"XCoverin katoamistemppu"

Se alkoi täysin normaalina maanantaiaamuna. Jari oli juuri saanut käsiinsä uuden työpuhelimensa – jykevän, iskunkestävän XCoverin, josta IT-osasto oli paasannut viikkokausia. "Tätä et saa rikki edes betonimyllyssä", oli sanottu.

Ja ehkä juuri se sai Jarin kokeilemaan puhelimen rajoja vähän… luovemmin.

Työpäivän jälkeen hän kävi salilla, teki hikisen jalkatreenin ja päätti vielä kokeilla uutta venyttelyohjelmaa. Jossain syväkyykyn, lattialla pyörimisen ja lonkankoukistajien kiroamisen keskellä tapahtui jotain outoa. Jari kuuli vaimean "plop"–äänen.

Puhelin oli kadonnut.

Parin minuutin etsimisen jälkeen tuli kylmä totuus: puhelin ei ollut lattialla, ei repussa, ei edes jäänyt pukuhuoneeseen.

Se oli – omien sanojensa mukaan myöhemmin – “luikahtanut perseeseen”.

Kukaan ei tiedä tarkalleen, miten. Edes Jari ei osannut selittää sitä. "Ehkä se vaan... sujahti. Se on niin liukas malli," hän selitti hämillään. Lääkäri päivystyksessä ei sanonut sanaakaan. Hän vain kirjasi ylös: "vierasesine, mahdollisesti älylaite."

Myöhemmin, kun puhelin saatiin lopulta takaisin päivänvaloon, se käynnistyi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Android toivotti: "Tervetuloa takaisin!" kuin olisi ollut vain lounaalla.

Sen jälkeen XCover sai lempinimen “Persefoniksi”, ja Jari päätti siirtyä takaisin Nokian 3310:aan.