terveisin
      MIELI kriisikeskus/Kata

      • Anonyymi

        👍


      • Anonyymi

        Yhtä tyhjän kanssa. Ei minulla ainakaan olisi ongelmia jos muut ihmiset eivät niitä keksisi ulkonäkööni ja ties mihin liittyen.
        Eli ongelma on enemmänkin muiden kuin itseni päässä.


    • Anonyymi

      Joo veli. Sainkin kuulla siitä että miksi sinä jäit ja hänen piti lähteä. Että se meni väärin päin.
      Tavallaan samaa mieltä, hän oli fiksumpi ja mukavampi.

    • Anonyymi

      Ei liity toisten kuolemiin se, että en aina haluaisi aamulla herätä. Se liittyy siihen, että nyt käyn niin isoja lapsuuden traumoja läpi ja samaan aikaan on elämässä haasteita, mitkä vie voimia. On ollut pakko rajata jotain ihmissuhteita vähemmälle väliaikaisesti, kun en vaan jaksa. En halua kuolla, haluan vaan mun voimat takaisin.

      • Anonyymi

        Mitähän ne lapsuuden traumat on?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitähän ne lapsuuden traumat on?

        Niitä en tässä aio avata. Kyllä kai niitä jokaisella on, mutta joskus joillakin rajoittaa elämää liikaa.


    • Anonyymi

      On tilanteita että toivoo kuoleman saapuvan ja voitto kotiin.

    • Anonyymi

      Ei. Mut joskus olen onnellinen niiden puolesta jotka kuolivat ennenkuin tämä maailma muuttui tälläiseksi. Koen syvää ahdistusta minkälaisess maailmassa elämme nykyään. En koe kuuluvani siihen. Olen jotenkin liian lempeä sielultani.

      • Anonyymi

        Mulla täsmälleen sama. Mun elämä on sietämistä ja selviytymistä täällä, ei voi mitään. Lasten (kaikkien lasten, ei vaan omien) takia surettaa. Kun eivät tiedä paremmasta.


      • Niin ku, ennen putinia.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Niin ku, ennen putinia.

        Ei pelkästään Putin. Vaan kaikki mihin maailma menossa. Täälläkin o käsinkosteltavissa ihmisten paha olo jo pelkästään ihmisten käytös muuttunut ihan hirveäksi muutamassa vuodessa. Naisia vihataan avoimesti, rasismia on avoimesti ym. Kaikkea sontaa. Kukaan ei enää kunnioitta muita. Ei vaan jaksa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei pelkästään Putin. Vaan kaikki mihin maailma menossa. Täälläkin o käsinkosteltavissa ihmisten paha olo jo pelkästään ihmisten käytös muuttunut ihan hirveäksi muutamassa vuodessa. Naisia vihataan avoimesti, rasismia on avoimesti ym. Kaikkea sontaa. Kukaan ei enää kunnioitta muita. Ei vaan jaksa.

        Juu, mä oon ihmetellytkin. Kun ihmisiltä on viety työpaikat ja ajettu ammatillista koulutusta alas. Sitten ihmiset on usutettu taisteleen toisiaan vastaan. Vaikka se vihollinen on ihan siellä muualla.


    • Anonyymi

      Ei minulle ainakaan, koska minun KAKSOISLIEKKI RAKKAUS MIEHENI TYÖKAVERI SENTÄÄN ON LUVANNUT MEILLE UUDEN ELÄMÄN.

    • Anonyymi

      Kieltämättä minäkin tuossa äsken roskapussia flunssaisena pois vievänä ajattelin tovin, että pääsisinpä täältä pois äidin luo pilvenhattaralle. Minä, joka käyn töissä ja opiskelen. Koen vastoinkäymisiä ja tämä on jo toinen flunssa tänä vuonna ja se kertoo sen, että olen väsynyt.

      • Surullista että sun äiti on kuollut.

        Mä ite tulin niin levottomaksi, että oon asunnu jo pari viikkoa äitillä. Käyn vaan viikonloput kotona.

        Faija onkin kuollu jo kymmen vuotta sitten.

        Sitten meni mun pikkuveli. Siitä oon kyllä harmissani, oli niin lahjakas ja musikaalinen. Siitä voi sanoo, että meidän ois ainakin pitäny lähtee täältä toisin päin. Siis mun ensin, pudota vaikka tosta nosturista.


      • Anonyymi
        JeroP kirjoitti:

        Surullista että sun äiti on kuollut.

        Mä ite tulin niin levottomaksi, että oon asunnu jo pari viikkoa äitillä. Käyn vaan viikonloput kotona.

        Faija onkin kuollu jo kymmen vuotta sitten.

        Sitten meni mun pikkuveli. Siitä oon kyllä harmissani, oli niin lahjakas ja musikaalinen. Siitä voi sanoo, että meidän ois ainakin pitäny lähtee täältä toisin päin. Siis mun ensin, pudota vaikka tosta nosturista.

        Äidin kuolemasta on 1,5 v. aikaa, mutta hän käy mielessäni, että olisi kiva soittaa ja jutella.

        Isäni kuolemasta on 5 vuotta.

        On surullista, että pikkuveljesi kuoli. Mutta älä kuitenkaan tuollaisia ajattele, että toisinpäin olisi pitänyt mennä. Jokaisen elämä on arvokas.

        Tuosta olen samaa mieltä, että ihmiset ovat ahdistuneempia kuin ennen ja sille on looginen selityskin. Uutiset eivät ole kivoja ja taloustilanne on tiukka.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Äidin kuolemasta on 1,5 v. aikaa, mutta hän käy mielessäni, että olisi kiva soittaa ja jutella.

        Isäni kuolemasta on 5 vuotta.

        On surullista, että pikkuveljesi kuoli. Mutta älä kuitenkaan tuollaisia ajattele, että toisinpäin olisi pitänyt mennä. Jokaisen elämä on arvokas.

        Tuosta olen samaa mieltä, että ihmiset ovat ahdistuneempia kuin ennen ja sille on looginen selityskin. Uutiset eivät ole kivoja ja taloustilanne on tiukka.

        Kiitos. Olin vaan surullinen vaikka vuosia jo aikaa. Veli oppi soittaan niin trumpettia, pianoa, kitaraa kuin rumpujakin. Mä olin tosi iloinen hänen puolesta, ei meillä ikinä mitään sisarkateutta ollu.

        Siitä oon onnellinen, että vielä saan puhua äidin kanssa, mutta muistisairaus etenee. Pitää vaan elää päivä kerrallaan.


    • Anonyymi

      Rankkoja tuntoja ❤️

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      188
      1305
    2. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      138
      893
    3. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      85
      842
    4. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      51
      748
    5. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      50
      711
    6. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      250
      609
    7. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      311
      590
    8. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      55
      579
    9. Rakastan sinua

      Päivä päivältä enemmän 🥰 Miehelle.
      Ikävä
      53
      564
    10. Tumman vihreä mercedes

      Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,
      Hyrynsalmi
      7
      560
    Aihe